lauantai 11. toukokuuta 2013

Hämmästyttää, kummastuttaa pientä (ja vähän isompaakin) kulkijaa

Kuinkahan monta lasta pitäisi olla että ei tulisi vastaan enää uusia juttuja? Tai vastavuoroisesti, kuinkahan monta lasta pitäisi olla että samat hommat ei toistuisi.

Vauvauinnissa sukeltamista piti pitkittää pari kertaa että äiti on varmasti valmiina. Vauvahan olisi varmaan ollut valmis jo ensimmäisen kerran jälkeen. Onneksi ne ohjaajat on tosi ymmärtäväisiä. Ja nyt sitten kun sukelletaan niin kukaan ei haluaisi lopettaa. Voidaanko me vielä tehdä. Mun vuoro. Eiku mun, sä oot sukeltanut sen kanssa kaks kertaa enemmän kuin mä. Se sukeltaminen on jotenkin ihmeellistä. Vauva oppi tosi nopeasti hoksaamaan sen nyt sukelletaan-fraasin ja veden kaatamisen takaraivolle yhteyden. Ja ennenkuin mennään pinnan alle niin suu ja silmät napsahtaa kiinni. Tyyppi tekee myös suihkussa samaa ihan itsenäisesti, ilman mitään varoituksia. Käsittämätöntä! Vauva on muutenkin nyt jotenkin ihan fanahtanut koko uintihommaan, se räiskii käsillä vettä ja ihmettelee veden liikkeitä ja kaikki on vaan järjettömän kivaa. Viime kerralla oli valokuvaus ja nyt odotellaan että tupsahtaisivat sähköpostiin.
Meidän perhe on myös aina se joka siellä ensimmäisenä on rynnimässä altaaseen ja viimeisenä pois.

Vaikka imettäminen ei ole mulle mikään itseisarvo niin jouduimpa kuitenkin vaan myöntämään että pientä kipuilua tein kiinteiden aloittamisen kanssa. Vauva oli valmis, mä melkein. Se on taas yksi askel siihen suuntaan että meillä kasvaa tuleva taapero, entinen vauva. Mihin tää aika juoksee???
Imettäminen on niin helppoa. Tai ei helppoa mutta helpompaa. Meillä on tasan 2 tuttipulloa ja mä olen jo niiden pesemistä kokenut ihan törkeän työlääksi. En jaksaisi millään sitä kaikkea mikä niihin kiinteisiin liittyy. Sotkut ja muut. Ja se lapsentahtisuus. Voi morjens... kun tyyppiä kiinnostaa avata se suu ehkä kerran viidessä minuutissa. Se mitään lapsentahtisuutta ole..

Mä en ole koskaan ollut innoissani kiinteiden aloituksesta. Muistan että Ekan kanssa ne pari ekaa kokeilukertaa oli jänniä mutta sitten totesin että en tykkää. Yhtä sotkua ja vauvaa ei kiinnosta pätkän vertaa. Eikä kiinnostanut aikanaan Tokaakaan. Eikä kiinnosta nyt Kolmosta. Ei tässä oo mitään kivaa.

Lisäksi mä huomasin että "pelkäsin" kiinteiden aloitusta myös siltä osin että pysyykö se homma itsellä lapasessa sillä lailla että järki pysyy kädessä? Ei mulla ole tarvetta kapinoida ruokasuosituksia vastaan mutta huomaan vähän miettiväni että tuleeko mustakin sellainen eiherkkujaeisuolaaeisitäjaeitätä-mutsi? Kun mä haluaisin että syöminen on kivaa ja ruoka on energianlähteen lisäksi myös nautinto. Eikä mikään stressin aihe. Ja mä en edes tiedä mistä tämä tämmönen nyt kumpuaa.

