perjantai 3. toukokuuta 2013

Sananen väsymyksestä

Haluan nyt painottaa että mitään universaalisen tason totuuksia tässä ei huudella vaan juttuja joihin olen itse törmännyt omassa tuttavapiirissä.

Väsymys ja univelka taitaa olla seikkoja jolta ei välty yksikään lapsiperhe. Aina välillä kuulee hyvin nukkuvista vauvoista mutta en kyllä itse muista törmänneeni vielä yhteenkään vanhempaan joka ei joskus olisi sanonut että väsyttää.

Mä koen itse olleeni kaikista väsynein Ekan aikana. Se oli niin uutta että se lepo ei mene enää vain mun ehdoilla. Piti opetella lepäämään silloin kun sai. Ja se ei ihan helppo oppi ollut.
Toka taas meni tavallaan siihen samaan konkurssiin. Oli jo valmiiksi väsynyt joten samaan uraputkeen vaan valvomaan. Silloin mä jo osasin olla väsynyt. Ja toimia väsyneenä. Ja silloin huomasi että miten helppoa sen yhden lapsen kanssa olisi ollut levätä. Jos olisi vain itse halunnut.
Kolmas taas valvotti jo raskausaikana. Ja nyt sitten synnyttyään on valvottu mun mielestä ihan normaalisti. Mitään uutta tai yllättävää ei sillä saralla ole tullut. Ei ole musta valvottu yhtään keskimääräistä enempää tai vähempää. Joskus nukutaan enempi ja joskus vähempi. Ja toki joskus mua vituttaa. Mutta kaksi edellistä esimerkkiä antaa toivoa siitä että kyllä meillä vielä joskus nukutaan.
Väsymyksestä huolimatta mulla ei ole koskaan ollut olo ettäkö en haluaisi lisää lapsia kun ne valvottaa.

Mä olin aikanaan kaveriporukastani ensimmäisiä jotka sai lapsia. Valtaosa on lisääntynyt oikeastaan vasta tässä viiden vuoden sisällä. Jännä ollut seurata sitä muiden vanhemmaksi muuttumista. Ketkä reagoi asioihin ja miten. Kuten nyt vaikkapa väsymykseen.

Väsymystä ei toki pidä vähätellä. Valvottaminen on kuitenkin ihan tunnettu kidutuskeinokin. Toiset jaksaa paremmin ja toiset taas ei yhtään. Kiduttaessakin toiset murtuu helpommin.
Mutta se on jännä miten toisilla se väsymys oikeuttaa vaikka mihin. Voi ilkeillä, olla töykeä ja inhottava, kiukutella ja äyskiä ihan vaan siksi kun on niin väsynyt. Kaiken saa ihan luvan kanssa perusteltua ja selitettyä sillä kun on niin väsynyt.

Löytyy myös ryhmä ketkä viikosta, kuukaudesta ja nyt jo vuodesta toiseen valittaa sitä väsymystä. Jotka sitä ja tätä koska väsyttää. Jotka niin ja näin koska väsyttää.
Mä tiedän että löytyy toki lapsia ketkä valvottaa isompanakin. Syynä voi olla allergia, sairastelut, mikä vaan. Ja sitten vastavuoroisesti ei ole mitään syitä. Koska lapsi ei valvota. Mutta kuitenkin vain väsyttää.
Mua hieman mietityttää että voiko sitä väsymystä aina laittaa sen lapsen piikkiin. Onko se aina se lapsi joka valvottaa?

