perjantai 20. syyskuuta 2013

Syntyneitä hajatuksia ja oma Neuvokas Perhe

Kirjoittelin tuossa viikko takaperin kuinka mua ärsytti koulusta tullut Neuvokas perhe-vihko. Mietin aluksi että kylläpä tuota taas tulee nillitettyä turhasta mutta loppupeleissä se olikin hyvä juttu koska kirjoitus poiki hyvää keskustelua ja palaute päätyi ihan oikeaan osoitteeseen.

Aloinkin tuon myötä miettimään ihan tosissaan seikkoja joihin olisi hyvä kiinnittää huomiota, vahvuuksia ja heikkouksia. Tuli mieleen aika paljon muutakin kuin liikkumiseen ja ruokavalioon liittyvää, mutta seikkoja jotka mutkan kautta liittyvät sitten niihinkin.
Alakoululaisella on mun mielestä tällä hetkellä pullat aika hyvin uunissa, mitä nyt samoihin juttuihin saa kiinnittää huomiota ajasta toiseen. Että lepoa tulee riittävästi ja ruokavalio olisi monipuolinen, Toka kun mielellään elelisi Myllärin myslillä ja voileivillä. Mutta noin muuten siis mitään ihmeempää en tällä haavaa keksi. Tyypillä menee aika kivasti.
Mutta yläkoululaisen kohdalla tulee sitten muutamakin seikka mihin mun mielestä ihan jokaisen yläkoululaisen vanhemman pitäisi kiinnittää huomiota... Osittain nämä on samaa vanhan jauhamista mitä olen pohtinut ennenkin mutta nämä nyt nousi tämän myötä uusiksi mieleen. Ja toki nämä samat jutut koskee alakoululaistakin mutta tällä hetkellä ne on meillä ajankohtaisempia yläkoululaisen kohdalla.

Ensimmäisenä tulee mieleen tietokonepelit. Ekan kavereista suurinosa saa pelata niin paljon kuin haluaa ja pitkälti mitä haluaa. Ihan sama mikä ikäraja pelikotelossa on tai mitä kello näyttää. Muutama vanhempi löytyy ketkä katsoo perään pelien suhteen mutta isolla osalla nuorista on aika vapaat kädet.  Mainittakoon nyt että tiedän kyllä että teini saattaa vähän värittää asioita. Ja liioitella. Mutta kun tässä seitsemättä vuotta noiden Ekan kavereiden ja heidän perheiden kanssa on tekemisissä niin tiedän valitettavasti itsekin että kyllä noissa Ekan jutuissa jutuissa joku totuudensiemen on.
Varmaan kukaan ei ole voinut välttyä siltä uutiselta että uusi GTA julkaistiin tällä viikolla. Kyseinen pelihän on k-18 luokiteltu ja mulle ainakin sattui parikin uutista silmiin pelin julkaisun yhteydessä jossa mainittiin että on laitonta luovuttaa ko. peli alaikäiselle. Että on laitonta myydä se alaikäiselle tai vanhemman laitonta ostaa se lapselleen. No kaskummaa, niin vaan parilta Ekan kaverilta se peli löytyy. Ja nää tyypit on hei oikeasti vasta kolmetoistavuotiaita. Mä olen aika tarkka noiden ikärajojen kanssa. Mutta en kuitenkaan ääriehdoton. En kuitenkaan jaksa uskoa että k-18 peli olisi yhdellekään 13veelle sopiva vaikka nuori olisi kuinka kypsä. Yksinkertaisesti tuonikäiset kasvavat aivot ei vielä kykene käsittelemään niitä juttuja mitä niissä peleissä käsitellään. Meidän nuoriso tietää miksi ne ei k-18 pelejä saa pelata. Ja miksi niitä ei niille hankita. Tämä on saatu monta kertaa perustella ja varmasti sitä samaa levyä saa veivata vielä jatkossakin mutta tästä mä en jousta. Ja poikkeuksellisesti en edes neuvottele. En mä koe että edes tarvisi. Toi lakipykälä on hyvä mihin vedota, sen ne ymmärtää.
Yksi Ekan kavereista on ollut tiistaista lähtien pois koulusta. Okei voi toki olla että tyyppi on ihan oikeasti kipeänä enkä halua olla maalailemassa selän takana mitään syytöksiä mutta musta tuntuu vähän jännältä että tyyppi sitten samalla, kotona kipeänä ollessaan, kykenee lesoilemaan kavereilleen siitä että GTAV löytyy. Ja että sairastuminen osui niin sopivasti yhteen pelin julkaisun kanssa. Tämä poika on kuulemma ostanut pelin itse netistä. Miksei sen äiti puutu asiaan?
Sen kummemmin ketään vanhempaa tuomitsematta ja sormea heristelemättä totean että musta on jotenkin tosi surullista että näiden pelien suhteen ei yhtään katsota perään. Eikä välitetä vai luotetaanko vain vai mistä se on kiinni? Omat tuntuu onneksi vielä toistaiseksi ymmärtävän miksi mä katson perään näiden pelien suhteen ja miksi mä välitän siitä mitä ne niillä koneilla ollessa tekee. En tietenkään jatkuvasti ole niskassa hengittämässä mutta aina sillon tällöin pyydän niitä näyttämään että mitä ne tekee ja millaisia pelejä ne pelaa. Ei muuten vie montaa minuuttia kenenkään ajasta!
Toki aina on olemassa se riski että mun lapset pelaa noita kavereillaan. Tai näyttävät mullekin jotain ihan muuta mitä oikeasti netissä tekevät, kun pyydän. Mutta kotona ollessa meillä on sekä peliajat että rajoituksia siihen mitä pelataan. Mä olen tehnyt sen valinnan että lähtökohtaisesti luotan (en sokeasti mutta kuitenkin luotan) ja sitten jos niitä juttuja mällätään ja mokataan niin sitten kiristetään sitä liekaa. En halua olla kyttäävä ja liian tiukka, pitää niillä tyypeillä olla se mahdollisuus mokatakin. Ja nähdä niitä syy-seurauksia.

