torstai 2. toukokuuta 2013

Vauva on...

..jo kuusi kuukautta. Siis PUOLI VUOTTA! En kestä. Mä yritän nyt vain jotenkin ohittaa tämän faktan.

Kuluneen kuukauden aikana vauva on mm.
  • sukeltanut ensimmäisen kerran
  • maistellut kiinteää ruokaa
  • ollut ensimmäistä kertaa hotellissa ja siis viettänyt yön jossain muualla kuin kotona
  • istunut sohvan nurkassa tyynyillä tuettuna (syöttötuoli on ostoslistalla)

Vauva alkoi aika systemaattisesti puremaan täytettyään viisi kuukautta. Vauva yritti ikenillä riuhtoa palasia irti sekä sormista että tissistä. Tulkitsimme tämän osana kiinteiden herkkyyskautta. Ihan saman tien ei nyt kuitenkaan soseita annettu vaan vauva sai ensimmäiset maistiaiset vasta viime viikolla. Mutta annettiin vauvan puljailla lusikalla sekä harjoiteltiin lasista juomista. Nykyään vauva haluaisi maistiaiset niin kahvista, mehusta kuin kaikkien vesilasistakin. Ompa vauva nähty kuikuilevan viinilasinkin perään.

Varsinaisesti kiinteitä vauva sai ensin maissinaksujen muodossa. Aika pian vauva tajusikin niiden jujun. Soseista vauva on tähän asti saanut vasta bataattia ja koko homma on vielä harjoittelua ja maistelua. Alas menee kerrallaan vain ihan muutamia pieniä lusikallisia ja suuhun ei voi kerralla laittaa paljoa. Vauva ei ole sihtikurkku (mä en henk koht usko että kukaan vauva on) mutta nyt vasta opetellaan sitä, miten sitä kiinteää ruokaa suussa pyöritellään ja kieli vasta hakee sitä että miten se ruoka ohjataan sinne kurkkua kohti. Sotkuista hommaa.. tosin toistaiseksi pahin sotkija on maissinaksut. Parin päivän tauko pidettiin kiinteissä koska reissuun ei viitsitty raahata mitään mukaan ja vauva reagoi johonkin (todennäköisesti äidinmaidon mukana tulleeseen) niin voimakkaasti että annettiin vatsan rauhassa asettua.
Tänään maisteltiin vähän avocadoa. Mainioita ilmeitä!

Vauvan hiustenväri on muuttunut vaaleanruskeasta ihan vaaleaksi. Blondi tuli taloon! Hiukset ovat myös tuuheutuneet viime viikkojen aikana. Mä edelleen toivon että vauva perisi isänsä luonnonkiharat mutta vielä on liian aikaista sanoa saadaanko me yksi korkkiruuvipää lisää!

Kolmonen on alkanut myös kiukuttelemaan! Jos jotain otetaan pois kädestä tai jotain ei saa, on kiukkuitku varma. Melko huvittavaa. Vauvasta tulee selvästi hyvin lellitty tapaus koska isot veljet ja isä ei kestä kiukkuitkua. Vauva osaa myös selvästi vedota tunteisiin ja "haistaa" tyypit keneltä kannattaa vaatia. Yllättäen äiti ei kuulu tähän joukkioon.

Vauva on jo pidemmän aikaa osannut pussata mutta nyt viime aikoina rakkaudenosoitukset ovat muuttuneet melko rajuotteisiksi. Vauva tarttuu kaksin käsin kiinni mistä saa (hiukset, posket, silmät, kaula, mikävaan) ja vetää lähelle ja sitten pussaa. Äärettömän hellyyttävää mutta sekä isällä että äidillä on kaulassa sellainen kestokohta jossa ei onneksi mustelmat vauvan sormista näy mutta kyllä tuntuu. Ja vauva toki tarttuu aina kiinni siitä samasta kohdasta.
Vauva myös läpsyttelee sylittäjien naamaa todella kovaa. Mitä kovempi lätsähdys niin sen parempi! Perään tietty pusut. Kovaotteiset halaukset vauvan osalta ovat myös havaittavissa.
Äidin alleja on myös ihana nipistellä syödessä. Kestomantrana onkin kuultavissa "ai älä pure, ai älä nipistä".

