lauantai 20. heinäkuuta 2013

11

Toka täyttää tänään 11. Tuleva vitosluokkalainen.

Tokan syntymä aikanaan oli ennenkaikkea helpotus. Mä olin todella kipeänä raskauden loppuajan ja melkeimpä toivoin kuolemaa että se kipu helpottaisi.
Muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa selässä muljahti välilevy ja hermot oli puristuksissa melkolailla. Ei kuitenkaan tarpeeksi pahasti että mitään olisi tehty. Ja koska olin raskaana niin kaikkeen vastaus oli katsotaan sitten synnytyksen jälkeen. Loppuajat olivat siis melko kitumista ja kipulääkepöllyä. Synnytys pelotti ihan uudella tavalla ja toisesta vinkkelistä. Kun hermoa painava kipu on päällä koko ajan niin mitäs sitten kun siihen tulee päälle supistukset? Saanko mä hermovaurion synnytyksessä kun vauva laskeutuu synnytyskanavaa pitkin? Paranenko mä koskaan? Kumpi olisi tässä tilanteessa turvallisempi, alatiesynnytys vai sektio? Paljon isoja kysymyksiä ja pelkoja. Lopulta olin jo sairaalassa sisällä kivun hoidossa ja synnytys käynnistyi siellä ollessa. Samasta huoneesta mun lisäksi synnytti samana yönä myös kaksi muuta äitiä. Yhden kanssa meillä meni lapsivedet kahden sekunnin erolla. Tai niin mä luulin.
Toka on aina tykännyt aiheuttaa vähän kohua ja hälyä vaikka ei varsinaisesti tykkääkään olla huomion keskipisteenä. Luultu lapsivesi olikin kirkasta verta mitä tuli ja paljon. Siinä sitten melko haipakalla mentiinkin synnärille selvittämään että onko istukka revennyt vai mikä on homman nimi, onneksi satuin olemaan sairaalassa jo valmiina. Vika ei koskaan selvinnyt, istukka ja muut härpäkkeet oli ok ja kalvotkin ehjät, verta vain tuli paljon. Poika syntyi muutamassa tunnissa alateitse. Vauhdilla ja kahden minuutin ponnistusvaiheen jälkeen. Kätilö kerkesi juuri ja juuri vetää hanskat käteensä. Sellainen se poika on vieläkin. Tykkää säikytellä äitiään ja asiat tehdään vauhdilla.

Toka leimautui pienestä pitäen äidin pojaksi. Meillä mustasukkaisuutta on aina potenut Toka, ei vanhin lapsi. Vauvasta pitäen Toka on ollut veljelleen mustasukkainen ja osannut hakea huomionsa. Yhä edelleen kaikista meidän lapsista Toka on se äidin mussukka joka ryömii kainaloon aamuisin.
Nuorimpana lapsena Toka oli luonnollisesti perheen vauva aina Kolmosen syntymään asti. Toka on totaalisen hullaantunut pikkuveljeensä ja vaikka Kolmas palvoo kumpaakin veljeään, on Toka selvästi se vauvan suosikki. Kolmosella ja Tokalla on keskenään ihan omat juttunsa ja huvituksensa. Omat kikatuksensa mihin muut ei pääse sisälle.

