lauantai 6. heinäkuuta 2013

Unikoulu

Noniin. Nyt se sitten tuli täyteen. Se semmoinen mitta. Tai niin mä ainakin kuvittelin. Hetkellisesti.

Tuossa kun eräänä aamuyönä bebe yritti puolen tunnin sisään kolmatta kertaa tissille niin päätin että nyt vittusaatana tämä oli tässä. Mäenjaksa!!!! Olin siinä muutaman yön pohjille kellotellut. Tyyppi herää n. klo 1.30 ja siirtyy siinä vaiheessa meidän viereen ja syö sitten noin parin tunnin välein. Tuota mä vielä jaksoin. Jotenkin. Mutta tietysti se lähti tuosta sitten vielä tihentymään.
Homma on meillä kulminoitunut siihen että vauva herää useita kertoja yössä ja ei rauhoitu kuin rinnalle. Mun mielestä on ihan ok jos tyyppi vielä syö yöllä sen kerran pari mutta kun niitä kertoja on meillä keskimäärin se 4-8.

Unikoulu käsitteenä näyttää luettuna aina hirveän järkevältä. Helpoltakin. Kaikkien parhaalta. Unikoulua puolustellaan monilla eri syillä. Vauvallakin on oikeus hyvään uneen on ehkä suosikkini. Tottakai on oikeus. Jostain syystä kuitenkin tuo kuulostaa ja näyttää mulle selittelyltä ja syyllisyyden väistelyltä. Vauva ei nimittäin kyllä ymmärrä oikeuksiaan tai ainakaan se ei ole niitä vaatimassa. Koska muutenhan se nukkuisi.

Mä en tykkää unikouluista. Koska vauva ei osaa puhua, mä en voi tietää miksi se nukkuu huonosti. Joku syyhän siihen on miksi nukkuminen on vaikeaa. Ja mun tekee pahaa ajatella että lapsi ei saa sitä lohtua millä se rauhoittuu heti (tissi) vaan se opetetaan rauhoittumaan itse. Entä jos se näkeekin pahaa unta? Mitä jos sitä sattuu johonkin? Jos sitä ei vaan nukuta? Ei ollut kaukana etten käyttänyt muksua lääkärissä. Että katsotaan nyt korvat ja muut röörit ihan kaiken varalta.

Mun on pakko myöntää että näin äitiysloman loputtua mulle iski pienoinen paniikki siitä että miten mä jaksan töissä. Mä olen kautta aikojen nukkunut yövuorojen jälkeen ihan tuhottoman huonosti. Saan yleensä unta vain 3-4 tuntia ja sekin on sellaista koiran hätkyilyä. Vedän yövuoroputkeni aina melkoisena zombina, plussana on tietty se että rytmin takaisin kääntämisessä ei ole mitään ongelmia. Kun yövuorot on ohi niin nukun sen seuraavan yön ja aamulla ne univelat on kuitattu ja voi nauttia vapaista. Mutta niistä yövuoroista selviytyminen vaatii tosiaan sen että siinä ennen ja jälkeen saa levättyä. Töihinpaluuseen on vielä aikaa mutta kyllä mua ahdistaa se ajatus että ei saisi nukkua. Miten mä jaksan? Miten Siippa jaksaa?

Mulle ei ole ongelma se että lapsi nukkuu vieressä. Eikä mulle ole ongelma se että se kerran pari myös söisi yöllä. Mutta mulle on ongelma se että se ei rauhoitu millään muulla kuin sillä helvetin tissillä. Miten mä mitään yövuoroja edes teen jos tyyppi ei kelpuuta mitään muuta?

Pientä pohjatyötä tehtiin ennenkuin hommaan ryhdyttiin. Ja on kuulkaa kyllä villiä touhua intterin netti pullollaan. Useammankin linkin takaa löytyi mainintaa että perhepeti on vanhempien seksin loppu. Jätän nyt ihan tarkoituksella linkit laittamatta. Mutta sanompahan vaan että melko heikoilla kantimilla on vanhempien seksielämä jos perhepeti sen uhkaa kaataa. Se seksielämä tulee kaatumaan kyllä sitten muutenkin jos se siitä on kiinni että nukkuuko lapsi vieressä vai ei.

