perjantai 16. elokuuta 2013

Arki

Koulua alkaa olemaan nyt eka viikko taputeltuna ja pikkuhiljaa aletaan olemaan takaisin arjen kyydissä. Rutiinit on toki edelleen hakusessa; joka aamu saa olla kyttimässä että kellot on herättänyt oikeat henkilöt (tää on muuten yksi homma mitä mä inhoan, ärsyttää olla joku helvetin kellopoliisi) oikeaan aikaan, oikeilla tyypeillä olisi suht oikeat kamat mukana ja että oikeat henkilöt lähtisi ovesta ulos oikeaan aikaan. Pakko myöntää että olen vähän tässä kaivannut sitä että olisin töissä ja poissa jaloista näiden aamuhommien aikaan. Mä tiedän että Kaksikko kyllä osaa hoitaa tarvittaessa mutta se homma lipsuu niin helposti aikuisen niskaan jos tässä sattuu semmoinen kotona samaan aikaan olemaan.

Aamupalasta saa taistella Tokan kanssa joka aamu ja oikeastaan ihan kaikesta muustakin. Jos vettä sataa niin huppari riittää, sateenvarjoa tai takkia ei todellakaan käytetä. Kaikista mieluiten jätkä menisi t-paita&shortsit-yhdistelmällä. Ja on toki räkäisenä eikä suostu näkemään mitään yhteyttä näiden asioiden välillä.
Pojalla on kaikkia ihan mielettömän siistejä projekteja edessä syksyn mittaan koulussa mistä ei tietenkään innostu edes periaatteesta. Mä taas kadehtien seuraan Wilmasta tulevia viestejä että mitä kaikkea on edessä. Ei vaan silloin kun itse olin koulussa!

Toka nukkui kahtena aamuna ihan räikeästi pommiin ja kumpanakin kertana syynä oli se että kello ei herättänyt. Rupesin sitten ihan tutkimaan että missä vika, suotavaa kun olisi että pojan puhelin kestäisi jouluun asti (herää siis puhelimen herätyskelloon aamuisin). Mystinen kuudes perheenjäsenemme Joku oli säätänyt puhelimen ja kalenteri väitti että on sunnuntai 15.syyskuuta. No eikai se silloin torstai-aamuna oikeaan aikaan herätäkkään. Että vaikka nyt kuinka osataan teknologian ja laitteiden kanssa pelata niin sattuu näitä yksinkertaisia lapsuksia.

Eka on vielä hyvin uutuuden viehättynyt uudesta koulustaan. Ihmisistä ja paikoista, isommasta vapaudesta ja vastuusta mitä yläkoulu tarjoaa. Koulu on kuulemma ihan paras ja siellä on ihan parhaat tyypit. Mulle tuottaa haastetta että en ole joka hetki hösäämässä että millä kulkuvälineillä poika kulkee ja että osaa itsekin käyttää tarvittaessa sekä reittiopasta että aikatauluja (ja ihan hyvä että osaakin koska mun hyväntahtoisella avustuksella kulkuvälineiden valinnassa Eka myöhästyi ekana koulupäivänä ja suht pilkunviilaaja-pojalle se oli ISO juttu). Periodiopiskelusta johtuen en tahdo tajuta seiskan lukujärjestyksestä yhtään mitään joten pakko uskoa että poika itse tietää ja osaa tulkita missä olla koskakin.
Papereita puskee ovista ja ikkunoista mitä saa allekirjoitella ja pähkäillä ja pää on jo sekaisin mihin kaikkiin vekseleihin sitä on puumerkkinsä rustannut.
Uusia facebook-kavereita on ilmaantunut pojalle viikon mittaan, jopa osalla opettajista on työn puolesta oma profiili. Huhut yläkoulun yhtenäisyydestä ja luokattomuuden tuomasta yhteishengestä ei ilmeisesti olleet liioiteltuja. Pojan kotiryhmä on kuuleman mukaan kiva, tuttuja jo alakoulusta löytyy niin seiskoista, kaseista kuin yseistäkin ja kotiryhmän oma opettajaa on kehuttu maasta taivaisiin joka päivä. Kadehdittavan hienoa että motivaatio ja into on noin isoa. Ei mulla vaan ollut, ei varmaan koko peruskouluaikana. Yritin tuuppia jätkää hakemaan oppilaskuntaan mutta ei se oikein lämmennyt idealle. Voisinko mä hakea?

