keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Lammassaari

Me ollaan kyllä tiedetty koko se aika kun tässä on asuttu että tuosta alkaa luonnonsuojelualue suurinpiirtein takapihalta. Ollaan siellä pikkasen käyty samoilemassakin mutta ei kunnolla katselemassa koskaan. Saunan partsilta on useampikin kerta ihmetelty lampaita ja lehmiä ja mietitty että tuonne pitäisi mennä. Ja nyt sitten mentiin.


Hahaa, nyt on opittu! Jalassa jotain muuta kuin släpärit silloin kun tiedossa on kävelyä

Lammassaari on keskellä Vanhankaupunginlahtea ja se on aikanaan ollut työläisten kesänviettopaikka. Edelleen Lammassaari on täynnä pieniä huviloita, löytyy isompaa sekä sitten sellaisia siirtolapuutarha-mallisia. Vanhimmat mökit ovat 1940-luvulta. Saaren keskellä on Raittiusseura Koiton Pohjolan Pirtti jota vuokrataan juhlakäyttöön. En viitsinyt rakennuksia kuvata kun en tiennyt mikä on yksityiskäytössä ja mikä ei, käykää itse katsomassa.


Pornaistenniemen kävelysilta jonka jälkeen lähtee polku luonnonsuojelualueelle (kuva otettu siitä polun alkupäästä, Arabianranta sillan toisella puolella)

Lammassaareen mennään n. 700 metriä pitkospuita pitkin Pornaistenniemeltä. Sinne ei voi mennä rattailla. Meillä oli Kolmas kantorepussa ja matka sujui näin hyvin. On vähän lapsikohtaista että minkäikäisen kanssa lähtisin Lammassaareen. Helpoiten reissu sujuu jos juniorijaosto on kannettavana, kouluikäiset ja varmaan nuoremmatkin jaksavat tämän kyllä kävellä mutta se pitää ymmärtää että on pysyttävä poluilla ja pitkospuilla.
Meitä varoiteltiin etukäteen valtaisasta hyttysarmeijasta mutta ei nähty kuin yksittäisiä ja selvittiin Siipan kanssa vain yhdellä paukamalla. Pitkälahkeiset housut kannattaa kyllä vetää jalkaan ihan jo nokkosten takia. Saatat myös vuodenajasta että kelistä riippuen tarvita saappaat.
Lammassaari ei muuten kuulu luonnonsuojelualueeseen vaikka sijoittuukin sen sisälle.



Pitkospuut ovat hyvässä kunnossa.


Täältä pysyttiin poissa ja silti vaan sinne päädyttiin

Me tähdättiin tosiaan katsomaan lampaita ja lehmiä mutta ajateltiin sitten paikan päällä että kierretään saaren toiselle puolelle laiturille. Jokapaikassa on mainintoja että pysyttäisiin vain merkatuilla poluilla ja poissa mökeiltä mutta joko vika oli meidän havainnoinnissa tai merkkien puutteellisuudessa koska me löydettiin itsemme vähän väliä jonkun mökin pihasta. Lisäksi on myös tosi vaikea arvata että mitkä mökit on yksityiskäytössä ja mitkä sitten "yhteistä hyvää" minkä pihojen läpi kehtaisi mennä. Pitää perehtyä tähän lisää ennen uutta reissua.


Lehmät ja lampakset ihan sekaisin

Joka vuosi touko-kesäkuussa Lammassaareen tuodaan lehmiä ja lampaita laiduntamaan ja pitämään ruoikkoa matalana. Laidunniittyä ja eläimiä näkee parhaiten lintutornista käsin. Kovin lähellähän nämä kaverit ei olleet mutta tuli ne nyt nähtyä.
Vaikka nämä kesätyöläiset olisikin lähempänä aitoja niin nämä ei ole sellaisia rapsuteltavia vaan niiden pitää antaa olla rauhassa, katsella toki voi niin kauan kuin huvittaa.
Jos nyt muistelen niitä infotauluja oikein niin nämä on vähän sellaista harvinaisempaa, sukupuuton partaalla olevaa karjamallia.

