maanantai 17. kesäkuuta 2013

Pinnasänky

Vauva säikäytti meidät oikein kunnolla jokunen hetki sitten tippumalla perhepedistä. Kolmas on siis tähän asti nukkunut kaikki unensa meidän sängyssä, poikkeuksena ne pätkät mitkä on nukutellut rattaissa kun ollaan jossain.
Jos vauva on jäänyt perhepetiin yksin niin ollaan rakennettu peitoista ja tyynyistä isot muurit ympärille. Mutta tällä kertaa poju oli ilmeisesti jotenkin päässyt niistä yli ja kopsahti siis lattialle. Selvittiin onneksi vain säikäyksellä ja isolla itkulla. Tragikoomisen tästä tekee se että samana päivänä saatiin vihdoin pinnasänkyyn patja mutta mä en sitten vielä jaksanutkaan sitä sänkyä pestä ja virittää valmiuteen vaan ajateltiin että nukkukoon nyt vielä viimeiset unet meidän sängyssä. Ja sitten kuului kops.

Eikä se ihan putkeen mennyt sitten jatkokaan. Kun aloin sitä sänkyä putsaamaan niin huomasin että patjapa ei menekkään paikoilleen ilman väkivaltaa. Sänky on eri puljusta kuin patja mutta "samaa kokoa" niiden pitäisi olla. Mutta ilmeisesti eräs nimeltämainitsematon ruotsalainen huonekalujätti suosii omiin kaluihinsa omia patjojaan. No sain mä sen patjan nyrkkeiltyä kohilleen mutta ei toivoakaan että sinne jotain patjansuojaa esimerkiksi virittelisi. Pelkkä reunasuojusten kiinnitys vaati jo kekseliäisyyttä että ne sai jotenkin fiksusti, luonnollisestihan nekään ei tuon mallin sänkyyn sovi. Tulevat lakananvaihdot lähinnä vituttaa jo etukäteisesti.

Meidän yöt on olleet koko alkukesän melkomoista sirkusta. Musta itseasiassa tuntuu että mä kirjoitan vähän väliä miten meidän yöt on huonoja ja aina ne on vain menneet huonommaksi. Vauva heräilee usein, tätä tapahtuu tosin päivälläkin. Kovin usein en kelloa viitsi katsoa vauvan herättäessä koska käy vaan ärsyttämään se tiheästi heräily mutta kyllä se parin tunnin välein taitaa öisin herätellä.
Ja päivisin nukkuu ehkä kolmet unet. Kesto vaihtelee mutta puolesta tunnista pariin tuntiin, tosin niitä parin tunnin unia tulee tällä hetkellä ehkä vain kerran viikossa.
Mitä tässä nyt olen kaveripiirissä gallupoinut sekä blogeista seurannut niin aika monessa perheessä on ollut samat tarinat tässä 7kk -> huitamilla.

Sinänsä ei odoteta pinnasängystä mitään pelastajaa mutta josko siitä olisi edes jotain apua.
Tähän asti vauvan unet on mennyt niin että jos se nukkuu yöllä huonosti niin sitten se on edes päivisin nukkunut ja jos taas päivisin on ollut unet vähissä niin yöllä on tankattu pidempää pätkää. Mutta nyt tuntuu että se kukkuu päivät ja yöt vain tosi lyhkäisillä pätkillä. Ja väsyy nopeasti koska ei nuku kuin lyhkäisiä unia.

Mä olisin itseasiassa vielä halunnut nukkua perhepedissä. Se on musta luontevaa. Vauva on nauttinut läheisyydestä ja mä myös. Yösyötöt on myös olleet vaivattomia. Mutta vaikka vauva on vieressä nukkumisesta nauttinut niin viime aikoina on ollut huomattavissa että vauva nukkuu levottomasti. Normaalia levottomammin. Hyöriminen ja heräily alkaa siinä vaiheessa kun me tullaan viereen nukkumaan. Lisäksi jokaiseen öninään se sitten haluaisi maitoa, tutti ei käy.
Vauvaa ei ole tarkoitus siirtää kokonaan omaan sänkyyn, yösyötöt meillä tuskin vielä on historiaa. Mutta jos edes joku unipätkä?