Nyt ollaan reilu parisen viikkoa maisteltu maissinaksuja. Isommat palat aiheutti aluksi vähän kakomista koska kieli ei vain vielä tajua miten sen pitäisi toimia mutta kovasti maiskutetaan. Ja nyt lussutellaan jo suht huoletta. Lusikka on käsittämättömän kiinnostava ja sillekin pitää maiskutella. Lasista on kiva juoda vettä. Ja silloinkin lopuksi maiskutellaan. Soseita ihmetellään.
Ja sitä sotkua sotkua. Maissinaksuilla on niin kiva maalata! Laveerata omat reidet ja äidin naama ja takaraivo. Ja perään huudetaan mömmöm. Lusikalla on kiva miekkailla ja samalla pitää murista. Mua ei itseasiassa haittaa se sotku enää sitten kun tyyppiä kiinnostaa se syöminen. Mutta siihen asti kun ei kiinnosta niin mua tympii.
Toka on ottanut elämäntehtäväkseen opettaa Kolmosen syömään. Hyvän videon olisi saanut maissinaksu-hetkistä. Kato annas kun mä näytän. Nyt muutamana kertana syömiset on suoritettu syöttötuolissa ja se kyllä on helpottanut potenssiin isosti! Kolmen lapsen jälkeen mä olen nyt oppinut sen että älkää helvetissä aloittako kiinteitä lapselle joka ei vielä pysty olemaan syöttötuolissa! Sitten kun se kestää siinä niin se on valmis. Ja se touhu on sairaasti paljon helpompaa. Ennenkaikkea syöttäjälle. Unohtakaa ne sitterissä syöttelyt. Soseaivastusten väistely tosin on ihan yhtä vaikeaa.

Neuvolassakin tuli luonnollisesti kiinteät puheeksi. Sinänsä nyt en liian isoa painoa anna neuvolan terkkarin sanomisille mutta mua jaksaa aina ihmetyttää tietyt jutut. Sama kaava kun on ollut kaikkien kolmen pojan kanssa. Kun se puoli vuotta tulee täyteen, alkaa neuvolan puolelta se kysely joko on maisteltu, mitä, minkä verran. Ja aina höystettynä olisi hyvä että pikkuhiljaa alkaa menemään isompina annoksina. 
Mun kaikki lapset ovat olleet hyvin laiskoja oppimaan soseiden syömistä. Ne ensimmäiset maistelut kiinnostaa mutta sitten lässähtää. Homma on jokaisen kohdalla ollut sitä että sitä sosetta menee suurinosa ihan jonnekin muualle kuin suuhun. Varpaanväleissäkin on enemmän sosetta kuin mahassa.
Yhdenkään vauvan kanssa ei ole ollut sitä että nyt jotenkin nälkäisiä olisivat, eivät ole tissillä kerran tunnissa. Kasvavat ja kehittyvät ja eivät vaikuta siltä että nyt yhtäkkiä kun 6 kuukautta on tullut täyteen, ei maito enää riittäisi.
Toki mäkin olen sitä mieltä että ei sitä tarvitsekaan siihen pisteeseen päästää, että kasvu jo hidastuu ja maito ei riitä pelkäksi energianlähteeksi. Mutta en ole vielä kolmannenkaan lapsen kohdalla tajunnut sitä, että mikä kellonlyömä se puoli vuotta on? Miten sen vauvan puolivuotiaana pitäisi yhtäkkiä osata niitä soseita vedellä kuin vanha tekijä? Uusi asiahan se on vauvalle kuin vauvalle, ihan sama miten monta kuukautta mittarissa on. Enkä usko että se edes niinkään on mausta kiinni vaan nimenomaan rakenteesta. Sen oppimiseen menee aikaa ja se ei vaan mene niin että aletaan änkemään sitä safkaa sinne vauvan kitusiin hirveällä höökyllä kun nyt ollaan puolivuotiaita. Ja kun kuitenkin se maito on se pääsääntöinen energianlähde vielä monta kuukautta. Kyllä se meilläkin Kolmosta kiinnostaa muiden syöminen ja tosiaan tykkää itse pupeltaa maissinaksuja. Mutta soseet ei kiinnosta. Ei nappaa. Ei maistu. Suu on ihan pihalla sen suhteen että mitä sille soseelle pitäisi tehdä. Ja se ottaa sen ajan minkä ottaa ennenkuin oppii. En ole vielä koskaan tajunnut sitä että miten niitä soseita saa menemään isompia annoksia jos pelkkä yksi lusikallinen on saavutus. Varovasti pitää maistella mutta sitten olisi kuitenkin hyvä että menisi jo isompanakin annoksena ja yhtä makua kerrallaan mutta sitten kuitenkin voisi laajentaa jo näin ja näin ja näin ja vauvantahtisesti mutta sitten kuitenkin enemmän. Siis mitäkä?
En kuitenkaan jaksa hymistellä että joo kyllä hienosti meillä menee ja soseet maistuu vaikka sillä varmaan pääsisin helpommalla.