Toinen seikka on nuorison rahankäyttö. Mainitaan nyt tässäkin yhteydessä että toki teini saattaa kertoessaan väritellä asioita. Mutta tässäkin tapauksessa tiedän että ihan tuulesta näitä juttuja ei revitä. Yläkoulun myötä Ekalle on auennut se vapaus että koulun alueelta saa poistua välitunneilla. Lähistöltä löytyy kauppaa, kiskaa että kahvilaa. Ja kovin ahkerasti siellä tunnutaan käyvän.
Eka saa kuukausirahaa. Jonka laitan tilille ja milloin tyyppi säästää johonkin juttuun ja milloin sitten haluaa vähän käyttörahaa. Pojalla ei ole vielä sellaista käyttöoikeutta tiliinsä että saisi itse rahaa nostettua tai kortilla maksettua, ihan juuri siksi että en vielä usko että tyyppi homman handlaisi. Eli mä olen aika tarkkaan perillä siitä että minkä verran sieltä tililtä rahaa koskakin lähtee. No Ekalla on kavereita ketkä saa rahaa kotitöistä ja oikeastaan pyydettäessäkin. Summat on musta aika päätähuimaavia tämän ikäisille; sängynpetauksesta saa 13 euroa jos sen on tehnyt viikon ajan joka päivä ja imuroinnista 20e. Mun mielestä noi tuntuu isoilta summilta, vaikka ei mummonmarkoiksi enää kääntäisikään. Ja nämä lapset on niitä joilla sitä rahaa on koulussa mukana ihan aina ja jotka jokaisella välitunnilla kaupassa käyvät. Kuka arvaa mitä teinit kaupasta ostaa? Voin kertoa että ei ainakaan salaattia ja kivennäisvettä.
Musta on tärkeää miettiä että mitä siellä kotona syödään ja syödäänkö yhdessä. Mutta maton alta koko hommalta vetää aika pitkälti se, jos nuori käy joka päivä ostamassa karkkia ja muita herkkuja. Mahdollisesti jopa useamman kerran päivässä. Todetaampa nyt sekin tässä että nämä kaupassa ravaavat lapseni kaverit ovat myös ylipainoisia. Musta tuntuu aika hurjalta se että ilmeisesti oletetaan että nämä tämänikäiset jotenkin ymmärtäisivät jo sitä rahan arvoa ja sitä miten ja mihin rahaa käytetään. Että kyllä niitä voi palkita rahalla kaikesta pienestäkin koska kyllä se sen rahankäytön hallitsee. En haluaisi uskoa että kyse olisi siitä että ei jaksettaisi välittää tai että omaa poissaoloa haluttaisiin ostaa. Pikkasen paha mun mielestä puuttua perheen ruokavalintojen minkään vihkosten ja muiden kautta jos sitten lapsella on kuitenkin mahdollisuus ja vapaus asioida kaupassa mielin määrin. "Rento" vanhempi ei tarkoita sitä että pitäisi olla välinpitämätön.