Toka on aina osannut lukea ihmisistä, varsinkin naisista, että kuka tykkää mistäkin. Toka on aina ollutkin sellainen "tätien kultapoika", on pyöritellyt naiset sormiensa ympärille niin että hyötyy itse mahdollisimman paljon. Tarhassa Toka leimautui aina tätien pusupojaksi, koulussa ekoilla luokilla vanhempainilloissa sai kuulla kuinka se Toka on sellainen ihana lussukka. Mä mietin aina että kenestäköhän noi puhuu? Tätä nykyä onkin onni että Tokan luokanvalvoja on mies. Toka on siis tavallaan hyvin taitava manipuloimaan ihmisiä (ja nimenomaan naisia, varsinainen lirkuttelija) ja osaa käyttää tätä taitoa hyväksi, niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin. Poika on tosi taitava sälyttämään juttuja erityisesti Ekan hoidettavaksi ja koulussa jos on ollut jotain konflikti-tilanteita niin Toka on osannut pistää hommaa sen syyksi että kun meillä on se vauva ja äiti ei oo enää niin paljoa mun kanssa. Pojalla on silmää hankkia itselleen empatiaa ja yrittää sluibailla tilanteista ulos niin että asiat kääntyvät hänen edukseen. Pääsääntöisesti tämä piirre on meillä vain huvittanut mutta toki aiheuttanut jonkunverran keskusteluja että ihan kasvatuksellisia mietintöjä sen suhteen että mikä on oikein ja mikä on väärin. Toka tekee kuitenkin nämä jutut pitkälti pilke silmäkulmassa ja tekee kyllä oman osansa asioista, se vaatii vaan vähän silmää huomata että koska poika koittaa lusmuilla ja sälyttää hommia muiden tehtäväksi.
Mun entinen kämppis aikanaan totesikin tuota Tokan touhua katseltuaan että pojan tullessa teini-ikään hän hankkii meidän kylppäriin kortsu-automaatin ja sen yläpuolelle kyltin jossa lukee Tämä ei ole mikään motelli.
Nykyisin pikku-gigolo on onneksi jo vähän rauhoittunut ja naisia ei enää niin pallotella.

Äidin poika-roolistaan johtuen Toka on ehkä lapsista se läheisin. Ja samalla myös se raivostuttavin. Meillä on Tokan kanssa paljon samoja piirteitä ja ne omassa itsessäänkin ärsyttävät jutut ovat ärsyttäviä myös lapsessa. Toka on se joka muistuttaa eniten mua. Ja samalla myös vähiten. Toka on myös se joka aiheuttaa eniten huolta. Viime kuukausina pahentuneet tic-oireet saavat jatkuvasti miettimään että missä menee se normaalin raja ja missä vaiheessa pitää huolestua. Poika elää kuitenkin sitä vaihetta, jossa oireet ovat iän puolesta kaikista voimakkaimmillaan. Tieto ei kuitenkaan vähennä huolta.
Muutaman vuoden poikaa vaivannut migreeni on onneksi hävinnyt lähes kokonaan, lieneekö kyse sattumasta vai johtuiko kaikki kuitenkin vinksallaan olevasta purukalustosta. Jokatapauksessa oireiden lieventyminen on osunut samaan saumaan hampaiden oikomishoitojen kanssa, joihin pojalla on ollut hyvä vaste. Eron hampaissa havaitsee jo silmämääräisesti, leuan asento on parantunut ja hampaat menossa siihen suuntaan mihin pitääkin. Tämä onkin ollut yksi motivoiva seikka pojalle itselleen. Hoitohan on kuitenkin pitkäaikainen ja lapsi tahtoo välillä turhautua koko hommaan.

Toka tuntuu meidän pesueesta olevan eniten se joka on perheihminen. Vaikka on mustasukkainen niin on kuitenkin äärimmäisen iloinen sisaruksistaan. Mustasukkaisuutta esiintyy nykyään myös siitä, jos Eka on paljon kavereiden kanssa ja Toka jää syrjään.
Toka tykkää että mennään ja tehdään ja ollaan porukalla. Ilmoittaa sanallisesti usein että ei tykkää olla yksin. No ei huolta, moista ylellisyyttä ei meillä ole koskaan.
Vaikka veljet on välillä maailman ärsyttävimpiä, ovat he myös Tokalle maailman tärkeimpiä. Isonveljen kanssa riidellään verisesti mutta veljesten välinen solidaarisuus ja yhteen hiileen puhaltaminen on lähes kadehdittavaa. Toka myös nauttii täysillä siitä että Kolmas palvoo häntä eniten. Ja Toka jaksaa viihdyttää vauvaa pitkiäkin aikoja, vaihtaa silloin tällöin vapaaehtoisesti veljeltä vaippaa ja on aina auttamassa vauvanhoidossa kun pyydetään.

