keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Yleistä pikkusälää

Taas kaikkea pientä matkan varrelta mitä ei saa erilliseksi postaukseksi...

Vaikka kotona onkin taas ihanaa, kaikkien fasiliteettien äärellä, niin jotenkin meillä kaikilla on ollut nyt joku infernaalinen lomakrapula. Kaksikko on suoraan sanottuna ihan perseestä! Ekaa teinittää ihan huolella, mä ehkä jotenkin kestän sen sellaisen nokkapokan ja suun soittamisen mutta se sellainen teinin uhmaava ruumiinkieli on se joka vituttaaaaaa (!!!?%&€©$£@) aivan järkyttävästi. Ihan oikeasti, voi perkele että omat lapset voi joskus olla ärsyttäviä. Onko pakko koko ajan tuhahdella ja tuhista ja pyöritellä silmiä ja matkia ja tunkea itsensä toisen naamaan kiinni?
Toka ei todellakaan jää veljensä varjoon vaan osaa myös olla todella ääliö. Kaikki kuitataan sillä että se oli vitsi tai no en mä muistanut.
Mun äiti onneksi pelasti tämän karavaanin ja nappasi nuoret herrat mukaan mökille muutamaksi päiväksi. Tämä rauha, tämä hiljaisuus!!

Mulla iski joku maailmanlopun pms päälle ja mieluiten vaan mököttäisin jossain peiton alla. On ihanaa kun on lämmintä mutta ärsyttää siitä jauhavat ihmiset, ärsyttää siitä valittavat ihmiset ja ärsyttää töihin palaavat ihmiset ja ärsyttää. Olkaa vittu hiljaa!
Ja joku kesälenssukin iski. Ja ilmeisesti mä en saa tällä viikolla tuotettua tekstinä kuin valitusta.

Rakas aisaparini ja symbioosisotilaani Kolmas jakaa äitinsä pms:n. Tässä nyt muutaman kuukauden aikana on tullut huomattua että ennen kuukautisia myös vauva on ihan helvetin kiukkuinen. Raukkaparka, ilmeisesti äidinmaidon mukana kulkeutuu? Tai sitten mä olen normaalia herkemmällä. Tosin Siippakin on sitä mieltä että vauva hankaloituu ennen mun kuukautisia niin ehkä se ei ihan kokonaan ole mun korvien välissä. Tai ehkä sekin on vähän kovemmilla silloin ja siitäkin tuntuu siksi siltä että vauva on hankala?
Mulla on omat keinoni helpottaa näitä oireita (maca ja lucuma) ja jotka oikeasti pelittää mutta koska juurikin vaikuttavat hormonitoimintaan niin en ole uskaltanut imetyksen takia niitä syödä.

Pikkuhiljaa on saanut taas tarkistella kaikkien jätkien vaatekaappien sisältöä. Kaksikolle on nyt jotenkin ihan superhankala löytää vaatteita. Sen lisäksi että kumpikin venyy pituutta niin murrosikä muovailee poikien vartaloa muutenkin. Nämä on taas mulle ihan uusia asioita joten pientä hämmennystä on aiheuttanut äidin korvien välissä se että myös pojilla levenee lantio. Alkukesästä menneet farkkushortsit ei mene Ekalla enää kiinni. Tokalla taas rintakehälle on tapahtunut jotain outoa ja poika on jykevöitynyt ja tuntuu että paitoja on hankala löytää. Yleensä olen osannut aika kivasti katsoa oikean mitoituksen ihan silmämääräisesti mutta nyt iskee hutia ihan jatkuvasti. Muka isot vaatteet onkin sopivia nyt. Pistinkin justiinsa tilaukseen vaatesatsin niin reilulla kokoluokalla että luulisi riittävän! Samaten kumpikin käyttää nyt virallisesti kenkiä, jotka mahtuu hyvin myös mun jalkaan.
Mä en kestä noita hormoneja jotka muokkaa mun lapsia. Antakaa niiden kasvaa omissa lapsen vartaloissaan!

Blogeissa kiertänyt A beautiful body-blogihaaste on myös mietityttänyt. Ajatus on hyvä mutta ihan tosiaanko me tarvitaan toisia naisia sanomaan meille että olet kaunis tuollaisena ja olet rohkea ja näytät upealta? Koska lähinnä tuollaisia ne syntyneet kommentit on olleet tässä yhteydessä. Tarvitaanko me kauneusihanteita? Mikä on kauneusihanne? Tarvitaanko me toisten ihmisten hyväksyntä omasta vartalostamme? Niin moni kun tuntui nimenomaan miettivän että uskallanko laittaa itsestäni kuvia. Jokainen ihminen, niin miehet kuin naiset, käy varmasti elämänsä aikana lukemattomia kertoja epävarmoja ajatuksia itsestään ja omasta kehonkuvastaan (mä kriiseilin viimeiksi täällä). Olit synnyttänyt tai et. Olit lihava tai laiha. Mutta mikä liittyy kauneusihanteisiin ja mikä ei? Keho on kaunis kun mieli on kaunis. Itsensä hyväksyminen ja kauneusihanne ei välttämättä ole sama asia eikä tarvitsekaan olla. Mutta sitä voi olla se kauneusihanne itselleen ilman muiden nyökyttelyä jos niin haluaa.

