sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Vauva on...

..jo seitsemän kuukautta! Kuluneen kuukauden aikana vauva on mm.
  • ollut ensimmäistä kertaa juhlinnan kohteena, nimiäiset siis viimeinkin vietetty
  • saanut ensimmäisen hampaansa
  • ollut ekoilla festareilla
  • oivaltanut kiinteän ruoan

Viime viikkojen aikana on laitettu vallan ranttaliksi. Vauvalla on pinnasänky JA turvaistuin JA syöttötuoli! Okei pinnasängyssä ei ole vielä patjaa mutta silti, Hyvä meidän joukkue!

Vauva potee edelleen pienoista eroahdistusta. Tämä ei ole kuitenkaan vallallaan jatkuvasti, vauva viihtyy lelujensa kanssa itsekseenkin. Ja kun eroahdistellaan niin samalla kaavalla käydään läpi niin äiti, isä, kuin veljetkin. Kaikkien perään itketään alahuuli lerputtaen. Hei mihin sä meet, älä jätä mua!

Vauva on keksinyt ulko-oven. Oven kolahtaessa, pää kääntyy tikkana ovelle; kuka tuli? Sinänsä tämä on huvittavaa seurata koska kissat tekee ihan samaa. Ja sitten kun vauva näkee että kuka perheenjäsen sieltä saapui, niin puhkeaa varsinainen kokovartaloriemu. Sä olet kotona, jeeeeee!

Vauva kommunikoi murisemalla. Matalalta ja kovaa. Tämä aiheuttaa suurta huvitusta kaikissa ihmisissä, vauva tapittaa tiukasti silmiin, kurtistaa vähän kulmia ja alkaa murisemaan. Aina parempi jos kuulija murisee takaisin.

Yöt ovat aika ranttalia. Nälkä on välillä selvästi, hampaatkin ovat vaivanneet mutta tuntuu että suurinosa menee henkimaailman piikkiin. Vauva on rauhaton, jalat käy (eräänä yönä kun pienet varpaat jälleen kerran löytyi mun navasta, mietin jo että pitää muistaa googlata voiko vauvalla olla levottomat jalat. Kaikki ollaan yhtä mieltä että meidän vauva on ihankuin tämä) ja tuntuu että vauvalla on jotenkin epämukava olla. Ei suinkaan itke mutta on senoloinen että ei ole hyvä. Päivisinkään ei voi koskaan sen isommin odottaa että nukutaan. Tuntuu kuitenkin että helpoimmalla pääsee itse kun ei liikaa pohdi että mistä tämä johtuu, vauva kun ei kuitenkaan vaikuta kivuliaalta. Tämä nyt on vain tätä. Nukutaan sitten kun nukutaan. Onneksi vuodenaika on just tämä.

Kolmonen keksi oikeastaan viime viikolla soseiden salat, siis niin että voidaan puhua että se syö eikä vain maistele. Nyt menee kaikki mitä eteen kannetaan, suu aukeaa nätisti ja maiskutellaan. Tällä hetkellä syödään 2 soseateriaa päivässä, kolmannellekin alkaa pikkuhiljaa olla kysyntää. Mutta koska tosiaan määrää on viikon aikana nostettu jo aika radikaalisti niin annetaan pienen elimistön hetki totutella.
Menyyssä on tällä hetkellä avocado, bataatti, porkkana, herne sekä omena. Sormiruokailuna on tarjoiltu myös maissinaksuja ja kurkkua. Tosin tuntuu että tällä hetkellä sormiruokailu ei kiinnosta, paljon ihmeellisempää on tiputella niitä palasia lattialle. Ja kaikista hämmästyttävintä on se että ne tippuu ihan joka kerta. Aina! Tätä vauva jaksaa kokeilla kerta toisensa jälkeen ja joka kerta näkyy lamppu syttyvän korvien välissä, kyllä se todellakin tippui taas. Ja vallan käsittämätöntä on myös se että aina joku ne sieltä lattialta nostaa.
Imettäminen on melkoista multitaskausta nykyään kun vauva on hereillä, Kolmonen kun vääntää itseään jatkuvasti vatsalleen samalla kun syö ja hapuilee myös konttausasentoa. Samalla myös hamutaan kaikkea käsien ulottuvilla olevaa ja niillä huiskitaan tissiä.

Vauva osaa peruuttaa ja takamus hakee konttausasentoa. Jalkoja vedetään mahan alle ja takamus halkoo ilmaa. Sitten kellahdetaan kyljelleen.
Vauva pyörii vauhdilla akselinsa ympäri ja ottaa siinä samalla jotain epämääräistä liikkumista kylkimyyryten mutta ei varsinaisesti ryömitä. Joskus vauva myös kääntyy vahingossa mahalta takaisin selälleen, jolloin liikkumista tapahtuu myös mutta tämän ihmeempää liikehdintää meillä ei esiinny. Ja hyvä niin.

Parin viime viikon aikana on esiintynyt myös pientä vierastusta. Kumpainenkin kummi sai osakseen alahuulen heiluttelua ja mummiakin vähän hetken aikaa varautuneena katseltiin. Tutusta sylistä on kuitenkin hyvä hymyillä (ja murista) vieraammillekin.

Ensimmäinen hammas löysi tiensä ikenestä läpi. Hammas tuli suht nopeasti ja erinäiset oireilut osattiinkin tulkita hampailuksi. Pureminen on saanut siis uusia ulottuvuuksia, kuten myös pussaaminen. Karhean sahalaitaisen viereen on tulossa toinen samanlainen mutta se pirulainen ei nyt tunnu puhkeavan sitten millään.
Kirjoittelin tätä pitkin poikin päivää ja kun äsken kurkkasin niin nyt on toinenkin hammas alaleuassa, se on nyt siis tämän päivän aikana raivannut tiensä kunnolla läpi.

Vauva on varsinainen mummojen sarjahurmaaja. Yksihampaisia hymyjä vilautellaan hyvinkin avokätisesti ja perään sitten muristaan. Etteivät liikoja luule heti kättelyssä!
Ylipäätänsä Kolmas on melkomoinen hymynaama joka jaksaa hihittää eikä ota elämää turhan vakavasti. Ja jos nyt jotain epämääräisiä älämölöjä tahtoo syntyä niin Green Dayn Dookie-albumi ja sylijytäys vie ne mennessään.

Tämän hetken ehdoton hitti on aivastusleikki, jossa leikitään että vauvaa päin aivastetaan. Tämä synnyttää Kolmosessa aina hysterian. Lusikka on tällä hetkellä lempilelu ja aivan hillittömän hauskaa on kun vauvalle lauletaan. Vanha kunnon Postimies Pate uppoaa sellaisenaan mutta muuten on hauskaa kun muu perhe keksii vauvalle lauluja.

Seuraava neuvola onkin vasta joskus elokuussa. Ihan hyvä niin. Vauva tuntuu kyllä nyt kasvaneen hetkessä ihan silmissä joten pikkaisen kiinnostaisi tietää missä kokoluokassa nykyään painitaan mutta laiskat vanhemmat eivät ole niin kiinnostuneita että jaksettaisiin raahautua avoimeen neuvolaan se selvittämään. Kummitäti meinasi että pyöreyttä on nyt hieman karissut mutta kyllä sitä makkaraa löytyy reisistä että naamasta edelleen.

Saa nähdä kummoinen kulttuurishokki vauvalle on kun tätä väkeä alkaa täällä loisimaan joka päivä aamusta iltaan. Vai onko se vaan kivaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?