Eka on meidän perheestä se joka nousee aamuisin ongelmitta mutta se joka unohtaa _kaiken_. Nyt vihdoin kuuden kouluvuoden jälkeen näyttäisi menneen jakeluun että trio avaimet-bussikortti-kännykkä on oltava mukana. Mutta tottakai yläkoulun myötä muistettavia asioita on tullut liuta lisää. Kuten lukujärjestys. Alakoulussa opiskelu tapahtui pääsääntöisesti samassa luokassa mutta yläkoulussa luokka vaihtuu joka tunti. Ja ne on merkitty siihen lukujärjestykseen että missä koskakin pitäisi olla. Eli ensimmäisellä kouluviikolla joka vitun aamu mä olen yrittänyt tulkita lukkarista niitä hieroglyfejä että missä sen lapsen pitäisi milloinkin olla ja sitten tekstaillut niitä sen perään. Käyn viikonlopun aikana ottamassa lukujärjestyksestä pari kopiota ja nidon sille yhden otsaan! Tokihan poika varmaan muutamassa viikossa oppii että missä luokassa mitäkin on mutta sitten toki vaihtuukin jo periodi. En ole enää ihan varma että kuinka kiva juttu se on mulle vanhempana olla kotona kun lapsi aloittaa yläkoulun.

Ylipäätänsä nyt ollaan ihan tosi monen uuden asian edessä. Heti ekana koulupäivänä Eka puheli kuinka koulun takana oli lapsia röökillä. Onhan näistä puhuttu mutta alakoulussa tätä ongelmaa ei vielä ollut. Röökinpoltto olisi Ekalta ehkä typerintä mitä se voisi tehdä koska astma. Mutta varaudumme tähänkin ongelmaan. Toivottavasti maistuu ihan helvetin pahalta kun kokeilee! Koska sehän kokeilee.

Samaten kotiintulo- että nukkumaanmenoajat on nyt tapetilla. Mä olen aikamoinen nukkumaanmeno-natsi, en oikeasti kestä väsyneitä lapsia. Oli ne minkä ikäisiä tahansa. Ja ihan kantapään kautta on kaikki opittu että meillä on riitoja puolet enemmän silloin, kun lapset on nukkuneet liian vähän.
Eka on itseasiassa meidän lapsista se, joka parhaiten kestää väsymystä. Mutta siitä huolimatta mä pidän supertärkeänä riittävää lepoa. Tokasta tulee taas ihan demoni (anteeksi nyt vaan näinkin makaaberi kuvaus omasta lapsesta muttakun siitä tulee!) jos se on väsynyt. Sitä ei ihan oikeasti kestä kukaan eli se on maailmankaikkeudelle vain valtaisa palvelus että se nukkuu riittävästi.
Eka on onneksi teini-iästään huolimatta tosi altis keskustelemaan näistä asioista ja ymmärtää aika kivasti ne syyt miksi me halutaan että ne myös lepää. Mutta toki mäkin pyrin keskustelemaan ja hakemaan kompromisseja sensijaan että yksiselitteisesti ilmoitan että tämä on näin. Tällä hetkellä nukkumaanmeno on arkisin klo 21.30, jos tämän kanssa menee hyvin niin optio on sille että nukkumaanmeno venytetään klo 22 asti. Mutta siihen on tietyt ehdot.
Kaksikollahan on yhteinen huone eli siinä mielessä tämä on vähän hankala juttu koska tuntuu vaikealta toteuttaa sitä että Eka saisi valvoa myöhempään kuin Toka. Eli Toka pääsee nyt vähän veljensä siivellä tässä hommassa ja pojilla on yhteinen nukkumaanmenoaika.

Meidän kumpikin poika käy nuorisotalolla, joka on yläkoululaisille auki klo 21 saakka. Eli tässä nyt puskee päälle pientä dilemmaa sen suhteen, että nukkumaan pitäisi mennä klo 21.30. Mutta katsotaan nyt tässä ajan kanssa että mitenkä ne käytännöt muotoutuu. Minkä verran kaamosaika vaikuttaa jaksamiseen. Sujuuko arkirutiinit ja velvoitteet vai joutuuko joka asiasta heiluttelemaan kaulinta.

Perinteisesti meille iskee flunssa viimeistään toisella kouluviikolla ja näyttäisi siltä että näin tänäkin vuonna. Kolmas jo aloitti. Vauvauinnin syyskausi jäi korkkaamatta koska vauvalla roikkui lenkkarin narut sieraimista. Hirveän kiva kun on tässä arjessa näitä rutiineja mitä odottaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?