Ylipäätänsä vauvasta on kuoriutunut riehuja. Otteet ovat raisuja ja vauva tykkää kun riehutaan ja meuhkataan. Painiminen saa nyt jo hullun hysteeriset kikatukset ja vauva huiskii itsekin takaisin minkä ehtii. Käsillä huiskiminen on vauvasta ihan superhauskaa. Lelut saa kovaa kyytiä, mitä kovempaa niitä saa huiskattua niin sen hauskempaa. Sitterin rautoihin paukutetaan kaikkea mitä nyt vain käteen saadaan.

Vauvassa on ollut myös havaittavissa pientä eroahdistusta. Ei koskien vain äitiä vaan ylipäätänsä yksin jäämistä. Silloin on hyvä jos näköpiirissä on joku mutta jos vauva jää yksin niin ei ole hyvä. Jos itku ehtii tulla niin vauva palkitsee runsailla pusuilla syliinottajansa.
Isot veljet on edelleen pop mutta nyt viime ajat isoimmat hihkumiset on suunnattu isälle ja äidille. Vauva alkaa olla niin iso että isojen veljien on vauvaa hankala kuljetella ja sylitellä. Vauvalla ei taida isojen veljien matkassa olla ihan niin turvallinen olo kuin ennen ja siksi isän tai äidin syli tuntuu nyt paremmalta.

Mun mielestä vauva muistuttaa nykyään tavoiltansakin enemmän ja enemmän isäänsä. Nukkuma-asennot on täysin identtisiä. Vauvallakin pitää olla tyyny lähellä jota voi tarvittaessa halata. Peitto pyritään myös saamaan jalkojen väliin, päällä se ei ole hyvä.
Vauva myöskin kutisee eniten samoista paikoista kuin isänsä eli kaulalta ja reisistä. Kainalot on myös tietyillä hetkillä paha paikka.

Oma ääni ei vauvaa enää pelota, päinvastoin. Nyt kiljutaan ja kujerretaan niin kovaa kuin ääntä lähtee. Välillä säälittää esimerkiksi autossa takapenkillä istuva Kaksikko, joka kuuntelee vauvan aariaa. Sen ihmeempiä tavuja ei tule (aiemmin oli ainakin väy-väy-väy) vaan pääpaino on nyt äänenkäytöllä. Ja sitä ääntähän piisaa. Sensijaan äänistä vauva pelkää nykyään niistämistä.

Vauvalla ei sitä pinnasänkyä edelleenkään ole (hehe) vaan perhepedissä mennään. Vauva tosin nykyään ahdistaa sekä isänsä että äitinsä aivan äärilaidoille ja pyörii kyljeltä toiselle hakien asentoa. Yksi nukkumisen suosikkiasennoista on vatsallaan nukkuminen, johon vauva sujuvasti itse pyörähtää. Aikanaan Kaksikon ollessa pieniä suositeltiin että vauvaa nukutettaisiin tasaisesti jommalla kummalla kyljellä. Näin ollen ei tarvitsisi pelätä vauvan tukehtumista pukluihin tms. ja kallo muotoutuisi tasaisen kauniisti kun tosiaan sitä nukkumiskylkeä vaihtelisi.
Nykyäänhän suositukset taitavat mennä niin että nukutetaan selällään. Kolmas ei ole suosituksista tähän mennessä vielä piitannut vaan on tosiaan itse kääntynyt milloin mitenkin, ei nuku selällään kuin vaunuissa.

Neuvolassa käyntiä vasta ensi viikolla eli päivitellään mittoja taas vasta sitten. Hyvää puolivuotista vauveli :)

EDIT Mittaa puolivuotiaana 7270g ja 66cm

4 kommenttia:

  1. Joko hän on niin "vanha" :)! Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en voi minäkään uskoa! Nyt jo :/ Kiitos :)

      Poista
  2. Meiän vauva on nukkunut jo kolme yötä omassa sängyssä. Vähänkö jännitti, mutta onpa siistiä, kun mahtuu kunnolla kääntymäänkin. Eikä tarvitse enää turhaa herätä sen heilumiseen. Suosittelen! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuu kokoomaan meille sänky :D se on nyt siitä kiinni... niin joo ja patja puuttuu.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?