Oman sängyn unta

Jos joku nyt miettii että perhepeti vai pinnasänky, niin kyllä mä edelleen perhepedin kannalla olen. Tippumisesta huolimatta.
Pinnasänkyilyä on yritetty nyt parisen viikkoa ja ei siitä kyllä ole ollut mitään apua. Päinvastoin musta on vaan levottomampaa. Ajattelin ensin että kuuma keli vaikuttaa mutta ihan samanlaista on nyt viileämmälläkin ilmalla. Meidän sänkyyn nukahtaa vaivatta, en nyt paukuttelisi henkseleitä että nukkuu siellä hyvin mutta ainakin paremmin kuin pinnasängyssä.
Lisäksi kun jatkuvasti on jotain, joka yöunia häiritsee (rokotukset, hampaat, uudet taidot, kuuma, kylmä, väärin olevat planeetat) niin on se vaan helpompaa kipata vauvaa takaisin nukkumaan kun se on vieressä. Vauva painaa jo niin paljon että edestakaisin pinnasängyn ja perhepedin väliä sitä ei oikeasti jaksa nostella. Me kun ei sitä sivuvaunua nyt sitten uskallettukaan sen tippumisen takia vaan pinnasängyssä on kaikki laidat ylhäällä.
Huomaan myös että olen itse nyt paljon enemmän väsynyt kuin silloin kun vauva nukkuu vieressä koko ajan. Mun unisykli on vauvan kanssa sama silloin kun se on vieressä. Tosin kun vauva on vieressä niin mä nukun tosi epämääräisissä asennoissa ja heräänkin aamuisin niin juntturassa että melkein tarvisi rautakangen että mut saa kammettua sängystä ylös.

Nythän meillä olisi se potentiaalisin aika opetella nukkumisia kun kaikki on lomalla. Ei tarvitse miettiä sitä että saako kukin miten nukuttua vauvan ollessa levoton. Eli ehkä tässä kesän aikana jotain asialle tehdään. Tosin vuodenaikana tämä on vähän haasteellinen jos on kuuma mutta katsotaan nyt. Mä olisin jotenkin valmis vierittämään koko vastuun Siipan hartioille. Se on miljoonasti pitkäjänteisempi kuin mä ja mulla nyt on jotenkin ihan henkinen allergia koko nukutukselle että nukutusitkuille. Suurin vika ja ongelma taitaakin olla mussa eikä vauvassa.

Mä kuvittelin olevani jotenkin kypsä siihen että vauva on vain perhepedissä. Että saa toki olla siellä mutta voisi välillä nukkua muuallakin. Väärässäpä olin. Kun levottomammaksi meni pinnasängyn kanssa.  En tiedä onko kyse siitä että vauva ei ole valmis tottumaan vaiko siitä että mä en ole valmis totuttamaan mutta tästä levottomammaksi ei enää tarvisi mennä. Vai johtuuko se siitä pinnasängyn patjasta. Se ei varmasti ole vielä muotoutunut sänkyyn ja haisee oudolle.
Ja vaikka tämä nyt on tätä oravanpyörässä pyörimistä koska enemmän pirteänä todennäköisesti jaksaisin ja enemmän pirteä en voi olla kun vauva on vieressä huiskimassa. Tissillähän se hiljenee mutta se nyt on todennäköisesti se kaikista huonoin vaihtoehto asiaa ratkaisemaan.
Tulipas tästä nyt sekava proosa. Mun mielestä voitaisiin vaan jotenkin yhteisesti sopia että nyt kaikki nukutaan.

Ps. Toka kävi tuossa Lintsillä kaverinsa kanssa pyörimässä päivän verran. Mä olen aina kauhistellut niitä rannekkeiden hintoja, meiltä menee perheenä niihin pitkä penni per käyntikerta jos ollaan koko väki mukana. Mutta nyt se rannekkeen hinta ei ehkä ollut ihan niin paha koska olivat siellä kahdeksan (8!!) tuntia kieppumassa. Hulluutta.
Tosin muistan itsekin muksuna käyneeni Top Spinissa yhden päivän aikana 25 kertaa.

