sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Nimiäiset

Meidän vauvapolo sai nimiäisensä viimeinkin. Puolivuotiaana. Mut hei, juhlittiimpa samalla puolivuotiastakin! Kekkerithän menivät enemmän kuin hyvin mutta tietenkään ilman juonenkäänteitä ei säästytty.

En muista että Eka olisi koskaan oksentanut. Tietysti se aloitti sitten sillä saralla siinä nimiäisiä edeltävänä yönä. Valvoin siinä tunnin verran sen kanssa aamuyöllä, poika vuorotellen hikoili ja paleli. Vietti suihkussa pitkän ajan. Mietin että perunko kekkerit heti vai odotetaanko aamuun. Siippa käski odottaa aamuun.
No larsaaminen jäi vain siihen kerran megatyhjennykseen mutta poika oli aamulla lämmin ja ihan flegu. Mummi suostui sitten ottamaan pojan luoksensa että juhlat saadaan pidettyä. Tuntui jopa olevan tyytyväinen koska Eka ei muuten oikein enää mummolassa aikaa vietä. Siis on toki käymässä monesti ja tykkää mutta yöreissuille mummolaan ei enää lähde. Siinä kun lähtöä tekivät niin mä podin vielä huonoa omaatuntoa hommasta vaikka Eka kuinka vakuutteli että ei mulla ole paha mieli. Ja harmitti myös vähän että mummo missasi bileet. Mutta se oli kyllä itse sitä mieltä että ei haittaa. Väkisin iskin sille vähän kakkua matkaan.

Vaikka koko nimiäiset siirtyivät keittiörempan takia melkoisesti pidemmälle mitä oltiin alunperin ajateltu, niin kaikenaikaa meillä oli ajatuksissa että pidetään hyvin epäviralliset juhlat missä pääpaino on syömisellä. Tehdään kamalasti kaikkea hyvää (esimerkiksi täytekakkuja oli kolme, jokaisella vauvan nimellä omansa) ja panostetaan siihen että kerrankin ehtisi juttelemaan kaikkien kanssa. Ja että aikuiset saisivat rauhassa syödä ja juoda. Kaksikko oli lupautunut viihdyttämään leikki-ikäisiä mutta se homma nyt kaatui tosiaan Ekan sairastamiseen. Toka kun on juhlatilanteissa aina aika erakko. Tykkää hautautua omiin oloihinsa, enkä mä pakota muuhun. Tärkeintä että kaikilla on hyvä olla, mä en kestä väkinäisiä juhlia.
Itse nimihän meillä julkistettiin samaan aikaan kuin vauvan syntymäkin, mutta silti pidettiin kutsut nimiäisten tittelillä.

Tuntia ennen bileitä sekä minä että vauva hiippailtiin vielä yöasussa. Toka pyöritteli silmiään ja kävi valkkaamassa mulle vaatteet. Piti kuulemma olla jotain kivaa. Totesi siinä vielä samalla että äiti meillä ei varmaan koskaan ole ollut näin siistiä. Pitäis vissiin siivota vähän perusteellisemmin pikkasen useammin. Tai sitten järkätä juhlia vähän väliä että on syytä siistiä. Mietiskelin siinä että saisiko jollain leikkimielisellä jutulla muljutettua ikkunoiden pesun vieraiden hommaksi.
Ja samaten siinä aamusella kun Siipan kanssa valmisteltiin juttuja niin huomattiin että oltiin unohdettu kutsua kaikki ketkä piti. Oikeesti miten noloa.. Ihan vilpittömästi toivon että kukaan ei ole mieltänsä pahoittanut. Tämä on meillä niin tyypillistä. Toinen luulee että toinen on hoitanut jonkun homman koska aikaisemmin on aihetta jotenkin sivuttu mutta loppupeleissä homma on jäänyt vain ilmaan leijumaan.

Koska isoveli häipyi niin Tokahan iski kyntensä sitten muhun. En tajua ylipäätänsä että miten sillä AINA iskee se kyselytulva sillon kun mä yritän laittaa itseäni valmiiksi. Mikä toi on, mihin sitä laitetaan, miks sä teet noin, onko sulla hajuvettä, saanks mä laittaa kans tätä, hei mikä sun lempidinosaurus on, kerro kaikkien nimet ketä tänään tulee, onks mun pakko jutella kenellekkään, mitä me syödään tänään, koska ne vieraat lähtee, saanks mä pelata, kato mun syylä on parantunut, mun jalkaa koskee.
Mä sudin ripsaria silmiin niin että toisella olkapäällä oli utelias silmäpari. Hassu poika!

Mä en ole juurikaan kukkaihminen mutta tällä kertaa saatiin tosi kivoja kukkia. Meillä vaan ei ole maljakoita joten mä virittelin niitä sitten kahvikuppeihin. Ensi kerralla saadaan sitten kuulemma pelkästään maljakoita. Ja viiniä.
Vauva sai tosi kivoja lahjoja (vaikka mitenkään ei olisi tarvinnut muistaa, läsnäolo riitti) ja vältyttiin krääsältä. Mä rakastuin Sex Pistolsin pukuun, Siippa viidakkomuumi-astioihin ja kaikki seottiin vauvan älypuhelimesta.

