maanantai 1. heinäkuuta 2013

Korkeasaari

Kylläpä meinasi olla perse viikonloppu. Tai lähinnä sunnuntai.

Mun ainoa lapseton meno koko kesäkuulta peruuntui. Ja ärsytti sentakia ihan törkeästi koska päivä oli ollut kaikkien tiedossa toista kuukautta. Ei sillä, en mä vähättele kenenkään syitä mutta rahat on vähissä-syy vituttaa siinä vaiheessa kun tosiaan homma on ollut tiedossa jo pidempään. Ärsytti että vuorokautta, paria ennen niitä perumisia alkaa tihkumaan. Sen päivän piti käydä kaikille!
Myönnän että itsekkäistä syistä mua vitutti enkä kyennyt ymmärtämään toisten näkövinkkelistä. Muttakun se olisi ollut mun ainoa irtiotto nyt. Oletettu seura oli lapsetonta eli eivät voikkaan tajuta, heille pieni juttu mutta mulle maailmanloppu. Opimpa taas sen että ei pidä ikinä laskea näitä juttuja toisten varaan. Ainakaan niitä menoja mitkä sopii ihmisten kanssa jotka ei ymmärrä sun elämäntilannetta.
Parissa muussakin blogissa on mietitty sosiaalisen elämän kuolemaa. Mä en ole asiaa kipuillut koska tiedän että se palautuu mutta tämmöiset hetket kun juttuja peruuntuu, on niitä jolloin mä kipuilen sitä sosiaalisen elämän pienuutta.

Hatunnosto kuitenkin mulle koska en haistatellut harmitustani. Ei oikeasti ollut kaukana. Ja sattuipa kerrankin kuin tilauksesta; kaveri kysyi lähdettäisiinkö me mukaan Korkeasaareen. Ja mehän lähdettiin!

Meistä jokainen on varmaan lapsena rallatellut sitä lastenlaulua jota en nyt tähän laita mutta eiköhän se korvamato jo jokaiseen iskenyt. Mutta kuinka moni tietää sen että eläintarha on nimetty Korkeasaareksi sijaintinsa mukaan eikä toisinpäin. Helsingin edustalla kun on saari jonka nimi on Korkeasaari, johon eläintarha on aikanaan siirretty. Alunperin Eläintarha oli Alppilan kupeessa josta johtuen siellä on edelleen alue jota kutsutaan Eläintarhaksi.

Mulle Korkeasaaresta tulee myös hyvin vahvasti mieleen Ilkka Koivisto. Pystyn vieläkin muistamaan tyypin äänen. 80-luvulla taisi tulla joku lastenohjelmakin jossa Ilkka oli esittelemässä eläimiä. Tipuja oli ainakin. Jokatapauksessa mä aina lapsena toivoin että Korkeasaaressa olisi nähnyt myös Ilkan. Ei ne eläimet niin ihmeellisiä aina olleet, varsinkin kun välillä joutui tihrustamaan oikein kunnolla mutta Ilkkaa odotin aina. Eipä näkynyt.

Voisi kuvitella että sitä olisi muutama päivä takoperin tehty Suokin reissu opettanut mutta ei. Samoilla släpäreillä tuli tehtyä tämäkin reissu. Eli laittakaa kunnon kengät jalkaan. Mulla on oikea nilkka nyt turvoksissa ja kipeä. Ja Korkeasaaressakin tuulee. Vaikka olisi kuuma päivä niin pitkähihainen on ainakin hyvä olla mukana koska mereltä tuulee kylmästi.

Oltiin tällä kertaa verrattain myöhäiseen kellonaikaan liikkeellä ja koska ei ollut mikään älytön hellepäivä niin Korkeasaaressa meitä odottikin melko virkeä eläinedustajien joukko.
Kissalaaksossa tavattiin Ilvestä lukuunottamatta kaikki asukkaat jopa verrattain hereillä vaikka ruokailusta oli jo monta tuntia. Korkeasaaren leijonat ja tiikeri ovat hyvinvoivan näköisiä ja kyllä sitä aina ihmetyttää se niiden koko. Ne on aivan valtavia. Ja upeita. Hiljaiseksi vetää.

