tiistai 11. kesäkuuta 2013

Synnytyskertomus

Kaikki (eli minä) on jännityksellä seuranneet mun yrttiprojektia. Mähän kylvin toukokuun alussa parvekkeelle yrttejä ja siitä lähtien on jokapäivä tihrusteltu että mitä tapahtuu. Hurahdin senverran pahasti että niiden kuuden alkuperäisen rinnalle kylvin vielä tilliä, lehtipersiljaa, oreganoa ja jotain. Ja nyt päästäänkin itse aiheen äärelle! Nimittäin mä olen tyystin unohtanut mitä olen kylvänyt. Omintapaisestihan mä vain kylvin, en sen tarkemmin pannut merkille että mitä laitoin mihinkin koska kyllähän mä nyt nämä muistan. Ja onhan se jännä seurata että tunnistaako mitä kasvaa mistäkin.. Nojoo, oishan se jännä myös muistaa että mitä kylvi jotta olisi joku teoreettinen mahdollisuus tunnistaa.


Moi, ketä te ootte? Haluaisin sanoa että rosmariini mutta en ole varma.

Jo niiden alkuperäisesti kylvettyjen kanssa tapahtui unohdus. Sinne kylvettiin siis basilikaa, ruohosipulia, minttua, korianteria, kamomillaa ja kuka? Oikeasti valehtelematta reilu kolme viikkoa guuglasin ja yritin mieleni sopukoista kaivella että mitä helvettiä mä sinne laitoin? Miltä se pussi näytti? Siipan beetasalpaaja, auringonkukka, horsma?-veikkailuista ei ollut mitään apua.
Loppupeleissä alistuin ja kysyin kaverilta, jolla oli samanlaiset purnukat ja sisällöt että mitä hittoa niissä on? Että multa irtoaa kohta pää jos en saa tietää. No selvisi että tämä mysteeritaimi oli niinkin eksoottinen kuin persilja.

Oletettu tilli. Melko säälittävä. Yksi ainoa keskellä purtiloa.

Koska kasvaminen on hidasta, kylvin basilikaa vielä lisää kun sitä lasten jogurttien mukana tuli. Ei ole vielä itänyt. Siipalle ostin vuosipäivälahjaksi Chilin Ruohonjuuresta (tämmöisen, musta ihan tosihauska lahjaidea. Löytyi samanlaisena purkkina myös minttu, mansikka, basilika ja jokumuumikä) mutta sekin on vasta laitettu alulle.


Basilika. Kasvakasva!

Jahka olin saanut kikatuskohtauksen tyrehdytettyä sen suhteen että on tosiaan olemassa paikka jonka nimi on Siemenkauppa, ostin vauvoilleni myös lannotetta. Luulen kuitenkin että avainsana olisi nyt lämpimät kelit. Meidän partsi ei ole minkään jättihelteen armoilla oikein missään vaiheessa päivää, ilta-aurinko paistelee sinne lyhyen hetken. Eli aivan hyvin voisi elohopea nyt kavuta pikkasen lämpimämpään suuntaan ja helliä mun pieniä. Kasvua kyllä tapahtuu mutta liian hitaasti mun mielenlaadulle. Tahtoo jo tuoretta!

Korianteri. Ihan ite maistoin. Kohta saa vauvan soseet potkua.

Tillipussin kyljessä mainittiin että tilliä voisi kylvää parin viikon välein, jotta sitä olisi aina saatavilla. No kylvettäisiin kylvettäisiin mutta hittokun tiedä missä se kasvaa. En nyt viitsisi lähteä risteyttämään sitä mihin sattuu etten mene entistä enempi sekaisin näiden kotkotusteni kanssa.
Meidän asukasyhdistyksellä oli itseasiassa tarjolla muutama kasvatuspaikka tuossa ihan naapurissa, joku Aaltolaisten projekti tjtn ja hetken aikaa harkittiin että josko... no päätettiin kuitenkin että ei tänä vuonna. Tunkua oli riittänyt sillä kaikki paikat oli menneet puolessa minuutissa :o
mutta ensi kesänä! Parvekepuutarha!




Älä huoli Arno Kasvi! En havittele työpaikkaasi näillä meriiteillä, voit hengittää rauhassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?