Noniin kaiken tämän alkuhapatuksen jälkeen voidaankin sitten siirtyä itse asiaan...
Kun oltiin saatu päätettyä ajankohta unikoululle niin mietittiin että mä nukun Kaksikon huoneessa ja Siippa vauvan kanssa. Ja ideana se että klo 22-06 väli olisi ilman tissiä. Mä Kaksikon huoneessa siksi että en ole siinä maidon hajuisena ärsyttämässä. Saa nukkua vieressä ja kainalossa ja missä vaan mutta jos se rauhoittuminen tapahtuisi muuten kuin sillä että se tissi on suussa alvariinsa.
Puoleen päivään mennessä mä olin valmis jo perumaan koko jutun. Ennenkuin koko unikoulua oli edes ehditty aloittamaan. Musta tuntui että mä en pysty. Että en kestä kuunnella sitä huutoa kun ei voi itse tulla ja ottaa syliin. Siippa taas ilmoitti että kyllä se nyt vaan pidetään.
Vauva ihan selvästi aisti että jotain on nyt tiedossa. Viimeisellä imetyksellä illalla se oikein painautui tiukasti vasten puoliunisena ja silitti samalla kädestä.
Huuto alkoi sitten siinä vaiheessa kun me yritettiin nukkumaan. Eli joskus vähän yli klo 23. Ja sitä jatkui kaksi tuntia. Välillä kiukkuista karjuntaa, välillä surkeaa nyyhkytystä, välillä unista itkua. Ja oon ihan varma että ensimmäiset sanatkin kuului sieltä itkun seasta, se huusi ihan selvästi pari kertaa äitiiiii. Kahden tunnin jälkeen mä luovutin. En vaan pystynyt. Ei niinkään se että en kestäisi olla imettämättä mutta siihen mä en nyt justiinsa pysty että en yritä lohduttaa. Kyllä mä _tiedän_ että ei sillä vauvalla ole mikään hätä ja että Siippa on siinä sen lähellä ja se vauva ei ole yksin ja se on sylissä. Muttakun mä en kestä sitä että mä en ole mukana siinä lohduttamassa.
Yhden jäljestä siis kömmin meidän makkariin ja kysyin että mietittäiskö asiaa ja ajankohtaa vielä. Siippa näki että nyt ehkä on parempi luovuttaa. Kaksi kolmesta ei selvästi ollut vielä valmis unikouluun. Se ei ehkä ole nyt riittävä veruke unikoululle että mä yrittäisin sillä ostaa itselleni mielenrauhan tulevia työvuoroja varten. Totaalinen mahalleen tippuminen siis. Imetin vauvan. Se käänsi kyljeä ja nukahti. Ja se nukkui tyytyväisenä puoli kuuteen asti. Melkein teki siinä vaiheessa mieli taputella itseään olalle ja henkseleitä kanssa vähän paukutella että no hei kyllähän se loppuyö meni paremmin. Että ihan ei penkin alle hei mennyt. Joopa. Menen sohvan nurkkaan aamukahville ja nuolemaan epäonnistumisen haavojani. Ja pohtimaan että miten iso karhunpalvelus se nyt sitten oli että mulla ei ole tähän hommaan selkärankaa. Jatkoa seuraa...

Meno oli muuten mun poissaollessa makkarista ollut niin vallatonta että Siipan rilleistä katkesi sanka. Oli vissiin istunut niiden päälle. Ja vesilasikin kaatui päiväpeitolle. Eikö ole aivan selvä merkki universumilta että unohtakaapa nyt koko juttu.

7 kommenttia:

  1. Tsemppiä, tuo on kyllä paha tilanne... No aika on oikea kun niin tunnet. Ja hienosti nukkui loppu yön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nyt ei mennyt kyllä ajoitus ihan nappiin. Toiveissa toki että helpottuisivat ajan kanssa itsekseenkin, niin kävi ainakin toisen ison kanssa.

