maanantai 13. toukokuuta 2013

Innon Marko täs moi!

Tämä on nyt toinen kesä tässä kodissa. Kotia on laitettu pikkuhiljaa. Paljon puuttuu kyllä vieläkin. Meistä ei itseasiassa kumpikaan ole mikään sisustaja. Me ei kierrellä kaupoissa vaan tehdään täsmäiskuja tuttuihin ja turvallisiin. Kodin laittaminen on kummallekin ehkä enempi pakkopullaa kuin mikään kiva yhteinen haaste. Mutta toki halutaan että kotona on meidän näköistä.
Jotain suunnitelmaa on tälle vuodelle mietitty sekä listaa siitä mitä tarvitaan. Neljän hengen keittiönpöytämme ei riitä viidelle. Isompi on siis ostoslistalla, vaan kun me ei osata kovin isosti velaksi elää niin tähän sijoitetaan sitten veronpalautuksista. Siihen asti sitkutellaan. Vähintään kahdeksalle hengelle olisi pöytä tilauksessa. Tuolit haalitaan sitten pikkuhiljaa käytettynä. Toiveissa että jokainen olisi erilainen ja että jokaisessa olisi joku hauska juju.
Kirjahyllylle haikaillaan myös jatkoa ja muutenkin mietinnässä on säilytystilalliset jutut. Kierrätyskeskus on onneksi kävelymatkan päässä. Romua meistä tosin ei kaipaa kukaan vaan toivotaan kestävää.
Ja ikuisuushaaveena meillä on kylpyamme. Se jopa mahtuisi meille.

Nytkun tässä toista vuotta asutaan, niin arjessa on pikkuhiljaa huomannut mitkä jutut kämpän pohjaratkaisussa toimii ja mitkä ei. Keittiö oli muka aluksi hirveän kiva ja tilava mutta ei kyllä tunnu siltä enää. Jatkuvasti huomaa että työtasoja saisi olla enemmän. Samaten ensi alkuun kämpän pyöreä malli tuntui kivalta mutta sekin on käynyt välillä ärsimään kun jatkuvasti pyörit itse väärällä puolella ja väki on hukassa. Kiva rallirata Kolmoselle, jahka se ikävaihe iskee päälle..
Pohjaratkasuille ei tietysti voi mitään mutta nyt jos itse saisi vaikuttaa siihen niin pari muutosta tekisin.

Ainoa, johon ei olla kotona uhrattu vielä ajatustakaan, on parveke. Mä en ole koskaan jotenkin osannut parveketta edes mieltää sen ihmeempänä mutta siitähän saisi näppäräksi kesäksi vaikka ylimääräisen huoneen jos haluaisi ja näkisi vaivaa. Siippa taas haluaisi laittaa mutta haasteena tällä hetkellä on helvetisti tilaa vievät parvekevaunut, joita kuitenkin vielä tarvitaan. Ja meidän jättimäinen sohva olohuoneessa, jonka vuoksi parvekkeen ovea ei saa kokonaan auki. Sohva täytyy siis väliaikaisesti siirtää jos haluaa parvekkeelle jotain isompaa viedä.

Nythän mä olen niitä yrttejäni parvekkeelle istutellut ja koska homma lähti välittömästi aivan lapasesta, aloin myös haaveilla tämmöisestä. En tosin tiedä kuinka toimiva yhtälö se olisi kahden hemmetin uteliaan kissan kanssa ketkä syö kaiken mihin käsiksi pääsevät. Kelpaa niin korvapuustit kuin salaattikin.

Meidän parveke on aika pieni mutta kyllä sinne jotain saisi. Pienen sohvan tai pari tuolia. Siippa haaveilisi sellaisesta sopesta missä voisi lekotella ja lukea, mä taas haluaisin parvekepuutarhan. Tosin tässä kohtaa on hyvä miettiä sitä että kukahan se niin senkin sitten hoitaisi. Kai se menee tämäkin hormonien piikkiin. Parvekelasitkin on vaan kun on ne kissat. Tosin epäilen uskaltaisiko meidän pelkurit muuta kuin vähän nenänpäätä ulkopuolelle työntää vaan ehkäpä ei kokeilla. Mutta se on ehkä se isoin juttu miksi mä en kehitä isoja intoja parvekkeen laiton suhteen. Mua ärsyttää se että lasit on oltava aina kiinni.

Sinänsähän tässä ei kyllä laakereillaan pääse lepäämään hetkeksikään sen suhteen ettäkö ei olisi jotain työnalla hankintojen suhteen. Toka nimittäin on hyppinyt sänkynsä aivan mutkalle. Pohja on viittä vaille katki. Ei siinä muuten mutta pistää vähän vituttelemaan kun kuukaudesta toiseen hoet monta kertaa viikossa milloin minkäkin huonekalun kohdalla että älä hypi, se menee oikeasti rikki. Että ei sitten oikeasti voida uskoa ennenkuin jotain on hajalla. Tollainen esiteini kun ei enää ole painoluokassa mikään kymmenen kilon puntti.
Poikien sängyt on palvelleet seitsemän vuotta että eivät onneksi nyt ihan uudet ole mutta runko on senverran jytyä materiaalia että ihan parista rojahduksesta sitä et mutkalle saa. Jos joku piirre on tuossa keskimmäisessä se ärsyttävä niin se on tuo. Hajottaisi jotain halvempaa!

Ps. No nyt se väsymys iski Kaksikkoon. Se sellainen ennen lomaa oleva. Koulussahan nämä pari vikaa viikkoa on pitkälti retkeilyä ja pyörimistä mutta pikkasen pistää kiristämään äiti-ihmistäkin nämä toisen bussikortin unohtelut ja toisen bussista myöhästelyt niinä aamuina kun ihan ehdottomasti siellä koulussa olisi oltava kahdeksalta. Jotain perkeleen nutakorttia kyllä haetaan joka lävestä mutta kaikki oleellinen sitten unohdetaan. Huomaan itsekin olevani väsynyt kouluarkeen kun tekisi mieli vaan kiukutella että vittu hoitakaa sitten itse asianne kun aina vaan onnistutte ryssimään kaiken vaikka mä kuinka yritän varmistaa että kaikki ehtii ja kaikilla olisi kaikki tarvittava mukana.
Onneksi on kahvi. Ja äitienpäiväkakkuakin vielä. Ja Jumalaiset Jajasiskot.

2 kommenttia:

  1. Mulla on hirmuiset haaveet meidän parveketta kohtaan, vaikkei se ole iso niin on se isompi kuin mitä meillä on koskaan aiemmin ollut ja ennenkaikkea siistimpi ja meillä taas minä rakastan noita lasituksia kun ne pitää parvekkeen paljon siistimpänä, saahan niitä aukikin kuitenkin :) Mutta todellisuudessa mun haaveileman pienen polyrottinkisohvan sijaan siellä nököttää muuttolaatikoita ja elfakoreja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on totta että siistimpänä kyllä pysyy lasien ansiosta. Vaan kun niitä ei voi avata ollenkaan :/

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?