Kuinka moni menee nukkumaan pian sen jälkeen kun lapsi on mennyt? Ja vaikka ei joka ilta menisi niin edes vaikka joka toinen tai joka kolmas ilta? Kun lapsi on päiväunilla niin kuinka moni lepää silloin itsekin? Varsinkin silloin kun on tosi väsynyt. Kuinka moni antaa niiden sotkujen olla, pyykkien kasaantua ja tiskien lojua vielä altaassa? Kuinka moni sammuttaa sen tietokoneen?
Monesti on törmännyt lauseeseen "en mä osaa nukkua päivällä kun se nukkuu". Mun on pakko myöntää että kerran jos toisenkin tekisi mieli sanoa että se on haluamisesta kiinni. Ei sitä aina välttämättä tarvitsekaan nukkua, ihan jo se että pötköttelet silmät kiinni ja yrität rentoutua ja rentouttaa lihakset antaa muutamaksi tunniksi lisäpuhtia. Ja pakko kyllä painottaa sitäkin seikkaa että toki oma yh-historia myös painaa tässä. Kun sun on pakko jaksaa yksin niin välillä vituttaa kuunnella sitä väsymyksestä valittamista. Varsinkin jos sille asialle ei olla valmiita tekemään yhtään mitään muuta kuin valittamaan. Varsinkin jos oletetaan että maailma pyörii vain sen väsymyksen ja väsyneen ympärillä. Ja varsinkin jos sen väsymyksen siivellä oikeutetaan se että voi kiukutella ja ilkeillä. Mulla on täällä himassa jo kaksi teiniä. Kestän vähän huonosti joskus aikuisteinejä.
Toki se vanhemman omakin aika on tärkeää jaksamisen kannalta. Ja ne omat jutut. Mutta voisiko univelka olla vähän pienempi jos edes muutamana iltana viikossa laittaisi sen lepäämisen niiden omien juttujen edelle?

Väsymys tuntuu olevan myös melkoisen arka aihe mistä otetaan helposti nokkiinsa. Siitä saa valittaa mutta asiasta ei ole soveliasta keskustella suuremmin että mistä se väsymys johtuu. Lisäksi tuntuu että etuoikeus väsymyksestä valittamiseen on nimenomaan vanhemmilla. Lapsettomille tokaistaan helposti että sinä et tiedä vielä väsymyksestä mitään. Voi olla että sohaisen ja rajustikin nyt mutta väitän että ihan kaikki väsymys ei johtu lapsista. Varsinkaan vuosikausia. Ja varsinkaan silloin jos vanhempi kukkuu puolille öin joka ilta. Mutta se on vain niin helppo laittaa lasten piikkiin.

Myönnän itsekin taantuvani väsyneenä. Mä kiukuttelen ja puhisen. Ja valitan, täälläkin. Mutta mä myös yritän levätä. Meillä on ihan sääntönä että kun vauva nukkuu niin se on myös sitä vanhemman "omaa aikaa". Silloin nukutaan tai luetaan tai katsotaan leffoja tai löhötään. Kotityöt ja muut tehdään lasten ollessa hereillä. Hieman hitaampaa se on ja joskus työlästäkin mutta oppivatpahan muksutkin samalla toimimaan ja jeesaamaan.
Mä myös yritän niellä kiukkuni siitä jos mun mielestä vaatteet on väärin kuivumassa. Tai imuroidessa unohdettu putsata se suutin. Tai pari kestovaippaa on huuhtelematta. Ne isoimmat duunit on siinä kuitenkin tehty ja ne on multa pois. Toki olisi kiva jos ne hommat olisi tehty loppuun asti mutta ne jäämättä jääneet on vain hienosäätöä. Juttuja mitkä ei ole se oleellisin.
Mä en katso lapsille vaatteita valmiiksi, isot katsokoon itse ja luotan että Siippa osaa pukea vauvan. Kunhan ovat ehjissä ja suht oikean kokoisissa. Jos olen poissa niin en tee listoja siitä että mihin kellonaikaan pitää mitäkin tapahtua. Uskoisin että nälkä ajaa jääkaapille ja vauvan itkuun kokeillaan systemaattisesti eri keinoja jotta itku loppuu. Rutiinit on älyttömän hyvä juttu toiminnan kannalta mutta joskus pitää osata hellittääkin niiden kanssa. Rutiinit ei myöskään toimi silloin jos ne ovat stressinaihe.

Meillä myös vuorotellaan lepäämisen kanssa. Toinen hoitaa lapset kun toinen lepää ja sama toisinpäin. Muksujen kanssa ulos tai nukkujalle tulpat korviin. Jo pari tuntia tajuttomuutta tekee ihmeitä! Sillä ei vielä sitä tulipaloa sammuteta mutta estetään vähän sitä palon leviämistä.