Toinen mitä ihmettelen on nämä mitä vauvalle "pitäisi" tarjota. Meillä ei syödä esimerkiksi parsakaalia tai kukkakaalia. Ehkä kerran vuoteen väännetään joku gratiini ja todetaan että joo ei tää nyt kyllä meillä mene. Mä en ymmärrä miksi mun pitäisi kaupasta raahata sellaisia mitä meillä ei syödä ja mitkä ajan kanssa tasan varmasti tippuu pois vauvankin ruokavaliosta. Mielummin mä tarjoan niitä ainehia, mitä meillä syödään muutenkin. Koska niihinhän se sitten aikanaan siirtyy.
En myöskään tasan usko mihinkään ei kannata antaa vauvalle vain makeaa syötävää tai se ei koskaan opi syömään muuta-jargoneihin. Tasan varmana oppii, se on vauvalla sisäänrakennettua että makea maistuu ja se on aivan sama totutteletko johonkin vai et. Ne menee mitä menee, jos menee.
Ja hei muuten, en tajua sitäkään että hirveä hätä olisi saada sitä kiinteää ruokaa menemään mutta sitten pitää väenväkisin iskeä sille vauvalle jotain mikä ei maistu. Jos makeampi menee niin miksi ei voisi makeaa antaa? Siitä, mitä se muksu vauvana syö tai ei syö, ei voi päätellä yhtään mitään sen suhteen että mitenkä se sitten tulevaisuudessa syö.

Ps. Hyvänä herätteenä toimii kun kaataa kahvit kädelle. Ja tietynlaista hillintää oppii myös samalla kun koittaa karjua sitä vittusaatanaperkelettä äänettömästi ettei kukaan muu herää

8 kommenttia:

  1. Mä kiirehdin ensimmäisen kanssa kiinteitä, ajattelin että sieltä löytyisi jotain apua levottomiin öihin. Jotain maisteltiin ehkä 5 kk kohdalla, mutta meni tosi pitkään, ennen kuin kiinteät alkoi oikeasti upota. Tokan kanssa en pitänyt mitään kiirettä, se sotku on todellakin painajaismaista verrattuna imettämiseen. Nyt 1 v 4 kk iässä tyyppi syö aika kivasti jo itse, sotkua tulee totta kai, mutta haluaa syödä ihan itse, mikä on plussaa, koska 3 veetä pitää välillä syöttää vieläkin. Syöttämisen pyytäminen taitaa olla lähinnä huomiohakuista, ja nyt kun aloitin työt, niin kyllä välillä myönnyn.

    Tsemppiä! Ja tosiaan hiiteen ne neuvolantätien jutut, kyllä sä tiedät parhaiten, miten tää homma menee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä niissä neuvoissa on jotenkin ihmeellisintä se ristiriitaisuus. Rauhassa mutta kuitenkin kiireellä että saa ravintoaineita, vauvantahtiin mutta kuitenkin määriä kasvattaen, ei liikaa pelkkiä makeita mutta kuitenkin sitten niitä mitkä vauva kokee tutuksi? Siis oikeesti täh?
      Muistan kanssa että pitkään siinä menee ennenkuin oikeasti syödään ja sitä voi sanoa syömiseksi, siksi mua jaksaa joka kerta ihmetyttää se neuvolan paine. Ehkä ymmärtäisin jos kasvussa olisi jotakin häimää muttakun ei ole. Ei kyllä käy kateeksi neuvolan terkkareiden duunia :D Mä koen muuten ihan valtavaa tuskaa siitä sosemäärästä mitä joutuu heittää roskiin, meiltä kun ei kovin hirveästi yleensä jää pois heitettävää syötävää.