Otettiin tänä vuonna aika vähän kuvia, meilläkun on takana toistakymmentä Korkeasaaren käyntiä ja ei viitsi samoja vuodesta toiseen räpsiä. Perinteinen riikinkukon pyrstö oli kyllä pakko kuvata. Näistä tyypeistä lähtee muuten melko veretseisauttava ääni.

Väkeä oli paikalla melko vähän ja kaikkea näki hyvin. Mahtoiko Helsingin moninaiset tapahtumat verottaa jotka osuivat samalle viikonlopulle, vaikkakin eivät suoranaisesti lapsille suunnattuja olleetkaan. Jokatapauksessa meidän ryhmää ihmetytti eniten jonkun verran kouhkattu parkkimaksu. Nimittäin yhtenä tämän kesän uutena asiana on se että Korkeasaaressa on maksullinen parkki. Meille ei vain selvinnyt se että missä tämä parkkipaikka on. Jätettiin auto sinne minne aina ja se oli ainakin ilmainen (se parkkipaikka mikä näkyy Itäväylälle). Lapsijaosto kun oli jokainen rattaissa ja aikuiselle se kävelymatka itse pelipaikalle ei ole pitkä. Yhtenä vaihtoehtonahan on saapua Korkeasaareen myös meriteitse Hakaniemestä, lipun hintaan kuuluu meno-paluumatka sekä sisäänkäynti mutta matkattiin nyt tälläkertaa kuitenkin autolla.
En ole viime vuosina asiaan niin kiinnittänyt huomiota eli en tiedä onko tämä kuinka uusvanha asia mutta Korkeasaaren omat rattaat ovat nykyään vuokrallisia. Kolmen euron hintaan ne käynnin ajaksi saa, Kaksikon pikkulapsi-aikaan ne olivat vielä ilmaiset.




Korkeasaarestakin löytyy kahviloita ja ravintola mutta me päätettiin jo ennen lähtöä että grillataan. Oltiin vähän hukassa sen suhteen että mitä kaikkea pitää kantaa mukana (grillihiilet? Sytytysneste? Jokumuumikä?) mutta pikainen googlaus selvitti että siitä Karhulinnalla olevasta kahvilasta saa ostettua. Hyvähyvä, eipä nimittäin houkutellut ajatus että sijoittaisi rattaisiin kilon grillihiiletkin. Ennenkuin niitä hiiliä sieltä Korkeasaaresta käy ostamassa niin kannattaa tarkistaa tilanne itse grillillä. Meitä ennen grillanneet ystävällisesti päästivät meidätkin hiillokselle. Ei siis tarvinnut ostaa mitään tulentekoa varten. Ruoan puolesta oltiin aika yksinkertaisella varustuksella liikkeellä. Nakkeja, lihapiirakoita ja makkaraa. Ne sai nopeasti grillissä valmiiksi ja oli pientenkin helppo syödä. Mutta HUOMHUOM!!! Myös Korkeasaaressa on suht paha lokkiongelma, niinkuin taitaa olla kaikkialla Helsingin ulkoalueilla. Aggressiivisten Kanadanhanhien lisäksi ruokapaikoilla norkoilee röyhkeitä lokkeja jotka vie isommatkin ruokapalat ilman ongelmaa. Allekirjoittaneen lihapiirakalle sanottiin heihei. Mulkku lintu! Ja erityisen ikävää on että paikalla näkee aina ihmisiä, useimmiten lapsia, jotka näitä lintuja ruokkii joten pliiiiiiiiis pidättehän jälkikasvunne kurissa ja ohjeistatte asiassa.
Meiltä puuttui luonnollisesti lähes kaikki syömisen apuvälineet, en tiedä mitä meistä kukakin ajatteli kun ei varattu mitään lautasia tai ruokailuvälineitä mukaan. Hätä keksi kuitenkin keinot ja saatiin ongelmitta homma hoidettua mutta suosittelen siis ruoan lisäksi varaamaan vaikka kertakäyttölautasia, kosteuspyyhkeitä ja paperia mukaan. Grillipihdit löytyvät Korkeasaaresta eli niitä ei tarvitse mukana kantaa.