32 kommenttia:

  1. Siis KYLLÄ. Näin. Totta. Aamen. Mitähän vielä?

    Mä olen tällä hetkellä väsynyt, koska vauvalla on flunssa ja öisin ei saada nukuttua, mutta myös koska eilen illalla harrastin härskiä toimintaa (:D) tietokoneella yli puolenyön. En siis valita, paitsi vähän siitä flunssasta, kun toisella on niin kurja olo.

    Mulle on ollut aina (äitini mukaan jo tosi pienenä lapsena) vaikeaa nukahtaa keskellä päivää, mutta tämä "yksinhuoltajuus" (lähivanhemmuus, what?) on kasvattanut univelkaa sellaisiin mittoihin, että nyt nukahdan about kolmessa minuutissa, jos saan rauhassa mennä makuuhuoneeseen itsekseni. Aiemmin turhauduin siihen, että ensin pyörin unta hakien kolme varttia, sitten nukuin vartin, ja sitten joku jo heräsi/tuli kotiin/hyppäsi päällle. Sunnuntain oman ajan ajattelin käyttää ihan vaan nukkumiseen, sen voisi melkein merkitä kalenteriin :)

    Väsyneenä musta tulee lyhytpinnainen ja päänsärkyinen tiuskija, inhottava piirre. Mutta jos tiuskisin joka päivä vuodesta toiseen, pitäisi kyllä sille väsymyksen aiheuttajalle jo tehdä jotain...

    Vielä sellainen heitto loppuun, että aina välillä törmää ihmisiin (äiteihin), jotka kertovat kuinka eivät ole nukkuneet vaikka seitsemään vuoteen kokonaista yötä, koska aina joku lapsista valvottaa syystä x. Siis MISSÄ ovat lasten muut sukulaiset, tai vaikka joku palkattu hoitaja, jos meininki on tuollaista? Ei se väsynytkään äiti ole korvaamaton...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tota mä just ajoin takaa että sille väsymykselle pitää tehdä jotain jos ne lieveilmiöt, eli ikävät luonteenpiirteet, jatkuu vuodesta toiseen ja aina kuitataan sillä että väsyttää.

      Ja toi sun loppukaneetti on kanssa niin totta. Ja mun omassa tuttavapiirissä justiinsa ne kaikista "korvaamattomimmat" äidit on niitä kaikista väsyneimpiä. Yllättäen..

      Poista
  2. Pääosin näin. ;) Mä olen yksi niistä, jotka toimii tosi huonosti väsyneenä. Olen myös teini-ikäisestä lähtien kärsinyt univaikeuksista ja mennyt monta kertaa aikana ennen lastakin viikkoja (ellei kuukausia) muutaman tunnin yöunilla. Luulen, että osasyy mun väsähtämiseen ennen landelle muuttoa oli ihan simppeli pahaksi päässyt univelka, kun meni vuosia huonosti nukkuessa.

    Kyllähän sitä luki jo ennen lapsen saantia siitä kuinka pitää levätä silloin kun lapsikin lepää. Ensin ei malttanut ja sitten kun olis malttanut, ei enää osannut. Ja sitten tuo lopettikin sisällä nukkumisen päivisin ja sen kanssa piti kaikki päiväuniajat hölsköttää vaunulenkeillä. Edelleenkään en uskalla lepäillä, kun ollaan itkuhälyttimen varassa. Plus mulla on se ongelma, että päiväunet yleensä heti vie siivun yöunista, oli miten paljon univelkaa tahansa. Pitkäänhän en enää iltaisin saanut mitenkään unta ennen pikkutunteja. Oli ihan sama valvoinko koneella vai meninkö sänkyyn lukemaan kirjan tai kaksi, kun en kuitenkaan nukkunut vaan olin ihan silmät lautasina, nukahtamisväsymyksestä ei tietoakaan.

