torstai 30. toukokuuta 2013

Pikaset

Vika arkiviikko menossa ja huh hulinaa! Hyvä jos kerkiää happea välillä vetämään, saatika koneella olemaan. Vauva luonnollisesti vielä viimeistelee tämän vierastamalla, tekemällä hampaita ja eroahdistelemalla.

Nyt kuitenkin kaikki pesua harjoittavat koneet on jylläämässä, vauva nukkumassa, tupa tyhjänä ja jalat nostettu sohvalle siksi aikaa kunnes kutsu käy.

Mun äiti teloi jalastaan nivelsiteet viikonloppuna. Meillähän on mun äidin auto ikuisuuslainassa, ei me sitä tarvita kuin kauppareissuille mutta se nyt tuntuu äidin mieltä helpottavan että se auto seisoo täällä meidän päässä että on sitten kaikenvaralta JOS nyt sattuu jotakin tai JOS tarvitaan tai JOS halutaan liikkua tai JOS jokumuumikä. Toki ollaan oikeasti kovasti kiitollisia tästä mutta ei siis elellä suinkaan sen auton olemisen varassa. Kaikilla on bussikortit ja pojilla fillarit ja jalatkin meillä toimii!
Jokatapauksessa, on oltu siis passissa että tarvitseeko äiti apua niin suihkastaan sitten sinne. Eilen aamuna mamma sitten oli kovasti aikaisin laittanut tekstiviestiä että josko pystyisin kyysäämään tänään passia noutamaan. Tokihan tämä päivä oli juurikin koko viikolla se ainoa kun ei käy. Ampaistiin sitten Kolmosen kanssa eilen mun lapsuudenkodille jotta äiti saa kokeilla kestäisikö jalka ajamista. Lapsuuden koti ei ihan tässä lähimaastossa ole vaan pelkkiin ajoihin saa jo varata vähän aikaa. Ja aikansa vie toki myös se kun äiti syöttää mut, kaivaa pakastimesta meidän pakastimelle ruokaa, höpöttää ja saa itsensä kinkuteltua lähtöasemiin.

Jätin mummin ja vauvan hetkeksi nauttimaan laatuajasta keskenään ja suuntasin vanhojen kotikontujen ostoskeskukseen hakemaan hammashirmulle kipulääkettä. Musta on jotenkin aina yhtä hassua suunnata sinne kauppakeskittymään, sielläkun törmää aina vanhoihin lapsuuden kavereihin tai muihin tuttuihin keitä ei vuosiin ole nähnyt. Ihan aina ihan yhtä hassua huomata jonkun ahavoituneen tai vanhentuneen tai muuten vaan muuttuneen ihan kamalasti. Itsehän ihmettelen edelleen että miten näin nuorella ihmisellä voi olla noin vanhoja lapsia :P
Senverran saatuun tupeksittua että reissulla Äitilään tuhraantui pelkoisesti enemmän aikaa kuin piti. Mutta eipä se jalkarikkoinen paljon ripeämpi olisi pystynyt olemaankaan.

Poikkesin eilen kotimatkalla myös Ruohonjuuressa hakemassa ne hiien opelahjat. Ekan ope saa nyt siis sitä kerkkäiskuohuvaa ja muut opet saunapussit, mitkä upotetaan löylyveteen. Jotain tuoksua pitäisi sitten tulla. Tai jotain ihmeitä syntyä. Arvoin pitkään inkkarilakun ja tämän välillä.
Äitin jalka tuntui kestävän sitä autoilua mutta enempi vähempi sai kyllä passissa olla että koska se hätyyttää jeesaamaan jostain puolivälistä kehää. Jalka nimittäin oli aika hurjan näköinen, mustelmaa ja turvotusta riitti kantapäästä polveen asti.
Eiliselle saatiin mahdutettua vielä mummin kyläily, leffa, normi arkijutut (ruoat, harrasteet, kauppa ja muu perussälä) ja vauvauinnin lopetus. Eka oli mun ja Kolmosen kanssa altaassa ja muu laumasta altaan reunalla. Eiliselle sattui senverran kuuma päivä että se vesi tuntui tosi hyvältä, näkyi altaan reunankin väki vähän altaaseen hinkuavan.
Illaksi odoteltiin Kolmosen kummitätiä meille yökylään. Mullahan oli suuret suunnitelmat siivota ja sukia lapset mutta kun tuli sitten vähän sitä muuta siinä niin tyydyin paistamaan (tai Siippa ne paistoi..) lettuja ja tarjoamaan skumppaa! Kaaos alkoi jo eteisestä. Ihanaa kuitenkin kun kävi ja vielä parempaa kun ei tarviikkaan sukia kotia tai siivota lapsia. Toiset ymmärtää meidän arkea. Ja ennenkaikkea mua!
Kaksikkohan vetelee viimeisiään kaiken suhteen, ennenkaikkea jaksamisen. Viimeisen päivät ennen lomaa on piiiitkiiiäää ja sen kyllä huomaa kaikesta suunsoitosta. Mun hermoja koetellaan aivan ja kaikessa. Kunniamaininta kuitenkin eilen potkulaudalla kaatuneelle Tokalle ja Tokaa ikenestä raapaisseelle Kolmoselle. Patterissa on kuivunutta hernesosetta ja roskakaapin ovi ei mene kiinni.

Luonnollisestihan kaikessa kiireessä ja muutenkin helvetin tiukassa rahatilanteessa Siippa hajotti kännykkänsä. Toki sen piti sitten justiinsa eilen saada se uusi ja toki sen piti valita juurikin se jonka kanssa hermoja kiristellään kun ei osata käyttää. Onneksi on mikrotuki-lapset!

Tälle päivällekin tätä husaamista riittää. Lapset kantaa selät väärinä kotiin erinäisiä kokeita, vihkoja, tarinoita ja ties mitä prosyyreitä mitkä vaativat allekirjoitusta. Ties mihin vekseleihin olen nimeni jo rustannut. Meillä olisi pari ilmaista leffanvuokrausta jotka menee huomenna vanhaksi ja ilmeisesti Kaksikon uusi sänky tulee tänään. Tai ainakin Matkahuollolta tuli joku hyvinkin kryptinen viesti ja koska en tietääkseni ole mitään muuta isoa kuljetettavaa tilannut (jätetään pieni vara aina ehkälle, imetysdementia jne) niin oletamme että se on sänky. Tää on ihanku jouluna! Vauvaparkakin saa pinnasänkyynsä viimeinkin patjan.

Tässä siis vuorokauden pikaisia meiltä. Se kutsu kuuluu käyvän juurikin nyt.

4 kommenttia:

  1. Se Kuusenkerkkäkuohuva on ihanaa. Niinpä tietysti Sieltä kaupastahan sitä saa.
    Minä kyllä jo mietin mitä pikisuutisia sinulla onkaan täällä kerrottavana :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole sitä itse koskaan maistanut mutta hyvä tietää että makukin on kohdallaan :D Mun kesäskumppana on aina vaan vuodesta toiseen Fresita mutta tuota kuusenkerkkääkin voisi joskus maistaa.
      Arkipikistä vaan ;)

      Poista
  2. Kiireistä :) Tsemppiä! Minä sitten inhoan tätä tuotteliasta kevättä kun Isompi kans kantaa joka lapun, lipun ja koulutyön kotiin. En uskalla edes ajatella et niitä tois useampikin kuin yksi... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä on ihan käsittämätöntä mitä kaikkea nykyisin pitää allekirjoittaa, ei todellakaan enää vain kokeita.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?