lauantai 1. kesäkuuta 2013

Erään aikakauden loppu

Vuosi sitten mä olin raskaana. Ja kovasti ahdistunut. Kirjoittelinkin joskus siitä miten raskaushormonit sai mut aivan superahdistuneeksi. Koko maailma oli mun hartioilla.

Erityisen ahdistunut olin Kaksikon jutuista. Ekalla loppui viidesluokka. Enää vuosi edessä. Viimeinen vuosi ala-astetta. Itkin ja ahdistuin yökausia. Kunnes oli pakko rauhoittaa itsensä. Hei haloo, tässä on vielä vuosi aikaa, VUOSI! Nyt kyllä lopetat ja rauhoitut!

Niin. Se vuosi on nyt mennyt. Nyt se on ihan oikeasti ohi.
Ahdistaako mua? No joo! Pelottaako? Ihan helvetisti!

Mä muistan vieläkin Ekan ihan ensimmäisen koulupäivän. Oli lämmintä, käveltiin yhdessä sillan yli. Reppu oli iso ja poika pieni. Valokuva pojasta omassa pulpetissa, jännittynyt hymy. Niin paljon uutta. Eskarin ja koulun välissä on aikamoinen kuilu. Se hyppy on niin pienille ihmisille valtava. Ja nyt on edessä taas yksi iso hyppy.

Nyt mä lähden katsomaan kun mun lapsi saa todistuksen ja se potkitaan alakoulusta pois. Ihan lopullisesti. Se laulaa koulun perinteiden mukaisesti muiden kutosten kanssa tämän ja mä en aio olla yhtään reipas vaan itken minkä silmistä irtoaa. Tokan luokka esittää tämän eräälle eläkkeelle jäävälle opettajalle ja veikkaan että se ei ainakaan tyrehdytä sitä kyynelkanavien toimintaa.

Ps. Todella toivon että Suvivirsi lauletaan.

Pps. Eka taiteili opettajalleen niin liikuttavan kortin että hyvä ettei mulla mennyt hyperventiloinniksi se silmien allergiakohtaus.

2 kommenttia:

  1. Ahdistavat raskaushormonit... I so feel you.

    Mutta joo, epäilemättä jännä elämänvaihe myös äidille. Ja niiiin kaukana edessä meikäläiselle. Toivottavasti teillä kuitenkin oli kiva juhla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on tätä kun se on se ensimmäinen lapsi niin kaikki on uutta.. oli meillä tosi kivat juhlat, haikeat mutta kivat. Saa nähdä kuin kovat ahdistukset on kahden vuoden päästä kun siihen kouluun ei jää meiltä enää ketään. Nythän siellä vielä yksi lapsi on, huomaan että se helpottaa vähän mun oloa. Mutta usko pois, se aika juoksee ja ihan kohta sä olet samassa tilanteessa. Mä en edes halua ajatella miten isoja mun lapset silloin jo on.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?