    Mä huomaan myös nyt stressaavani kaikista tekemättömistä kotitöistä. Pahimman väsymyksen kourissa kotityöt olivat aika toissijainen asia, ne tehtiin sitten kun kyettiin. Nyt kun taas osaan nukahtaa iltaisin, menen pääsääntöisesti ajoissa nukkumaan, mutta sitten ei ole omaa aikaa, mikä sekin syö naista. Pitäis löytää se kultainen keskitie. :)

    Ja joo, on mulla välillä huono omatunto siitä, että olen ollut kaamea väsymyksestä valittaja, kun meitä kuitenkin on ollut kaksi hoitamassa tätä yhtä lasta. Mua välillä risoo näissä väsymysasioissa se, kun on niitäkin tyyppejä, joiden mielestä kaikki, joita väsyttää vauvavuonna on luusereita ja pullamössöjä, jotka ei vaan osaa. Että jos et joka päivä ole tikkana ja laita luomuruokaa perheelle ja väännä seitsemää sorttia vauvansosetta ja pari pellillistä pikkuleipiä ja juokse vielä aktivoimassa vauvaa ympäri kyliä, niin kelvoton mutsi olet. Että ei se yksi vauva oikeasti väsytä, sä vaan kuvittelet niin. Ja kun mä olen toiminut tavalla x, niin mun vauva nukkuu päivät ja yöt läpeensä, sä et vaan osaa.

    Oho, avauduin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun avauduit ;)

      En mä missään nimessä tarkoita ettäkö sitä väsymystä ei saisi valittaa, oli niitä lapsia 1 tai 100. Tottakai saa ja pitää. Mutta mua vituttaa ne ihmiset ketkä on ihan ihmisperseitä ja vittuilee ja käyttäytyy huonosti ja kuittaa kaiken toteamalla että "kun mä oon niin väsynyt". Niin oon minäkin mut ei se sitä tarkota että voin olla ilkeä muille. Tai että se on ok olla ihan perse sentakia kun on väsynyt.

      Varmasti himassa tulee äksyiltyä puolisolle yhden jos toisen ihmisen väsyneenä mutta kun se vittumaisuus leviää sieltä himaseinien sisältä sinne ulkopuolellekin. Ja jos koittaa jutella ja jeesaa ja just syventää sitä hommaa sille linjalle että "mistä se väsymys johtuu" niin hyvä kun sua ei syödä kun oot uskaltanut asiaa ottaa puheeksikin eikä vain hymistellä sen toisen "mua väsyttää"-jutuille.

      Mun mielestä (niinkuin kirjoitinkin) se eka lapsi oli just se väsyttävin :D Kun silloin on se hankalin opetella se että lepäät silloinkun saat eikä silloin kun haluat.

      Poista
    2. Nää uni- ja väsymysjutut on hirmu monitahoisia. En mäkään pidä siitä, että kiukutellaan ilman että on aikomustakaan tehdä jotain sille kiukun aiheuttajalle, mutta itse joskus pahastikin perseilleenä (en kyllä ikinä esim. töissä pimahdellut) täytyy vielä todeta, että se kaiken kattava väsymys on ihan kamala "kumppani". Itsellä kokemusta mm. siitä, kun työpaikkalääkäristäkään ei saa apua vaan lässytetään vaan että syöt sitten hyvin ennen nukkumaanmenoa ja rentoudut, niin kyllä tulee hyvät unet.

      Mut joo, jos toinen oikeesti koittaa auttaa ja toinen vaan perseilee, niin eihän siinä ole mitään järkeä. Kuulostaa jo joltain suhteettomalta ylpeydeltä tai muulta sekopäisyydeltä.

      Pitänee muuten seuraavalla unettomuusjaksolla kokeilla tuota melatoniinia, se on multa vielä kokeilematta.

      Poista
  3. Väsymystä se lieneepsyykkinenkin väsymys joka tulee esim stressistä. Kukin omilla voimavaroillaan, emmekä koskaan voi tietää toisten motiivien moninaista taustaa, mutta totta tuhiset, ettei pitäisi jäädä tuleen makaamaan vaan tehdä asialle jotain. Itse yritän jatkuvasti mutta silti sitä vain aina välillä väsyy. Ja varsinkin silloin olen huono ihminen- olisi ihana olla muumimamma, tai sitten ei.
    Ja itseasiassahan stressikin on ihan tärkeä juttu ihmiselle tietyllä tasolla. Niin mitähän tässä yritänkään sanoa (väsyneenä :D).
    No enivei hyvää pohdintaa. Ja jes kohta on päikkälepoaika :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Ei voi tietää mitä siellä taustalla on. Mä vaan jotenkin mietiskelen että eikö se jatkuva väsyttämisestä valittaminenkin käy väsyttämään? Eikö se käy kamalan raskaaksi soittaa samaa levyä koko ajan?
      Ja eihän sille väsymykselle aina edes voi mitään. Ja joskus sekin helpottaa että saa vaan puuskahtaa ääneen että väsyttää sikana. Mutta kamalan usein törmää myös siihen ettäkun koittaa tarjota jotain apua tai ratkasuja niin ei kelpaa. Mutta valittaa jaksetaan.

