keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Muurahainen

Kuten varmaan selväksi on tullut niin mä olen vuorotyöläinen. Saan itse onneksi vaikuttaa pitkälti työvuoroihini ja viime hetkinä on tullut jo mietittyäkin että miten sitä aikanaan sitten taas niitä vuorojaan kannattaisi räätälöidä että olisi kaikista tehokkaimmillaan, sekä töissä että kotona.

Alunperin visioin tekeväni paljon yövuoroja. Varsinkin viikonloppuisin. Niistä sitä rahaa saa ja enemmän vapaata. Saisi aikaa kotona enemmän. Sitten piti alkaa miettiä hommaa ihan käytännön toteutuksen kannalta. Mä olen ihan älyttömän huono nukkumaan yövuorojen välissä. Sekä korvatulppien että silmälapun kanssa. Viikonloppujen yövuorot on tosi hankalia koska täällä on väkeä ketkä ei tasan varmana ole hiljaa. Voisin mennä äidille nukkumaan mutta jotenkin sekään ei houkuta. Järkevämpää siis ehkä panostaa ne yövuoronsa viikolle kun ainakin isot on koulussa. Ja nukkua niiden huoneessa.

Lisäksi pitää muistaa suunnitella ne vuorot sen mukaan että se kierto menee loogisesti eli aamu-ilta-yö-vapaa. Josko sitä ei sitten kuolisi. Musta ei ikinä olisi pelkkään "toimistokellonaikaan" mutta kylläpä tuo hyppiminenkin syö. Joskus paljonkin. Toisaalta viikkovapaat on ihania. Ja pitkät vapaat. Ja se kun saa nukkua pitkään (mitä se nyt sitten tulee tarkoittamaan) ennen ilta- ja yövuoroja.

Mitenhän lapset sopeutuu. Ja mitä jos ne ei sopeudu? Miksi ne ei sopeutuisi? Opinko mä tyhjäämään pääni jo työmatkoilla niin että jaksan sen että samantien kun kotiin pääsee ovesta sisälle niin se äitiäitiäiti-konekivääri alkaa tykittämään. Että ei hetken rauhaa. Voisin kehittää jonkun työmatka-joogan. Oooooommmmmm....

Heräsin tänään Siipan herätyskelloon ja totesin että joo vielä mun ei tarvitse nousta. Kolmas heräsi siinä vaiheessa kun kaikki muut oli jo lähteneet ja me pötköteltiin siinä ihan rauhassa. Kolmas ryömi kainaloon ja möllötti siinä pitkän tovin. Vaikka mulla on hinku töihin niin näitä hyviä aamuja mä tulen kaipaamaan. Ja aamuja kun vaan voidaan siinä tillistellä toisiamme. Kun täällä on ihan rauhallista ja ollaan kahdestaan vaan.

Ihan meidän suunnitelmien mukaan tuleva viestikapulan vaihto ei tule menemään. Siipan oli tarkoitus käydä opintonsa hoitovapaalla loppuun mutta työnantaja torppasi tämän. Koulu jää siis johonkin myöhempään ajankohtaan. Hoitovapaakaan ei ole vielä täysin varmaksi taputeltu ja olenkin miettinyt että mitä jos se ei toteudukaan. Mikä jos mä joudunkin olemaan vielä kotona? Siinä tullaan todennäköisesti käymään läpi joku jakomielinen päänräjähdys ja helpotuksen huokaus. Mulla on pakokauhuisen innostunut olo töihin paluusta. Mä haluan olla kotona mutta en halua olla. Mä haluan mennä töihin mutta en halua mennä. Arveluttaa ihan älyttömästi. Joskus niin paljon että on ihan hankala olla ja hengittää. Isot oli niin paljon isompia silloin aikanaan. Mutta haluan kyllä ehdottomasti sitäkin että tätä kotona oloa jaetaan. Vaikka koen paineita olla se ainoa elättäjä. Tosin olinhan sitä silloin yksinhuoltajanakin. Ja Siipalle tekee ihan älyttömän hyvää se toisenlainen oravanpyörä. Mun tekee vieläkin pahaa välillä se miten vähän se näkee lapsia joskus. Kun on oikein kiireitä viikkoja. Kai se siitä suttaantuu. Kaikki on hyvin niinkauan kun kukaan ei kuole.

Ps. Ota koppi! Mä aion ainakin yrittää.

Pps. Kyllä mä alan olemaan aika varma että Eka on ihastunut. Olin eilen sitä hakemassa koululta ja tyyppi ei halunnut tulla mun kyydillä koska mä meen nyt I:n kanssa sporalla. Lisäksi sain kuulla monen minuutin monologin siitä kuinka I haluaa että mä silitän sitä päästä vain tietyllä tavalla koska sen tukka menee muuten sekaisin. Kysyin että miksi sitä pitää silittää niin mulle vastattiin että koska sillä on joskus paha mieli ni mä lohdutan sitä.
En ehkä kestä tätä penturakkautta.

2 kommenttia:

  1. EEEIIIH! Puppy love! Mäkään en kestä. <3 Aww.

    Ja siis vuorotyöläisenä I hear you, mä mietin kovasti että miten ne jaksaa joilla on 5 päivää viikossa 9-17 duunia, kun suurin osa hereilläoloajasta menee töissä! Mutta nyt lasten myötä en paljoa saa yövuoron päälle nukuttua, joten niistä on pakko alkaa karsia jossain vaiheessa. Ei sen puoleen että meillä nyt muutenkaan kauheesti nukuttais.

    Tsemppii pohdintoihin. Ja pöh puolison työnantajalle, mistä moinen joustamattomuus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen Eka onnistu vähän jo eksymään kun tuli kotiin I:n kanssa samalla bussilla. I:n bussi menee tosta jonkun matkan päästä meiltä ohi eli Ekan pitää osaa jäädä oikeassa paikassa pois tai posottelee hyvän tovin Lahden väylällä. No ei ollut osannut jäädä mutta näkyi se kotiin löytävän :D

      Työnantaja vetosi resurssipulaan. Sinänsä ymmärrän työnantajan kannalta, ei se Siipan opiskelu nimittäin ihan ilmaista ole mutta sinänsä perseestä että niitä opintoja on jäljellä ihan älyttömän vähän, poissaoloja töistä koulun takia olisi tullut vain kuusi päivää ja lisäksi työnantaja oli suullisesti luvannut että opiskelu jatkuu.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?