keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Tuli kesä tuli pilkkihaalari

Kesä ja kärpäset. Nyt sitä lämpöä vihdoin on. Ja voi vaatteita vähentää. Tai niinhän sitä ainakin luulisi!

Kun ensin olet koko talven vääntänyt teinien kanssa vastavirttä sille onks pakko laittaa takki-oodille niin tosiaan voisi uskoa että heti kun vain on mahdollista niin nuorisokin ilolla luopuisi paksuista vaatteista. Vaan ei. Siellä mennään kuulkaa paksuimmat hupparit ja kollarit päällä, pitkistä housuista puhumattakaan. Ehkä, EHKÄ voi joskus olla t-paidalla jos joku kaverikin on mutta shortseja, joo ei todellakaan.
Kumpikin ui hiessä ja jokailta näytellään draama nimeltä onks pakko mennä suihkuun, luonnollisesti kumpikin erikseen.

Aurinkolaseja ei voi pitää ainakaan auringossa, koska ne ei vaan istu lippiksen kanssa. Eikä tukka asetu sekä lippikseen JA aurinkolaseihin. Näyttää niin urpolta. Mutta pidetään niitä laseja sitten sisällä. Sehän se ei onneksi näytä urpolta!
Onneksi nämä nyt suosii niitä skeittilippiksiä missä se lippa on melkoisen iso. Tietty ongelma on sitten skeitatessa/fillaroidessa/potkulautaillessa kun päässä on kypärä mutta kai tässä täytyy sitten vähän joustaa priorisoida. Kypärän käytöstä ei neuvotella, ehkä ne auringon vauriot silmissä on sitten se pienempi paha. Tai mulle on ainakin turha tulla sitten joskus kaihisena itkemään. Tarvisi jostain saada varapäreitä vääntää näistä joka helvetin tärkeistä nyansseistakin.

Mikähän siinä muuten on että rikkinäisiä sukkia EI voi heittää roskiin, vaikka kantapää tai varpaat (tai molemmat) paistaa vastaan mutta sitten jos nyt paidan resorissa on pieni reikä tai housujen polvissa kulumaa niin niitä ollaan kyllä ihan huoletta ulkoistamassa.
Sama homma lenkkareiden kanssa. Klonkun lailla niitä palvotaan viimeiseen asti. Tänään ajattelin salaa hävittää parit kaikista rikkinäisimmät. Saa nähdä huomaavatko ja ennenkaikkea meneekö mun en kyl yhtään tiedä missä ne on-jargonit sitten läpi.

Ootteko muuten koskaan saaneet tuhrattua vajaa kymmentä minuuttia herätyskellon laittoon? Siis kännykästä. Isoin työhän on siinä kun pitää miettiä ja valita se että mikä biisi herättää. Ja tarvittaessa hakea uusi jos sieltä miljoonan veisun seasta nyt ei löydy just siihen tilanteeseen sopivaa. Toki voisi myös ehkä kuvitella että se on aivan sama mikä herättää, kunhan herättää. Ehei, rakettitiedettä on tämä.

Uusia boksereitakin ostin. Kummallekin vinon pinon. Vaan siellä ovat kaapissa käyttämättömänä. Säästetään kuulemma pahan päivän varalle. Minkä pahan päivän??

Mä en kestä.

Homman pelasti tällä kertaa vauva. Koitin opettaa Kolmosta taputtamaan, se kun niin tykkää kun sen käsiä läpytetään yhteen. Se katseli vähän aikaa sitä mun kato näin-esitystä, murisi kovaa ja nappasi mun etusormen suuhun ja yritti raadella sitä irti yhdellä hampaallaan. Pöhkö poika.

2 kommenttia:

Mitä sullon syrämmellä?