      Poista
  4. Totta. Mä olin kaikista väsynein 10 vuotta sitten yhden lapsen äitinä :D Toisaalta mun silloinen mieskin oli aika paska.

    Me menemme nukkumaan samaan aikaan lasten kanssa, tosin nukahdetaan ekoina...

    ONIAlle mä voisin sanoa, notta vaikka mä en kuulu väsymysvalittajiin, kaikilla ei ole mahdollista saada mitään apua mistään. Sukulaisista joka ikinen voi olla kaukana, ystävät sellaisessa elämäntilanteessa ettei lapsivahtiin pysty, ruuhkaisimmat kaupungit korvamerkitsevät hoitoavun ns. ongelmaperheille eikä omalla rahalla ostettu apu toimi kaikissa talous- ja eläintilanteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta jos lapsella ei ole edes sitä toista vanhempaa, joka voisi vaikka YHDEN kerran antaa äidin nukkua, niin eikö sitten olla jo sellainen ns. ongelmaperhe, jota kaupunkikin auttaisi? Ja kyllä kai yleensä kaukaisenkin sukulaisen saa jotenkin houkuteltua vierailulle... Varmasti on perheitä (äitejä) joiden on vaikea saada apua, mutta usein tuntuu, että vaikeampaa on se avun pyytäminen.

      (Ja joo-o, yksi hyvin nukuttu yö ei pelasta paljoa, mutta vähän kuitenkin.)

      Poista
    2. meilläpäin saadakseen kaupungin apua, täytyy olla lastensuojelun asiakas. sukulaiset voivat olla kaukaisia henkisesti tai fyysisesti, tai niin huonokuntoisia ettei vaan onnistu. me olemme huono esimerkki, koska en ole juurikaan väsynyt, mutta esim. isovanhemmista yksi on kuollut, kaksi liikuntakyvyltään niin sairaita etteivät pysty vahtimaan lapsia ja se liikuntakykyisin pystyy vahtimaan yhtä lasta kerrallaan. mä voin siis helposti kuvitella, että joku saattaisi hyvinkin väsyä.

      täytyy muistaa, että vaikka itse saisi apua helposti, kaikille se ei vaan ole mahdollista. ja joku saattaa saada apua vaikka joka päivä ollen silti tavattoman väsynyt.

      Poista
  5. Näinhän se on, mutta kyllä mua vaan ahdistaa se, että ei ole _yhtään_ varaa lipsua omasta nukkumisesta. Eli jotta ei olisi väsynyt, pitäisi _joka_ ilta mennä nukkumaan heti yhdeksän jälkeen, jotta edes ne pari yötä viikossa tulisi nukuttua kunnolla, koska ikinä ei tiedä kenellä tulee pissahätä tai kasvukipuja tai muuten vain herää viiden aikaan - ja meidän lapset kuitenkin nukkuu periaatteessa hyvin.