      Poista
  2. Tsempit! Ymmärrän niin hyvin, että imetit! Mähän olisin edelleenkin jatkuvasti torpedoimassa nämä meidän unihommat, kun tahtoisin vaan niin paljon nukkua lapsen kanssa. Mut kun se ei käy. Lapsi olisi jatkuvasti lipsumassa takaisin miljoonan heräämisen öihin ja nyt itse asiassa jouduin myös siirtämään aamuimetyksen aamupalan jälkeen, koska tissiä vaillahan lapsi olisi, kun yrittelee heräillä klo 4. Lapsi myös heräilee, kun mä nukun samassa huoneessa, joten muuton yhteydessä taidetaan valitettavasti joutua siirtämään piltti omaan huoneeseen.

    Meillä kyllä karahti s-hommat kiville jo pelkästä raskaudesta. Että sen verran heikoilla kantimilla. :p

    Mut joo, unikoulua sitten ehkä kun ootte kaikki valmiita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä ei saisi varmaan sanoa ääneen mutta kaksi vikaa yötä on ollut parempia. Ilman unikouluja. Tyyppi herää kerran syömään ja sitten uudestaan joskus kuuden jälkeen, sitten syö tiheämmin mutta posottaa unta kuitenkin jonnekin klo 8-9.30 välille. En valita :D 2 pidempää unipätkää yön aikana on ihan hyvä

      Meillä ei tässä kämpässä onnistu tolle pienimmälle se että nukkuisi muualla kuin meidän kanssa eli se on nyt vaan kaikkien opittava nukkumaan keskenään :D

      Seksihommat virkistyy jahka se lapsi kasvaa ja ei väsytä ;) meillä hankalinta on noiden teinien takia koska nehän kukkuu niin hiton myöhään ja täällä ole koskaan täysin rauhaa niiden ollessa kotona :D

      Todella toivon että mitään unikouluja ei tarvisi. Oli meiltä aikuisilta vähän tyhmästi ajateltua mutta ajateltiin että nyt olisi hyvä sauma kun ollaan himassa ja lomalla jne jne. No kesä on ensinnäkin ihan huono ajankohta kun on kuuma niin kaikki nukkuu huonosti. Unikouluta siinä sitten kun muutenkin on hiki ja jos itkemään alkaa kunnolla niin sitten vasta hiki onkin. Isot meillä oppi pikkuhiljaa ilman että mitään isompia opetteluja piti tehdä mutta tosiaan ikää oli aika lailla enemmän kuin tuolla kahdenkuisella.

      Poista
    2. No se oiskin ihan parasta, ettei tarvis koko unikoulua, totta. Ei kyllä kuulosta pahalta tuo nykyinenkään tilanne, pitempään se teidän kaveri nukkuu kuin tää meidän. ;) Mulla kävi taas viime yönä klassiset, kun juuri kun olin vaipumassa uneen, lapsi heräsi. En sitten saanut enää unta, kun olin saanut lapsen nukahtamaan uudelleen. Että välillä tuntuu, että se olen minä, jolle se unikoulu olis tällä hetkellä kaikkein akuutein.

      Poista
  3. Vähän kertynyt näitä postauksia mulla, nyt vasta huomasin tämän. Mä postasin meidän perhesänkyvieroituksesta pariinkin otteeseen muistaakseni syksyllä. Lapsi oli suunnilleen vuoden kun mulla täyttyi mitta, siinä vaiheessa oltiin molemmat valmiita ja hyvin meni. Tai sitten olin niin väsynyt etten kuullut huutoa kun kerrankin sain nukkua :) Mutta niin, olen samaa mieltä, että se onnistuu hyvin sitten kun kaikki ovat valmiita. Kai vauvalla voi olla vielä nälkäkin yöllä, yksilöllisiähän ne ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin käydä kurkkaamassa, Tää on sillälailla vähän tylsä homma että me taidetaan joutua puuttumaan noihin yöuniin ennenkuin mitta on täynnä ihan mun työkuvioiden takia mutta siinä on sitten aina se riski että mä hammaan jos toinen kamalasti huutaa :/ kun mitta olisi täynnä niin se olisi ehkä helpompi pitää se selkäranka. Muttamutta. Saa nähdä.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?