Omien nuorieni puolesta täytyy sanoa se että ainakin vielä ne tuntuvat olevan tyytyväisiä siihen että niille pidetään kuria ja niillä on rajoja. Toki on paljon tilanteita joissa ne kapinoi vastaan mutta pääsääntöisesti ne tuntee kokevan sen homman niin että niistä välitetään niin paljon että kiinnostaa mitä ne tekee. Että ei ole kyse mistään mun hallinnan tarpeesta vaan siitä että ne ei vielä voi osata olla kaikissa tilanteissa ja jutuissa ja siksi niitä sääntöjä ja muita niille on kotona laitettu. Ja tietysti nämä omatkin mokaa. Niin pitääkin. Jatkuvasti tulee tilanteita, joita on edeltänyt se että mä olen perustellut ja selittänyt että miksi näin ja näin ja silti ne tekee toisin ja mokaa. Se oppi on vaan joskus haettava kantapään kautta vaikka tasan kuinka olisi tiedossa että näin toimimalla mokaan. Monta kertaa. Ja kaikesta huolimatta mä yritän jättää niille sen tilan että uskaltavat mokata. Että tärkeitä ja rakkaita ovat silti vaikka sössivätkin. Eka on tänä aamuna viimeiksi jäänyt kiinni mulle valehtelusta ja mua jaksaa joka kerta ihmetyttää että miten se vaan ei mene jakeluun että se on se seikka mistä suutun eniten. Että se ei vaan pysty sillä valehtelemisella suojelemaan itseään. Että siitä jää kiinni ja loppupeleissä se alkuperäinen seikka ei mua suututa vaan se että mulle valehdellaan. Vielä pitää kasvaa ja mokata sama juttu monta kertaa ennenkuin se ymmärtää.

Mä en nyt mikään sormenheiluttelija halua olla kasvatuksen suhteen. Enkä halua pitää liian isoa kukkahattuakaan. Mikä mä nyt olen edes ketään neuvomaan? Enkä tietenkään voi tietää asioita kuin oman lapseni kannalta, enkä myöskään missään tapauksessa luulekuvittele että ei se minun mutta ne muut. Vaan lähinnä jotenkin itse kaipaisin jotain yhteistä linjaa ja yhteisiä sääntöjä näille nuorille. Se ei mun mielestä kuin palvelisi ihan kaikkia osapuolia. Helpottaisi kasvatusta. Mutta kyllä mua ihan oikeasti tietyissä tilanteissa ihmetyttää että eikö ne nuoret tosiaan kerro kotona mitään vai eikö vanhemmat vaan välitä? Miksei niiden nuorten, jotka on kuitenkin omia lapsia vaikka kasvavatkin, perään oikeasti jakseta katsoa? Ekan kaverit on kuitenkin hurjan fiksuja ja kivoja ja mun on tosi vaikea uskoa siihen että niiden vanhemmat olisi ihan tietämättömiä nuortensa hommista.
Kovasti mua myös mietityttää että kuinka paljon ja ennenkaikkea millä sävyllä näitä juttuja voisi nostaa esille ensi kuussa olevassa vanhempainillassa....

2 kommenttia:

  1. Juu, tutun kuuloista... Jo 10v kaveripiirissä on noita rahankäyttäjiä ja pelaajia. Ja itse joskus GTA2 kaverilla pelanneena jätin pelin kesken koska se mummojen yli ajaminen ja pesäpallomailalla hakkaaminen on vain aivan järkyttävän kamalaa!! En voi kertakaikkiaan käsittää miten aikuinen sitä pelaa ja lapsille se ei voi olla muuta kuin vahingollista!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on paljon kavereita ketkä GTA:ta pelaa eikä se ole niille mikään ongelma. Ei ajallisesti, ajankäytöllisesti tai muutenkaan. Mutta ne on aikuisia, yli kolmekymppisiä jokainen. Ihan eri maailmankuva kuin teini-ikäisellä.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?