    No, sen mä olen saanut aikaiseksi, että valitin väsymyksestä ja uniongelmista (nukun siis huonosti muutenkin kuin lasten takia) lääkärille, ja sain melatoniinireseptiin, joka on auttanut ihan tosi paljon, unen laatu parani ja alkuyön herätysten jälkeen pystyn nukahtamaan helposti uudelleen - enkä aina edes herää ensimmäisenä, vaan mies saattaa ehtiä hoitamaan jonkun tilanteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kanssa totta. Kun koskaan ei tiedä että jos nyt meen ajoissa nukkumaan, että onko siitä mitään hyötyä tai sit jos päätän tänään vähän valvoa niin saanko kuitenkin enemmän nukuttua jos muksuilla onkin hyvä yö? Riskinottoa :D

      Melatoniinia on moni kehunut! Ja toi oli kanssa yksi mun kirjoituksen juttu että ei haeta apua tai mietitä apukeinoja kun valitetaan vaan. Ja sitäkin mun on vähän hankala ymmärtää. Ei aina välttämättä löydykään keinoa mikä helpottaisi mutta se että ei edes mietitä voisiko joku juttu auttaa, on se mitä mun on hankala ymmärtää.

      Poista
  6. mä olen yllättävän vähän väsynyt - tai siis univelkainen. olen kuitenkin tavallaan aika uupunut. ennen nukuin helposti 12 tuntia yössä ja tuntuu että tarvitsen vähintään 10. no nyt nukun paljon vähemmän pätkissä, ihan hyvin kuitenkin, kun muiden juttuja kuuntelen. pelkäsin paljon pahempaa.

    mutta mua väsyttää jatkuva seuranpito. se että jos unohdun ajatuksiini, joku inahtaa. siihen on vaikeinta tottua. mä olen sellainen, että pyörittelen asioita pitkään päässäni ja lopulta se jalostuu toiminnaksi lähes valmiissa muodossa (kirjoitin esim. kandityöni kahtena vikana iltana tällä metodilla). mua väsyttää kun ei ole aikaa pysähtyä tuijottelemaan seinää ja pohtimaan juttuja pitkään ja hartaasti.

    ei tämä tietenkään mua yllättänyt, tiesin että tää tulee olemaan isoin haaste, ja sitä se on ollut. ehkä joskus on vaan helpoin sanoa että väsyttää, eikä se liity nukkumiseen ollenkaan. vaikka eihän se toki valittamalla parane, sekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on vielä tosi pieni vauva :) Varmasti välillä väsyttää että nukuttaa kun tyyppi vielä syö öisin. Tietty kaikki reagoi erilailla siihen väsymykseen ja tietty tosiaan saa valittaa mutta mua itseäni ihmetyttää lähinnä se että miten esim. leikki-ikäisten äidit, joiden muksut ei enää öisin herätä vaikka syömään, on aina vain univelkaisia. Vauvoja en ihmettele ollenkaan enkä taaperoitakaan. Mutta isojen lasten kanssa mä en ymmärrä miten vanhemmat on aina vaan väsyneitä lasten takia.

      Poista
    2. Mun esikoinen heräsi 5 kertaa yössä 2,5-vuotiaaksi ja alle kouluiässäkin vielä pari kertaa, joten kyllä ne isommatkin saattaavat herättää ja valvottaa. Ja kuten Juno totesi, joitakuita saattaa väsyttää se päiväaikainen toiminta.

      Poista
    3. Toki, tän totesin myös jo. Mutta koitin myös painottaa sitä että kun isommat herättää ja valvottaa niin voisi myös miettiä sitä että _miksi_ ne herättää ja valvottaa, sen sijaan että ajasta toiseen on vain väsynyt. Se valvominen kun ei istu kaikille niin että pystyy toimimaan ja olemaan.

      Poista
    4. niin, jos on selkeää syytä. meillä ne ovat tulleet sukuunsa, paskoja nukkujia kaikki tyynni :D

      Poista
    5. haha :D ja mun alkuperäispointti oli se että ei vittu aina syytetä kaikesta perseilystä ja paskasta käytöksestä väsymystä :P Tai ainakaan tulla mulle kiukuttelemaan.

      Poista
    6. Joo sen pointin tajusin mutta kuten kommenteista näkee, nää asiat alkaa helposti levitä. Kaikelle väsymykselle ei vaan voi mitään jos keinot ovat vähissä tai neneivät toimi. Luulen että toi kiukuttelu on fb-ilmiö, oonko oikeessa? Mähän en siihen kirottuun paskaan koske :D

      Poista
    7. Ei se pelkkä fb-ilmiö ole, valitettavasti :/ jos olisi niin sieltähän noi ois helppo jättää huomioimatta.