Toka tykkää tätä nykyä enempi tekemisten puolesta sulautua massaan, liittyy arvatenkin alkavaan teini-ikään. Mutta ulkonäöllisesti poika tykkää erottua. Toka on aina rakastanut kirkkaita värejä, lempivärejä ovat oranssi ja vihreä jotka näkyvätkin paljon esimerkiksi pojan vaatetuksessa. Mahtaakohan tyypin vaatekaapista löytyä yhtäkään mustaa vaatetta? Väriä pitää olla ja paljon. Poika on myös aina ollut hyvin avomielinen esimerkiksi hiustensa suhteen. Päästä on löytynyt irokeesiä, pitkää tukkaa, salamakuviointeja jne jne. Keesi oli aikanaan sekä sähkönsininen että violetti. Sitten tuli ne suositukset että alle 16-vuotiaille ei käytettäisi hiusvärejä ja sen jälkeen ei olla lasten päitä värjäilty. 


Lahjaksi poika sai kauan toivotun ja tarkasti mietityn temppupotkulaudan. Kruiseri meiltä jo löytyy mutta se on raskaampi ja isompi eikä sovi temppuiluun, ettäs tiedätte vanhemmat :P Toka on selvästi rakastunut. Varmaan nukkuisikin lautansa kanssa jos saisi. Poika sai lahjansa muutama päivä etukäteen ja jokapäivä on huokailtu kuinka tää on ihan paras lauta.

Tokalla on pistämätön ja sarkastisen kuiva huumorintaju, tilannehuumori on pojan erikoisuus. Pikkuhiljaa poika on alkanut oppimaan nauramaan myös itselleen ja hän on oppinut että kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti. Epäonnistumiset ottavat vieläkin koville mutta pikkuhiljaa Toka on hokannut että nekin kuuluvat elämään.
Lähimmäisenrakkauden ja maanläheisyyden lisäksi toivon että Toka ei koskaan menetä luonteensa kujeilevuutta.

Toka on ollut aina meidän lapsista se liikunnallisesti lahjakkain, kropan hallinta on ihan omaa luokkaansa. Joukkuelajit ei niinkään sytytä mutta yksilölajeissa poika on omimmillaan. Tällä hetkellä parkour ja potkulautailu on ne jutut joita voi harrastukseksi sanoa, kummassakin Toka on hurjan lahjakas.
Toka on aina ollut aika lyhytjänteinen, mitä tulee uusien asioiden oppimiseen. Parhaiten poika innostuukin jutuista joissa hänellä on lähtökohtaisesti jo lahjoja mutta kuitenkin on vielä tarpeeksi haasteellisia asioita opittavana.

Eläinten lisäksi luonto on pojalle tärkeää. Vaikka Toka ei niinkään jaksa opiskella asioita hän tykkää oppia käytännön kautta. Poika on ehdottomasti tekijä ja kokija, mitä tulee asioihin.
Toka viihtyy keittiössä ja tykkää puuhailla, ruoka maistuu pojalle paremmin kun sen on itse tehnyt. Poika haluaa esimerkiksi aina osallistua synttärikakkunsa tekoon. Hän on kyllä myös hyvin mielellään lellittävänä ja paapottavana. Siivoaminen ja koulu on pakkopullaa.
Hän pitää huolen oikeuksistaan mutta pitää myös vähempiosaisten puolia.

Toka on selvästi meidän perheen liima, yhteensitova tekijä. Meidän keskari, ainoa iso- ja pikkuveli.

Hyvää Syntymäpäivää Pimpula!

4 kommenttia:

  1. 11-vuotiaat on kyllä paljon kiinnostavampia kuin vauvat! Jee Toka, kuulostaa ihanalta tyypiltä :)

    VastaaPoista
  2. Onnea isolle pojalle. Kaikilla on varmasti se oma roolinsa perheessä. Kuullostaa kivalta !

    VastaaPoista
  3. Myöhästynyt onnittelu isolle pojalla ja sen äidille.
    Ja komppaan junoa; näitä juttuja on tosi hauska lukea, kun ei ole pelkkää hampaiden laskemista tai kääntyilyä tai mitä se syö ja kuinka usein kakkaa (vaikka toki varmaan ihan oleellisia osia, mutta kun kuvailet niin hauskasti Tokan persoonaa, se on jo oma uniikki tyyppinsä eikä vasta potentiaalinen vauva).

    VastaaPoista
  4. Äiti ja poika kiittää! Tyyppi on huippu :)

    VastaaPoista

Mitä sullon syrämmellä?