perjantai 10. toukokuuta 2013

Vauvakuume

Mä en ole koskaan ollut kukkien perään. Onnistun tappamaan kaktuksetkin. Mun äidillä on vaikka mitä kasteluvirityksiä silloin kun se lähtee pidemmäksi aikaa reissuun jotta sen ei tarvitse pyytää mua kastelemaan. Koska puolet on kuolleita kun se palaa kotiin.
Maljakkokukkia saa aina välillä jonkun jutun yhteydessä mutta jos saan itse valita niin otan kyllä mielummin vaikka suklaata.

Nyt on kuitenkin iskenyt vissiin joku esikeski-ikä tai vastaava koska mun oli pakko saada yrttejä. Tykkään tuoreyrteistä ihan mahdottomasti mutta en vaan ole uskaltanut koskaan niitä hankkia koska murhaan ne kuitenkin. Mutta nyt se pakko saada vei voiton! Mutsi lentää varmaan perseelleen kun näkee!

Siipan kummitytön äiti oli laittanut parvekkeensa tosi kivaan kuntoon ja sillä roikkui yrttipurkkeja seinällä. Utelin heti mistä ne oli hankittu ja kipitin ostamaan omat. Ihan nerokasta, mukana tulee purkit ja se teline millä ne laitetaan seinään roikkumaan JA mullat ja siemenet.
Upotin illalla sormia multaan ja kyllä oli kuulkaa terapeuttista! Voi olla että hurahdin heti koska siinä kun niitä siemeniä paineli sinne multaan, niin tuli ihan sellainen nää on mun vauvoja-olo. Eikä naureta siellä nyt! Oikeesti tuntui siltä että nyt sitä tässä ollaan keskellä luomiskertomusta! Koskahan sitä uskaltaa alkaa odottamaan satoa ja tuoretta basilikaa pizzan päälle ja oman maan minttua teehen? Voisin antaa aikaa vaikka loppuviikon. Mun mielestä ihan riittävä odotusaika.

Taisin tosin lorauttaa vettä ihan liikaa eli se voi olla että tässä vielä itkut tirautetaan kun mikään ei kasvakkaan ja mä olen hukuttanut ne. Varmaan jatkossakin mä hankin tuoreyrttini kiltisti sieltä Prisman HeVi-osastolta. Tai vähintäänkin iskee yöpakkaset tai jotkut tappajaetanat syö mun vihervauvat. Kissat kuopii mullat tai aurinko kärventää. Tai mitä jos mä vaan unohdan ne? Unohdan että siellä ne kaipaa hoivaamista ja hellyyttä? Tarviiko ne jotain ravinnetta tai kanankakkaa? Mitä osia kamomillasta voi syödä? Mä en usko lastenkasvatus-oppaisiin mutta yrtin kasvatuksesta voisin lukaista jonkun kirjasen. Miksi mä en mennyt sinne yrttikurssille mukaan mihin kaveri koitti houkutella? Miten tässä nyt ihminen saa yönsä nukuttua kun saa pelätä kaiken maailman Espanjansiruja ja vesilaskua. Mitähän muuta sitä keksisi istutella? Pelottavaa hommaa tämä hortonomia.
Mulla on luomisen tuska. Ja paskamutsi-olo. Kolmikko voi kyllä hyvin.

Siinä vaiheessa saa huolestua jos mut löytää jostain siirtolapuutarhasta silittelemästä avomaakurkkuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?