torstai 23. toukokuuta 2013

Mitä tänään syötäisiin?

Kanaemo tässä moi!

Mä en osaa tehdä ruokaa vain vähän. Sitä tulee aina noin laareittain. Kaksikko vaihtaa ruokamieltymyksiä joka viikko, jos tänään maistuu tonnikalapasta niin että loppuu kesken niin ensi viikolla se on jo pahaa. Koskaan ei siis varmaksi tiedä mikä uppoaa. Paitsi pizza ja hampurilaiset.

Meillä vietetäänkin n. kerran viikossa niin sanottua jämäpäivää, jolloin syödään jääkaappiin kertyneitä ruokia pois. Siippa ottaa duuniin mukaan aina himasta ruoan ja mäkin syön joskus lounaalla edellispäivän pöperöä. Ja siltikin jää joskus vielä annos tai pari. Mä olen tainnut täälläkin kerran jos parikin mutista miten sairaasti meille raahataan tavaraa kaupasta. Mutta siitä huolimatta, meiltä ei jää poisheitettävää ruokaa oikeastaan lainkaan. Paitsi vauvan soseita ja kissojen ruokia. Kaksikkokin syö aikuisen kokoisen annoksen eli joku 700 gramman jauhelihapaketti on meillä ihan normiostos.

Meillä on ruokaa laareittain myös sentakia, että koskaan ei tiedä tuleeko poikien kavereita meille. Mä olen ohjeistanut omani aina syömään välipalaa kavereilla, jos menevät suoraan koulusta. Tai muuten pitää välissä tulla kotiin välipalalle. Ja näinollen haluan että myös lasten kavereille on se mahdollisuus että saavat meillä ruokaa tarvittaessa.
Vaan nytpä on useamman kerran ollut niin ettäkun niitä kavereita meille tulee niin nepä ei syö. Saattavat olla sujuvasti iltakasiin asti syömättä. Ja jos edellisen kerran on koulussa ollut ruokailu niin voi laskea kuinka pitkä väli tuossa tulee. Kaksikosta tulee ainakin nälkäisinä ihan sietämättömiä ja uskon että ihan yhtä ärsyttäviä niiden kaveritkin on vajakkiverensokereissa. Nälkäinen teini on aika suoraan repäisty jostain zombie apokalypsista. Melko räjähdysaltis ilmanala ja liian lähelle jos menet niin raadellaan! Vaan missä menee pakottamisen raja? Ne ei ole kuitenkaan mun lapsia.

Mä kyllä järjestään toivoisin että jos mun lapsi kieltäytyy, niin sille yritetään tarjota vielä jotain toista vaihtoehtoa. En tarkoita että pitäisi olla sen seitsemää sorttia tarjolla mistä närppiä mutta jos ei ruokaa halua niin tarjoaa vielä vaikka hedelmää. Ei meistä kukaan oikein pelitä jos ei ole kropalla polttoainetta.
Mä myös näen Kaksikosta aika pian että onko ne välipalatta liikkeellä ja aika äkkiä käy niin että sitten saavat kiertää kotiin syömään välissä ennenkuin on mitään juttuja kavereiden kanssa.

Nää syömishommat on muutenkin yllättävän vaikeita. Eka pohtii aina välillä ruoan eettisyyttä ja sitä haluaako syödä, vaikkapa nyt lihaa. Toistaiseksi on kuitenkin sekasyöjä. Sinänsähän se ei mikään ongelma olisi vaikka haluaisikin alkaa kasvistelemaan. Mutta, siinä on aika iso ero että jätätkö jotain ruokaa syömättä eettisen valinnan takia vai siksi että nirsoilet. Eikä siinä, ei nirsoilussakaan mitään väärää ole. Tottakai saa nirsoilla. Mutta realiteetti on se että aina ei voi olla kaikkien lempiruokaa.
Mun mielestä kaikesta ei ole pakko tykätä eikä ihan kaikkea ole pakko edes maistaa. Mutta jotain on kuitenkin syötävä. Ja kouluikäisten kanssa voi tehdä jo vähän kompromissejakin, toisella tapaa kuin sitten pienempien kanssa. Koska syöminen jos mikä on mun mielestä seikka jossa pitää olla itsemääräämisoikeus. Disclaimerina sairaudet, ne on eri keskustelunaihe. Mutta se on oikeasti välillä aika haastavaa löytää se kompromissi, jossa ei ole mukana yhtään pakkoa.
Mä olen ollut pienenä ihan supernirso. Ja uskon että isossa roolissa siinä on ollut se että eskarissa aina pakotettiin syömään. Siellä istuttiin niin kauan kunnes söit. Musta tulikin ihan mestari piilottelemaan ruokaa ties mihin nenäliinoihin.
Mun nirsoilu loppui siihen kun sai itse alkaa valita mitä syö ja päättämään annoskokoja.

Kaksikon kohdalla on isona apuna toiminut se että saavat olla mukana ruoanlaitossa ja saavat päättää mitä syödään. Eka kokkailee omatoimisesti jo paria ateriaa, tarvitsee toki sanallista apua mutta tekee muuten itse. Siis koko perheelle. Se ruoka näkyy kummasti maistuvan paremmalta kun sen on tehnyt itse. Mulla se kuppi taas on kääntynyt niinpäin että parhailta maistuu ne mitä ei ole tarvinnut tehdä itse.

Ps. Jessus mitä sykkimistä taas tämäkin aamu. Toka valitteli jo eilen korvakipua ja sovittiin että jos ei hellitä niin aamusta lääkäriin. Siinä sai taas samaan aikaan pukea itse, vaihtaa vaippaa, soittaa lääkäriä ja jännittää saadaanko aikaa koska toki poikkeuksellisesti juuri tänään pulju menee kiinni jo klo 12, saada eilisestä luokkaretkestä väsynyttä Ekaa liikkumaan kouluun, vaihtaa vaippaa uudestaan, osallistua todellakin laitat takin päälle-kaksintaisteluun, naputtaa jollain raajalla Wilmaan viestiä että myöhässä tullaan, pakata kaikki tarvittava ja päästä ulos ovesta. Ihan mielenkiinnolla odotan miten tästä logistiikasta selvitään kun kumpikin aikuinen on töissä, toinen vielä ihan toisella puolella pääkaupunkiseutua ja ajokortittomana.
Ja oli siellä korvassa tulehdus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?