      Poista
    8. niin kaikki väittää et se kasvaa, mut siihen ei voi LUOTTAA. no mut mä oon niin kova jätkä etten kiukuttele! välillä purskahdan itkuun vaan ja nyyhkin siinä sit hetken. jotkut on kyllä kärtympiä, ehkä ne vaan tykkää valittaa ja vetoaa sit tottumuksesta lapsiin.

      Poista
    9. Mä luulen kanssa et osa valittaa vaan kun se on tapa. Ja tottumus. Eikä siinä, senkun. Mut en silti tajua :D

      Poista
  7. Mä tässä mietin, että miten mä en nykyisin mitenkään suuremmassa mittakaavassa kuule ihmisten valittavan väsymystään. Toki silloin, kun vauvavuonna treffailin mammakavereita, oli väsyneitä yksi jos toinenkin, mutta nyt tuntuu, että mun ympärillä kaikki taitaa pärjäilllä suht hyvin väsymyksen kanssa.
    Sen sijaan itse olen aika helposti väsyvää tyyppiä ja olen sitä ollut aina. Mitään bileputkia en ole voinut harrastaa ja säännöllisistä yöunista huolimatta olen aika usein (erityisesti viikonloppuisin, kun siihen on ollut "lupa") ollut väsynyt. Sen vuoksi tajusin tähän vauvabisnekseen ryhtyessäni, että mun on turha asettaa itselleni äitiyteen sellaisia standardeja, joita noudattaessa vain väsytän itseni. Ja toki tässä on silti ollut aikoja, jolloin olen ollut erittäin väsynyt. Ja on välillä vieläkin, mutta syyt ovat moninaiset ja onneksi ainakin toistaiseksi ohimenevät. Mietinkin, että täytyy olla tyytyväinen niistä päivistä, kun ei väsytä ja yrittää silloin saada jotain aikaiseksi. Ja itse asiassa nykyisin mua enimmäkseen ei väsytä. Jee! :)

    Mua ei myöskään ole pahemmin häirinnyt kenenkään väsymys-valitus, mutta johtuneeko siitä, että olisin itse pahin valittaja? ;)
    Tosin kyllä mua kerran sieppasi, kun eräs tuttavaperhe tuli muutama vuosi sitten käymään kahville. Perheen isä oli erittäin vähäsanainen ja lopulta nousi kahvipöydästä ja sanoi, että häntä väsyttää niin, että hän menee istumaan nojatuoliin ja siinähän tuo sitten alkoi vetämään hirsiä. Syynä oli se, että hänellä oli tapana valvoa pikkutunneille ja katsoa elokuvia ja lapset herättivät sitten jo kuudelta. Tuollaista itseaiheutettua väsymystä en kyllä omassa huushollissani sietäisi.

    No, eipä tässä oikein ollut pointtia, mutta tulipahan lätistyä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei muuten, huomasin tänään, etten oikein pysty lukemaan tätä blogia kännykästä (paitsi readerin kautta), kun jotenkin tää tumma tausta ei ainakaan tuossa nokialaisessa toimi ja teksti ei erotu siitä juuri ollenkaan. Mutta sepä ei ole sun ongelma vaan mun. Kunhan mainitsin. ;)

      Poista
    2. Mun eksä oli aina väsynyt. Jäi valvomaan aamukolmeen, kun menin pojan kanssa nukkumaan. Heräsin töihin 6 maissa, eksä nukkui jonnekin kasiin ja vei pojan tarhaan. Meni puol kymmenen töihin ja tuli kotiin seiskan maissa, nukahti sohvalle ja valvoi taas aamuyöhön...

      Poista
    3. Mua häiritsee se väsymysvalitus silloin jos sillä väsymyksellä oikeutetaan vaikka se että ilkeillään. Tosin se ei musta välttämättä liity siihen millään lailla onko sulla lapsia vai ei mutta nyt tämän kirjoituksen sai aikaiseksi muutama henkilö joilla on lapsia ja jotka näin toimivat.