6 kommenttia:

  1. Onneksi ei humpsahduksessa käynyt kuinkaan. Mäkin oon edelleen perhepedin kannalla, vaikka lapsi on jonkun aikaa jo pinniksessä nukkunutkin. Lapsen vieressä oli ihana nukkua. On toki vieläkin (kun otan sen aamuyöstä viereeni), mutta mä tiedostan, että nukun aika huonosti, koska joudun pamahtamaan salaman lailla hereille heti kun lapsikin herää - se nääs lähtee joskus kuin raketti ja ampaisee suorilla jomman kumman yli ja laidalle ja sukeltaa. Meillä on myös varmaan edessä muksun siirto omaan huoneeseen, koska se heräilee meidän ääniin tai siihen, kun jompi kumpi menee/tulee nukkumaan. En haluaisi, mutta on varmaan pakko.

    Samoin mä koin sen sivuvaunuratkaisun tosi hankalaksi. Ja ennen unikoulua lapsi nukkui siinä sivuvaunussa huonommin kuin vieressä ikinä.

    Sympatiani nukutus- ja nukutusitkuallergiasta - olen itse täsmälleen samanlainen ja ahdistun edelleen heti jo alkuvaiheessa. Kaikkein mieluiten tunkisin tissin suuhun, mutta kun se ratkaisu ei vaan enää ole mahdollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen nyt varmaan ihan kamala ihminen mutta en mä kovin huolissani ollut että siinä tippumisessa olisi mitään käynyt. Toki mä itse tutkin muksun heti ja pari päivää oltiin vähän herkempiä kaikkien itkujen ym suhteen mutta en kovin isosti ollut kierroksilla asiasta. Toki se oli harmi eikä niin olisi tarvinnut käydä mutta... no isot veljet on mua karaisseet, niille sattuu ja tapahtuu ihan koko ajan. Nyt vielä kun vauva ei liiku niin on aika leppoisaa mutta kun se lähtee kunnolla liikkeelle, nousee seisomaan, kävelee niin sitten sitä kopsintaa käy ihan koko ajan.... mä en edes muista kuinka monta kertaa Eka on aikanaan tikattu ennen 3v synttäriänsä. Pään kolinat on aina sellaisia että pitää vähän olla herkemmällä ja seurata mutta kun niitä tapahtuu vaikka mitä tekisi.

      Mä oisin itseasiassa halunnut sen sivuvaunun siksi että sitä lasta olisi helpompi siirrellä edes takaisin. Mutta sitten sitä ei voisi jättää sinne ikinä yksin koska en luota siihen ettäkö se ei jotenkin mönkisi sieltä meidän sänkyyn ja sieltä sitten alas.

      Viime yönä kellotin. Nukkui 4 tuntia ennenkuin heräsi mutta sitten heräsikin kerran tunnissa aamuun asti kunnes mä nousin ylös. Pitäisi kai kokeilla sitä että siirtää sen syötön jälkeen takaisin omaan sänkyyn mutta kun mä en jaksaaaaaa :D

      Poista
  2. Meille molemmille on aikoinaan ostettu pinnasängyt. En edes tiedä miksi Pienemmälle ostettiin... taisi olla, että saatiin siihen rahat jostain lahjaksi eikä kehdattu olla ostamatta tjn. Kumpikaan ei yhtään yötä nukkunut pinniksessä. Ja vieläkin Pienempi viettää osan yöstä meidän sängyssä aika usein.
    Mikään ei nukuta minua paremmin kuin unituhiseva isompi tai pienempi pallero vieressä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään näe pinnasängylle käyttöä kuin turvallisuus-syistä. Menee vielä pitkä tovi ennenkuin Kolmosella on mitään itsesuojeluvaistoa ja jos se kaikki päikkäritkin nukkuu perhepedissä niin se tulee alas ja monta kertaa. Sinänsä on iltaisin kiva kun pääsee Siipankin kainaloon vähän tuhisemaan ennenkuin vauva siirtyy meidän väliin mutta kyllä joo se on myös mahdottoman kivaa kun vauva siinä nukkumassa on.

      Poista
  3. Moi.

    Kiva blogi, rento tyyli sulla kirjoittaa :)) Hyvälle tuulelle tuli , vaikka aihe ei niin hymyilyttävä ollutkaan , ainakaan se kopsahdus. Jäämpäs lukemaan , meilläkin 7 kk poju , pinnasänky on hänelle kyllä tuttu paikka jo..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No moi! Kiva kun löysit tänne :)

      Meillähän on sitten suht samanikäiset vauvelit. Meillä pinnasänky on nyt jo pikkasen enemmällä käytöllä mutta yöt menee näköjään pääsääntöisesti vieressä vieläkin.... pikkuhiljaa.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?