Iltaisin Lammassaaresta voi bongata lepakoita. Jos siivekkäät rotat kiinnostavat niin saarelle järjestetään myös retkiä jossa lepakkoja pääsee havainnoimaan vähän erikoisemman välineistön kanssa.




Lammassaari tuntuu ehkä hieman aavemaiselta, vaikka siellä käy ihan päiväsaikaan. Saarella on hiljaista, mökeissä saattaa olla ikkunat ja ovet selällään vaikka ketään ei näy missään. Välillä vastaan kävelee ihmisiä mutta muuten on luonnon ääniä lukuunottamatta täysin hiljaista. Saaressa kulkeminen tuntuu vähän jännältä!
Ehkäpä se johtuu Anja Kaurasen Pelon Maantiede-kirjasta jossa Lammassaari on oleellisena tapahtumapaikkana.





Jos ei halua Lammassaareen asti mennä niin voi pysytellä myös Pornaistenniemen luontopolulla, missä liikkuminen onnistuu rattaiden kanssa. Käveltiin myös sitä pienen matkaa ja käytiin sen luontopolun varrella olevassa lintutornissa sekä Piilokojulla, josta voi seurailla lahden elämää vähän piilossa. Piilokojulle menee myös pitkospuut, sinne en välttämättä rattaiden kanssa menisi. Mutta jos on mukana  pieniä lapsia jotka haluavat itse liikkua niin tämä on aika kiva heidän kanssaan, ehkä kivempi (ja vanhemmille helpompi) kuin Lammassaari.
Polun varrella olevista opastauluista selviää yhtä ja toista ympäröivästä luonnosta.




Piilokoju



Luontopolun varrella on useampi Geokätkökin. Niitä ei nyt etsitty joten vinkkejä ei voi udella.

Omat eväät kannattaa ottaa mukaan, jos haluaa vähän pidemmän retken tehdä. Luonnonsuojelualueelta kun ei löydy kahvilaa tai ravintolaa.

Luonnonsuojelualue on myös isompi kuin mitä nyt tästä ehkä tulee ilmi, meiltäkin jäi vielä paljon katsomatta. Ja ompahan tätä aluetta huudeltu myös Helsingin tärkeimmäksi luontokohteeksi.






















Vaikka Lammassaari onkin retkikohteena rauhallinen ja hiljainen niin näkyy se ihmisiä kuitenkin kiinnostavan, saaren ilmoitustaululla näkyi useampikin ilmoitus joissa ilmaistiin kiinnostus mökin ostamiseen saaresta.
Lammassaaressa sekä luonnonsuojelualueella on sellainen luonnonrauha jota ei näin lähellä kaupunkia uskoisi olevankaan, kerrassaan mainio ulkoilualue!

4 kommenttia:

  1. Lammassaari <3! Niin ihana paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lammassaareen olisi hauska joskus mennä veneellä, pääsisi rantautumaan toiselta puolelta saarta. Pitää mennä kyllä uudestaan ja ennen syksyä ennenkuin hyttysarmeija valtaa.

      Poista
  2. Täälläkin on vastaava nimeltään Lammassaari ja siellä on lampaita :) siis sillee vastaava et saari, pitkospuut ja lampaat, ei taida olla noin iso paikka koska siellä ei ole mökkejä tmv, mutta se on Isomman ja papan lempparipaikka, ne ajaa sinne aina pyörillä, ottaa eväät ja menee katselemaan lampaita ja lintuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiikai tuokaan loppupeleissä kamalan iso ole ja valtaosa niistä mökeistä on aika pieniä :D Tuokin on lintubongareiden paratiisi, tämä vuodenaika vaan ei taida olla ihan se otollisin lintujen bongailuun.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?