Puutarhapöytiä, joiden ääressä voi syödä eväitä, löytyy pitkin poikin Korkeasaarta mutta grilli löytyy Karhulinnalta. Saniteettitilat myös Karhulinnalla sekä leikkipaikka. Mikro myös tässä yhteydessä sekä sitten Amazoniassa.
Pottia löytyy muuten lastenhoitohuoneen lisäksi myös naistenhuoneista mutta ne saattavat olla kopeissa piilossa eli kannattaa kurkata myös niistä.


Utelias Berberiapina

Apinalinna on saanut tänä kesänä uudet asukkaat.
Hollantilaisen AAP-säätiön (pulju joka mm. takavarikoi kaltoin kohdeltuja apinoita ja hoitaa ne kuntoon ja opettaa takaisin laumakelpoisiksi) kautta on Korkeasaareen saatu kahdeksan Berberiapinaa. Pohjois-Afrikan vuoristossa elelevät Berberit sopeutuvat hyvin Suomen viileään ilmastoon ja tulevat viettämään myös osan talvesta ulkona. Olivatpa muuten vinkeitä tyyppejä! Johtuneeko vielä uutuudenviehätyksestä vai ovatko apinat oikeasti sellaisia, en tiedä, mutta nämä olivat tosi uteliaita ja olivat jatkuvasti lasissa kiinni ja selvästi kiinnostuneita ihmisistä. Apinalinna on samanmallinen kuin paviaanienkin aikana mutta näitä kavereita kannattaa ehdottomasti seurata sieltä alatasanteelta, ei näköalatasanteelta. Tyypit kun ottavat tosiaan paljon kontaktia ihmisiin ja tulevat siihen ihan lähelle. Alatasanteen seiniin on kiinnitetty opasteet apinoiden ilmeistä, mikä tarkoittaa torjuvaa ja mikä mitäkin, ja niitä ilmeitä on hauska bongailla.

Jos jotakuta mietityttää vaippapaviaanien (eli punapersepaviaanien) kohtalo, niin hekin ovat tällä hetkellä AAP:n huostassa. Heidät sopeutetaan osaksi isompaa laumaa ja sijoitetaan aikanaan Tanskalaiseen Odsherredin eläintarhaan.

Korkeasaarikin on osoite jossa helposti viettää koko päivän. Sellaista ajankohtaa ei olekkaan jolloin kaikki eläimet olisivat virkeänä ja esillä. Lähtökohtaisesti kannattaa valita vähän viileämpi päivä sekä tähtäillä eläinten ruokinta-aikojen hujakoilla häkkien läheisyyteen. Ja jos jaksaa niin kiertää piilossa olleet eläimet uudestaan myöhempään ajankohtaan. Monen käyntikerran kokemuksella ainakin Kissalaakson väki on parhaiten esillä tosiaan viileänä päivänä ja ennenkaikkea ilta-aikaan. Mun mielestä Korkeasaareen ei missään nimessä kannata kovin aikaisin suunnata vaan vasta myöhään iltapäivällä ja olla sitten sulkemisajankohtaan asti. Ja jos Kissalaakso on SE juttu niin ainahan on tietysti sitten Kissojen Yö.
Me nähtiin oikeastaan kaikki mitä haluttiinkin, paitsi mangustit. Niiden vipeltämistä jaksaisi myös seurata vaikka kuinka kauan mutta missä lienee luuhasivat tällä kertaa. Onneksi täältä näkee. Ja sain lohdutukseksi nalletikkarin.

Korkeasaaren omat nettisivut täällä.

2 kommenttia:

  1. Sympatiseeraan niin tuota sinun alkuasi. Minulla on ollut kausia jolloin monesta epäonnisesta sattumasta en ole nähnyt ystäviä hetkeen ja todellakin joskus ne peruuntumiset tuntuu tosi inhottavilta/ muut pettymykset.

    Mukava kun saitte korkeasaarireissun kuitenkin ja jospa kesä poikii vielä jonkun uuden spontaanimman jutun sinulle :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korkeasaari kyllä pelasti koko päivän.

      Uusia virityksiä on jo suunnitteilla :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?