Kutsuttuja oli paljon, haluttiin paikalle ennenkaikkea ihmisiä jotka ovat jotenkin tässä meidän vauvan alkutaipaleella olleet. Ketkä ovat olleet kiinnostuneita vauvasta ja hänen kuulumisistaan ja kenelle meidän perhe on tärkeä. Oltiin vähän haarukoitu kellonaikoja välillä aamupäivästä iltaan, jotta ei ihan niin kova tungos olisi jollakin kellonlyömällä mutta niin vaan oli tupa täynnä iltapäivästä. Mikä oli kuitenkin kivaa! Kerrankin tuli kaikkien kanssa juteltua rauhassa ja oltiin osattu miettiä tarjottavat suht fiksusti. Ettei keittiössä tarvinnut hääriä kuin välillä pikaisesti. Ja kaikkea riitti just sopivasti! Kahvinkeitin porisi ja kupit pysyi tasaisesti täynnä ja lautasille riitti tunkua niin suolaisista kuin makeastakin. En jaksa purkaa vielä kamerasta kuvia joten kuvamateriaalia luvassa mahdollisesti myöhemmin. 
Oli niin hauska huomata miten eri elämäntilanteessa olevia ihmisiä meidän lähipiiriin kuuluu. Ja miten kivasti ne siellä istui kaikki sekaisin meidän sohvalla ja ketkä missäkin. Eläkeikää lähestyviä isovanhempia, krapulaisia nuoria aikuisia, leikki-ikäisiä lapsia juoksemassa ympyrää sokerihumaloissaan, teinejä ketkä istuu huppari päällä vaikka sisällä on ainakin sata astetta lämmintä, perheitä, sinkkuja, pariskuntia. Toisessa päässä sohvaa keskusteltiin parhaista perhekohteista Suomessa ja toisessa päässä sohvaa harmiteltiin sivusuun mennyttä Radio Rock-risteilyä. Ja kaikki kuitenkin viihtyi, naurua kuului paljon ja kaikille oli tilaa. Vauva surffaili sylistä syliin eikä ollut kamalan kiukkuinen sen äidille joka herätti sen kesken kaiken, ettei kekkerit mene päivänsankarilta ihan ohi.

Illalla sitten koti hiljeni ja vieraat lähti. Kaikki muut oli ihan väsyneitä, kaikki paitsi tietenkin päivänsankari itse. Ja pitkin iltaa lauloi puhelin viestejä ja kiitoksia että oli niin mukavat ja rennot juhlat. Mun tuli ihan tosi hyvä mieli. Että muillakin oli yhtä kivaa kun meillä ja että oli rentoa, se oli juuri se mitä me oltiin haettu. Naurua ja hengailua.
Nyt lisää kakkua! Mutta ottaisiko kolmannen nimen kakkua (mustikka-vanilja), toisen nimen kakkua (minttu-suklaa) vaiko ensimmäisen nimen kakkua (laku-sitruuna). Taidan tehdä combon!

Huomattiin illalla että oltiin otettu kuvia vain syömisistä. Ei yhtäkään kuvaa vieraista, vauvasta saatika perheestä. Voi perse. Joudumme ilmeisesti rekonstruoimaan edes senverran että vauvasta otetaan kekkerikuvia.

12 kommenttia:

  1. onnittelut koko perheelle, mukava kuulla että bileet sujuivat hyvin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) En tajua miksi sitä on jotenkin kammonnut tämmöisiä, mä olin jo ihan valmis luopumaan koko niimäis-ajatuksesta. Muttakun unohdettiin hommasta kaikki virallisuus niin olikin tosi kivaa.

      Poista
  2. Ihana toka! Nyt iski kakkuhimo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla taas meinaa vähän tursuta jo korvista :D

      Poista
  3. Kuulostavatpa kivoilta juhlilta! Tollaset olis olleet just mun ihanne, mutta sitten pidettiin vaan sellaset tosi tosi pienet kekkerit, joissa julkistettiin nimi ja "kummit". Ja me taas otettiin kuvia vieraista, mutta unohdettiin kuvata juhlapöytä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D Mä yritin aina välillä että hei missä kamera, pitää ottaa kuvia mut sit jäin hölöttää jotain tai täyttämään karkkiastioita tai vauva tartti evästä. Mut toisaalta en tiedä oisko sillä kameralla saanut edes napattua sellaisia mihin olisi se fiilis saatu mukaan, onneksi tallentui mieleen.

      Poista
  4. Mä voisin polkee sinne kakkukuokkijaisiin. Karmee makeanhimo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mikä mahtava idea! Blogi-rääppijäiset :P

      Poista
  5. jee, kuulostaa kivalta :) meidän bileistä tuli semipönöttävät, mut onneks yks pummisetä oli kännissä, kun tuli suoraan bileistä ja lopulta jatkot oli ihan jees! ja sit olen edelleen ylpeä, että annoin mun vauvalle vain kaksi etunimeä. mut ne onkin niin hienot, että riittävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli kerrankin ei-pönöttävät. Yleensä jos on hirveän isolla ikähaitarilla väkeä niin jotain pientä vaivaantumusta on mut nyt kerrankin ei. Ja varmaan sekin jeesas että kaikilla vierailla oli bileissä joku jonka tunsi ennestään tai oli nähnyt jossain muissa meidän kekkereissä. Meilläkin oli yksi suht voimakkaasti alkomahooliksille tuoksahtava ja ei oltu ihan varmoja että seikkaileeko se enempi jurrin vai darran puolella mut musta oli silti kiva kun tuli.
      Isoilla pojilla on kaksi etunimeä mutta nuorin sai kolme kun ne kaikki oli niin hyviä ja niillä kaikilla oli joku idea ja koska ei oltu varmoja että jääkö vauva ainoaksi yhteiseksi niin mitä niitä nimiä säästelemään.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?