      Ja joo hei mä huomasin kanssa että toi tumma tausta on hankala kännykällä luettaessa, olen pahoillani siitä. Mä tykkään kuitenkin itse siitä niimpäin että tausta on tumma ja teksti vaalea. Valkoisena sanat kuulemma hyppii liikaa mutta silloin se olisi kyllä kännykällä helpommin luettavissa. Jahka jaksan niin jatkan kokeiluja että löytyisikö sellainen sveitsimäinen ratkaisu tähän vaivaan :) Hyvä kun mainitsit!

      Poista
  8. Mä kyllä olen usein tosi äkäinen ja lyhytpinnainen väsyneenä, mutten sitä välttämättä osaa / älyä syyttää. Tosin olen myös äkäinen ja lyhytpinnainen kipeänä ja pms-oireisena ja ja ja melkein aina.

    Mun mies menee muuten lähes aina nukkumaan joskus lähempänä yhtä, mutta jaksaa silti nousta klo 7-8, eikä ole väsynyt. Se vain tarttee aika vähän unta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki on joskus äkäisiä ja väsyneitä :) Ilman että osaavat mitään siitä edes syyttää. Mutta sitten on myös se toinen ääripää. Enkä mä tarkoita että se nyt olisi millään muotoa väärin valittaa asiasta tai olla aina väsynyt. Mä vaan itse koen sen niin että eikö siinä mene kamalasti hukkaan aikaa että energiaa veisata sitä samaa virtta aina? Ja koska hyvinvointi on mulle niin tärkeä juttu niin mun on hankala tajuta että miten ainaisesti väsynyt ihminen voi voida hyvin, siis ilman että yrittää tehdä asialle jotain. Ne on musta eri asioita kuitenkin, toi mistä sä mainitsit omalla kohdallasi ja sitten se sellainen että se väsymys on jo about elämäntapa.

      Poista
  9. Mun blogissa on sulle tunnustus :)

    Mä pärjään todella pitkään todella vähillä unilla, varmaan kolmivuorotyönkin "ansiota", mutta olin kyllä sellainen jo nuorempana, tuskin koskaan nukun yli 9h, sit jos nukun niin oon tosi pahassa pöhnässä, varmaan samaan tyyliin kuin ne jotka nukkuu liian vähän.
    Mä oon ärtyinen, kiukkuinen ja paskapää silloin jos en oo syönyt ;D Siksiköhän mun mies kantaa mulle herkkuja aina kaupasta... ;D

    Mut joo, mulla on kaveri joka kuuluu alkuperäisen kirjoituksen perimmäiseen kastiin, eli on aina väsynyt ja kun on väsynyt niin varmasti kaikki on pielessä ja kuitenkaan mikään ei ole hänen vikansa, kun eihän hän jaksa mitään kun hän on NIIIIIIN väsynyt, luulen, et Kukkis haki tätä ihmsityyppiä?
    pahinta on se, et kun ollaan oltu sit joskus aikuisreissuilla tän kanssa ja menty jopa ajoissa nukkumaan ja sit kaikki muut on aamulla sillee, et "Olipa ihana nukkua ilman lapsia ja kivassa sängyssä jne jne" niin tää sanoo et "mut mä en kyllä nukkunut yhtään, tai torkahtelin ehkä jonkun tunnin tai kaksi, kun se peitto oli niin surkea ja...." jne. Eli taitaa todellakin olla krooninen vaiva.... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitos käyn koppaamassa :)
      Hei muuten nyt kun mainitsit niin mäkin olen muuten nälkäisinä kaikista vittumaisin :D
      Ja juu, juuri tuosta kirjoitin. Eli tuosta elämäntapa-väsymyksestä. Ehkä se ei heitä niin edes vaivaa, mulla lähinnä on olo että eikö tuo ole kamalan raskasta? Ja vie hirveästi turhaa energiaa kun aina pitää olla väsynyt ja aina valittaa siitä?
      Jokainen ON joskus väsynyt, eri syitä ja eri tavalla ja eri tavoin sitä jaksaa. Mutta joskus tuntuu että se on ihan valintakin jo.

      Poista
  10. Mä oon niin jälkijunassa taas mut pakko todeta, että tää postaus sai mut nyökyttelemään niska krampissa ;) Hyvähyvä!

    VastaaPoista

Mitä sullon syrämmellä?