keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Aukko

Kaikista ennakkohuuteluista huolimatta mä olen löytänyt äitivauva-piirin itselleni. Ihan kodin vierestä. Kerran viikossa kokoonnutaan, ilman sen isompia teemoja tai agendoja. Ollaan vaan. Ja me viihdytään.

Muutama kerta on takana ja aina se parituntinen vierähtää kamalaa vauhtia. Ensi alkuun oli aina toki vähän hiljaisia hetkiä ja muutenkin on vähän hankalaa se alkuhöpöttely. Niinkuin olen muutamaan otteeseen sanonutkin niin en koe mitenkään helpoksi sitä että lapsen kautta tutustutaan. Vaikka nyt ympäristö olisikin tuollainen.
Jokatapauksessa, olen huomannut että ei se helppoa ole muillekaan. Aika samalla kaavallahan nuo tutustumiset menee, jos lapsen välityksellä tutustutaan. "Minkä ikäinen?" kysymys saa hyvin usein vastaukseksi "no tää on vähän pieni/isokokoinen". Jostain syystä ihmisillä on aina kamala tarve selitellä lapsensa kokoa. En tiedä muista mutta mä en ainakaan muista yhtään että minkäkokoinen minkäkin ikäisen vauvan "kuuluisi" olla. Ja loppupeleissä ne kokoerot on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvin pieniä, olemattomia suorastaan jos nyt vertaa vaikka teini-ikäisiin jolloin kokoeroa parin viikon välein syntyneillä voi olla 20 senttiä ja 10 kiloa. Siinä puhutaan jo kokoeroista mikä on silmiinpistävää! Ja tuokin on vielä ihan normaalia.

A beautiful body-haasteen jälkeen olen ihan mielenkiinnosta tietoisesti koittanut tarkastella maailmaa siitä vinkkelistä, että kuinka paljon niihin pinnallisiin ja ulkoisiin seikkoihin kiinnitetään huomiota. Mä kun en itse tietoisesti ainakaan ole jaksanut kovin usein kiinnitellä. Joskus mutta en usein.
Jokatapauksessa nuo lasten kokojutut jäi mua ihan mietityttämään. Että miksi on tarve todeta että "no se nyt on vähän pieni/iso" siihen ikäkeskustelun perään. Tarvitseeko sen kokopähkäilyn alkaa jo vaippaikäisenä? Ja mikä on pientä tai isoa?

Muuten oon vähän yllättynyt että millaiseksi henkireiäksi nuo tapaamiset on mulle muodostuneet. Mä kun luulin että en vaan ole ihminen joka viihtyisi paikassa jossa meitä yhdistää vain se että ollaan kotona vauvan kanssa ja asutaan lähekkäin. Arkijutut kyllä on lähtenyt rullaamaan Siipan palattua töihin mutta joku aukko nyt on jossakin. Mä huomaan kaipaavani joko seuraa tai sitten vauvattomia juttuja. Tuntuu että vauvan kanssa on kivempaa jos mulla on muutakin seuraa, joku aikuinen jonka kanssa jutella. Mä tylsistyn vauvan kanssa ja sekin tylsistyy mun kanssa. Tänään tuntui pieneltä maailmanlopulta kun treffit kaverin kanssa peruuntui Tokan sairastuttua. Poika taisi haistaa tilanteen ja mun harmin koska ehdotti itse että voi mennä mummille sairastamaan tai jos kuitenkin yrittäisi mennä kouluun. No tietenkin kipeänä jäädään kotiin ja sairastetaan rauhassa. Mun korvien välissähän se vika on että en nyt kestä. Tuntuu nyt tosi vaikealta venyä myötätuntoiseksi muiden jutuille. Vauvan itkuille ja tarpeille. Tahdon puhua ja nurista muustakin kuin perheestä. Mä olen ihan älyttömän kateellinen Siipalle jolle satelee koko ajan kutsuja ties mihin keikoille ja kissanristiäisiin. Vaikkei se edes koskaan käy missään muuten kuin suurinpiirtein pakotettuna. Sillä olisi vaikka joka viikonlopulle jotain ohjelmaa jos niin haluaisi.
Samaten huomaan kaipaavani hetkiä kun saan lukea tai olla vaikka koneella rauhassa. Tehdä asioita omaa tahtia. Olla yksin kotona. Viettää omia hetkiä, muutenkin kuin urheillen. Tuntuu että mussa alkaa olemaan aukko joka kaipaisi vauvattoman täytön. Olisiko se jopa työn kokoinen aukko?

Ps. Jos lattialle on pudonnut yksi mustikka niin on 135% todennäköisyys että vauva löytää sen.

2 kommenttia:

  1. Mä aika usein lisään lasten iän perään että ne on tommoisia aika pieniä - tokihan sen kysyjä näkee omin silminkin, mutta ehkä se on sellainen oikeutus sille, että ei se mitään jos luulit vuotta nuoremmaksi, kun ne tosiaan on aika pienikokoisia. Mä kun itse aina hämmästyn yhtä paljon kun koon perusteella paljon vanhemmiksi olettamani lapset osoittautuukin samanikäisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei tämä selvensi ehkä vähän :) Mutta silti minkäkokoinen pitäisi olla että ei ole joko pieni tai iso ikäisekseen? Mä kaipaan jotain konkreettista enkä vain yksittäisiä mutuja :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?