      Poista
  2. Mä oon nyt jättänyt soseet vähemmälle, just koska vihaan sitä luiskointia. Istutan tirpan syöttötuoliin, annan sille keitettyjä kasviksia, hedelmiä tai jotain jauhelihapötköjä, riisikakkuja ja ties mitä, ja tyyppi "syö" itse ihan fiiliksissä. Meilläkin vajaa 3-vuotiasta saa välillä syöttää, toivon että kuopuksesta tulee omatoimisempi. Puuron vauva syö kyllä tosi hyvin lusikasta, mutta selkeesti soseruoat on ällömpiä kuin sormiruoka. Sotkuhan tossa on infernaalinen, ja ruokaa menee hukkaan, mutta jotenkin on kuitenkin miellyttävämpää siivota ruokailun jälkeen kuin koko ajan hösätä kun itsekin haluis syödä. Yks ilta oli kyllä aika hupaisaa, kun me esikoisen kanssa syötiin ruoaksi lihapiirakat (!!) ja vauva veteli vieressä himokkaasti parsakaalia ja kesäkurpitsaa. Pitäis ehkä ottaa mallia sen ruokailutottumuksista...

    Ja toi "ei pelkkää hedelmää" -juttu. Esikoisen ravitsemusterapeutti heitti joskus mainiosti tohon, että kuinka monta suomalaista aikuista tunnet, jotka söis liikaa hedelmiä ja liian vähän perunaa. Jepjep.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sormiruokailua mäkin liputan mutta mulla on vähän pelko sen suhteen. Se kun on tässä muodossaan uusi juttu, silloin 10v sitten kun viimeiksi olen vauvaa opettanut kiinteisiin, ei sormiruokailua ollut muuten kuin maissinaksujen ja talkmurujen osalta. Meillä on kokeiltu nyt vasta bataattia, avocadoa ja porkkanaa (ja niitä maissunaksuja) mutta jahka tästä toi skaala laajenee niin alan kyllä laajentamaan myös sitä sormiruokailua. Voihan noitakin jo toki antaa mutta mä koen hankalaksi sen vielä. Koska kuitenkin joku bataattikin pitää kypsentää tosi pehmeäksi että siitä saa sosetta mutta jos meinaisi siitä sormiruokaa niin se pitäisi huomioida kypsentäessä. Luotan kyllä tosi vahvasti siihen että jos tyyppi ei saa tarpeeksi ravintoa niin kyllä se kasvussa näkyy. Meillähän on välillä tullut välipäiviäkin että vauva ei ole saanut kiinteitä kun on oltu jossain huitelemassa ja ei vaan ole huvittanut raahata koko arsenaalia mukana jonkun parin lusikallisen takia...

      Poista
    2. huh, joku muukin on pitänyt välipäiviä... pelkäsin että kohta sossut jo soittelee, kun saa tietää. nyt olen tsempannut ja ottanut toisen sosesatsin päiväohjelmaan, ennen menin yhdellä. se on hyvä, vauva on tyytyväisempi.

      mä pelkään kanssa sormiruokailua. tajusin ton bataattihomman, kun annoin sille uunibataatin, se haukkasi siitä PUOLET ja imi sen alas kokonaisena kakoen. ei kiitos, ei ei ei. hui. onneksi se osaa syödä lusikasta hämmentävän hyvin. sotkua tulee, mutta ei infernaalista.

      Poista
    3. Pakko luottaa siihen että sossuilla riittää duunia ilman että ne on vahtimassa jokaista lusikallista :P ja joo, välipäiviä on ollut mutta mäkin oon nyt skarpannut.
      Nyt kun mä ulisin tänne tästä niin tyyppi on alkanut kiskomaan bataattia. Ei sitä paljoa vieläkään mene mutta siis nyt selvästi kiinnostaa.Tähän nyt tietty puski flunssa päälle ja en viitsi nyt ottaa mitään uusia makuja koska meidän vauvalle puhkeaa aina flunssan yhteydessä ihottuma. Se on ihan punainen ja raidallinen ja turvoksissa ja röhelöinen joten nyt mennään näillä vähillä. Onneksi seuraava neuvola on vasta elokuussa niin eivät ihan heti pääse ruoskimaan mua. Koska tokihan se on hyvä nyt taudin aikana että ei maistella mitään uutta ettei sitten ihmetellä että mikä oireilu johtuu mistä mutta kuitenkin olisi hyvä laajentaa sitä vauvan ruokavaliota.

      Poista
    4. mä sain lääkäriltä laajentamiskehotuksen ja neuvolaterkkarilta laajentamiskiellon, uuden lääkäriajan ja neuvon "syötä sille jotain josta iho menee tosi huonoksi". huoh.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?