5 kommenttia:

  1. Meillä 10v käyttää 2 numeroa isompia kenkiä kuin mä (eli sen jalka on 38) ja mulle on iskenyt NYT tuo et poikien lantio levenee kans, kamala järkytys, oikeesti!! Ja sama kans, et ennen ostin silmämäärällä aina, Isommalle ei voi, sillä on kans kesän aikana leventynyt hartiat.. voi mun vauvaa ;D Toivottavasti saat olla mahd. rauhassa, se auttaa mulla ainakin sekä pms et muuhun vitutukseen :)

    Mut sit tuosta haasteesta, mä otan sen enemmänkin niin et on mahtavaa et nähdääneri vartaloita siis en tiedä niinkään kauneus"ihanteena" vaan nimenomaan sen takia et osa nuorista elää luulossa et katalogien photoshopatut mallit on niitä normaaleja ja kaikki ssen ulkopuolella epänormaalia... Ja kyllä mua lohduttaa nähdä kuvia muiden röllykkämahoista :D Mua on koulukiusattu todella paljon ja mulla on, myönnän, edelleen huono itsetunto ja kyllä vaan se vahvistuu katselemalla vastaavia kuvia ja lukemalla tarinoita jne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan mäkin tuon mahtavana juttuna, en missään nimessä tarkoita että olisi huono homma. Vaan, kuten vähän mietiskelinkin haasteen lähdettyä liikkeelle, homma on meinannut kääntyä vähän niin että ihmiset kritisoivat itseään kun näkevät noita kuvia. Ja että "vain tietynlaiset" synnyttäneet olisivat saaneet osallistua koska tokihan jos olet synnytyksenkin jälkeen "mallinmittainen" niin edustat mukamas ihan muuta kuin mitä tämä haaste on. Kuitenkin meitä on kaikenkokoisia. Myös niitä hoikempia. Yhtälailla kaikki naiset ovat oikeanmallisia. Toki kauneusihanteita on hyvä heilutella ja esitellä nuorille kaikkia näkökantoja. Mutta musta kaikki on oikeanlaisia, myös ne luonnostaan laihemmatkin ja on olemassa kuitenkin ihmisiä ketkä tekee sillä kropallaan töitä (osa on jopa myös äitejä) ja silloin on ehkä tärkeää että vastaa tiettyjä odotuksia eikä siinä ole musta mitään pahaa tai väärää. Mä ymmärsin haasteen niin että "tämmöinen minä olen, isompi tai pienempi mutta olen itsestäni ylpeä". Tarvitseeko silloin sitä muiden mielipidettä ja hyväksyntää asiaan? Mulla on vähän olo, pitkälti joistakin kommenteista (toki kaikkia haasteeseen osallistuneita blogeja en edes ole nähnyt eli en nyt todellakaan mitään leimaa iske koko jutun päälle), että osa haki enempi sellaista yleistä hyväksyntää ulkoiselle habitukselleen? Että nyt virran mukana on helppo osallistua mutta se lähtökohta ei niinkään välttämättä ollut sitä "näytän tältä ja olen siitä ylpeä".
      Kiusaaminen on aina ihan perseestä! Ja tuo on vaan hyvä että sulla se haaste kääntyi noin ja saat lohtua ja balsamia sille itsetunnolle :)

      Ja sitten toisaalta, mä olen paiskinut työurani pitkälti kuolemassa olevien ihmisten parissa. Eri-ikäisten. Äitien ja isien. Erimallisten. Mä olen siinä sivussa saanut lapset ja mun kroppa on muovautunut. En keksi parempaa syytä miksi kropassa on jälkiä. Ja mua mieityttää vähän se että mitä se kertoo länsimaisesta kulttuurista että meillä on niin paljon aikaa olla näin turhamaisia. Kuinka paljon ne odotukset on sittenkin oikeasti siellä omien korvien välissä? Se on rohkeaa laittaa itsestään ja omasta vartalostaan kuva näinkin julkiseen mediaan. Mutta kuinka moni kuvan laittaneista oikeasti uskaltaisi samanlaisessa varustuksessa vaikka rannalle tai uimahalliin missä ne katseet kohtaa ihan oikeasti? Nythän ne on siellä ruudun toisella puolella eikä niitä itse sillä lailla huomaa.

      Kuitenkin tämä on musta hyvä juttu mutta mun mielestä se alkuperäisidea vähän kärsi matkan varrella. Kuten facessa eräs kaverini totesi: "Muutos lähtee teoista, ei kitinästä".

      Oma murrosikähän on ihan tuttua huttua tässä mutta mä olen ihan sormi suussa näiden poikien juttujen kanssa. Siis onhan se toki järjellä ajateltuna ihan järkevää joo että niidenkin lantio muuttuu mutta että siis noin paljon?!?!??!?! Sulla on ihanan siro jalka :)

      Poista
    2. Ja tarkennetaan että tuolla kun kirjoitan tuosta että toiset tekee kropallaan töitä ja että silloin saattaa olla että pitää vastata tiettyjä odotuksia niin ei, en puhu siinä kauneusihanteista. Vaan ihan jo siitä että on olemassa hommia missä se kroppa on oikeasti se sun työväline ja sen pitää pystyä vastaamaan työn haasteisiin.

      Poista
  2. Mä oon niin samaa mieltä tuosta itsensä hyväksymisestä ja kauneusihanteista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liina :) Mä mietin ihan tosi pitkään että kirjoitanko mä tuosta haasteesta yhtään mitään koska väärinymmärtäminen tuntuu aina olevan enempi poikkeus kuin sääntö ja koska en kuitenkaan tarkoita sanoa että ihan tyhmä homma.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?