keskiviikko 7. elokuuta 2013

Vikan lomaviikon makuja

Voisi kuvitella että vika lomaviikko olisi ihanaa aikaa ja sellaisia yhdessä vietettyjä hetkiä. Joopa. Ja sit mä heräsin!

Meillä on ollut ihan älyttömän kiva kesä. Kertaakaan ei ole ollut olo että vitsi koska ne koulut alkaa? Ennenkuin nyt.
Päinvastoin. Toivoisi vaan että voikun tää vaan jatkuisi. Mutta mitä vähemmän lomaa on jäljellä, sitä enemmän jollain tapaa mä odotan että Kaksikon koulu alkaa koska ne on heittänyt nyt päälle sellaisen vaihteen että mulla pitäisi olla veressä tasaisesti valiumia koko ajan.
Lähestyvä arki jännittää ja varmaan vähän ahdistaakin ja se näkyy sekä tuntuu. Kamalasti on kesän aikana ehditty ja keritty mutta musta ainakin tuntuu myös siltä että kamalasti jäi näkemättä ja tekemättä ja kokematta. Mitä olisi halunnut. Miten me ei muka ehditty? Ja miksi? Joku aikahyppy tässä on täytynyt tapahtua.

Ekaa jännittää seiskan alku, niinkuin muakin. Kysyin että tuunko saattamaan, tiesin kyllä vastauksen mutta tietenkin mä kysyin. Ei tarvitse kuulemma koulun huitamilla naamaansa näyttää. Musta on jotenkin hassua että vaikka sitä omasta mielestään on kuinka letkeä mutsi niin sille lapselle mä olen aina äiti. Jota kuuluu vähän hävetä.

Tokaa taas ärsyttää koko koulun alku, kaikki muu kiinnostaisi paitsi koulu. Ja mä saan tuntea sen kyllä nahoissani. Sen keino purkaa paineita on olla mahdollisimman ärsyttävä. Ja vaikka mä tiedän sen niin mullakin on valitettavasti se raja jonka jälkeen menee hermo.

Mä stressaan taas siitä että millä noi saa aamuisin ylös, ajoissa ulos ja kaikki tavarat mukana? Meillä on aina pari ensimmäistä viikkoa loman jälkeen helvetti irti koska kaikkia väsyttää ja vituttaa ja rutiinit on vielä hakusessa. Ja silloin on melkein helpompi jos on itse töissä niiden aamuhetkien aikana. Lapselle se toki on kivempi jos tässä on aikuinen vähän katsomassa ja jeesimässä niiden juttujen kanssa. Muttakun ne jutut niin mielellään iskettäisiin kokonaan aikuisen kontolle. Mutta kohta sitä taas mennään! Onko kaikki muistettu hankkia? Miten mä muistan ladata ne bussikortit? Toimiiko Wilma, mikä se salasana oli? Mua väsyttää jo nyt se arjen koordinointi ja logistiikka. Onneksi harrastukset käynnistyy vasta siinä syyskuun puolella.

Turhautuneena täällä sitten äyskitään ja tiuskitaan ja koetellaan toistemme hermoja. En tiedä käynkö mä herkemmällä nyt vai ihan oikeastiko nuo nyt vaan kokeilee enemmän? Onhan se meillä kaikilla tiedossa ollut että kyllä se arki sieltä alkaa. Sitten loman jälkeen. Mutta kun se kymmenen viikkoa taas vaan jotenkin hujahti. Ja mä ymmärrän poikia ihan tosi hyvin. Mustakin olisi ihanaa kun oltaisiin aina vaan kaikki tässä kotosalla yhdessä ja voitaisiin keksiä kaikkia äkkipuuhia. Ärsyttää että mun pitää olla se aikuinen joka hokee niitä kouluun pitää mennä koska täällä on oppivelvollisuus-fraaseja. Koska munkin tekisi mieli kysyä että onko niiden pakko mennä? Kun meillä olisi tässä niin kivaa. Ja vielä niin paljon kaikkea mitä haluttaisiin. Arki häiritsee!
Jos lapsilla on velvollisuuksia koulun ja arjen suhteen niin aikuisella on velvollisuus olla siellä takana nyökyttelemässä niitä juttuja, vaikka ne olisi aikuisenkin mielestä miten älyttömiä.

Ollaan me yritetty tähän vikalle viikolle keksiä kaikkea kivaakin. Ihan kaikkea kivaa ei varmaan ehditäkään. Mutta silti siellä takaraivossa vaan jyskyttää se että kohta taas mennään. Se ei pääse unohtumaan. Hankala rentoutua ja nauttia vikoista päivistä ja hetkistä. Taas yksi päivä vähemmän jäljellä.

2 kommenttia:

  1. Hei, mua kiinnostais että miten sen yläasteen vaihdon kans kävi? muistelisin täältä lukeneeni joskus, että poikaasi harmitti kun ei päässyt lähikouluun eli samaan mihin kaverit menee. Saitteko vaihdettua vai meneekö poika nyt uuteen kouluun, missä on sitten vastassa uudet kaverit?

    Pohdintojasi on mukava lukea, kun itsellä on nuo tilanteet vielä edessä päin. Voin kuvitella miten paljon (tätä äitiä ainakin) jännittää, kun koulu sitten tulevaisuudessa alkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heippa, olipa hauska kun muistit ja vielä hauskempi kun kysyit. Homma kääntyi siis loppuenlopuksi meidän eduksi ja rehtori teki puoltavan päätöksen koulupolun jatkumisen vuoksi siihen yläkouluun mihin Eka halusi. Eli siellä toivomassaan aloittaa ensi viikolla.

      Mun on pakko sanoa että en ole varma kumpi jännitti enemmän, aikanaan ala-asteen alku vaiko nyt tämä tuleva taival...

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?