maanantai 9. syyskuuta 2013

Terveyskasvatusta á la Kukkis

Voi että mä vihaan sanaa valistus. Ihan tosissani. Tulee mieleen vaan lähinnä joku kukkahattupaatos. Minkä pitäisin hyvin mielelläni kaukana kun kyseessä on näinkin tärkeät asiat. Mutta mitä isommaksi lapset kasvaa niin sen tärkeämmäksi se valistaminen nousee vanhemmuudessa.

Mun täytyy nyt heti ensialkuun todeta että mä kasvatan poikia. En siis ole miettinyt asioita kuin vain poikien näkövinkkelistä, yrittänyt miettiä poikien sielunmaisemaa. Samat jutut ei varmasti täysin pätisi tyttöjen kanssa. Sen on jotenkin huomannutkin kun on jutellut Kaksikon kanssa ja koittanut kysellä tiettyjä juttuja. Mitä muistaa omasta teini-iästä. Ei näillä ole mitään käryä siitä mitä mä yritän kysyä, tyttöjen näkövinkkelistä.

Ylipäätänsä asioista puhumisessa mun mielestä kaikista haasteellisinta on löytää oikea aika ja paikka. Nuoret kun ei jätä mieleensä asioita, jotka ei heitä koske. Jos puhuttavaan asiaan ei vielä ole kiinnostusta tai homma ei ole ajankohtainen niin keskustelu on turhaa. Siitä ei jää mieleen muistijälkiä. Ainakaan mitään kovin konkreettisia. Paikka on taas vaikea valita siksi että nuorella pitää olla turvallinen olo mutta ei kuitenkaan mahdollisuutta lähteä tilanteesta pois. Auto onkin mun suosikki.

Ajan ja paikan lisäksi toki keskustelun sisältökin on tärkeää. Että ei puhu toista ihan pyörryksiin. Ja yrittää kysellä mahdollisimman paljon että vähän saa selville sitä mitä jo tiedetään tai luullaan tietävänsä. Ja sitten sen mukaan lähtee rakentamaan sitä juttelua. Mä olenkin miettinyt aina vähän etukäteen että mistä jutellaan. Ei kaikkea kerralla.

Mulle on ollut ehdottoman tärkeää opettaa pojille ehkäisyyden vastuullisuudesta. Siitä että ehkäisy olisi myös poikien velvollisuus. Ja koska poikien ainoa ehkäisykeino on kondomi, niin se on se mistä meillä on puhuttu eniten ehkäisyä käsitellessä. Mä veikkaan että jokainen nainen, kenellä on ollut yhtään vilkkaampi seksielämä, on törmännyt mieheen joka toivoo että kondomia ei käytettäisi koska se ei tunnu hyvältä. No eihän se tunnukaan. Mutta se on silti paska syy jättää suojautumatta. Ja mä en ikinä halua että mun lapset päästää moista suustaan. Turvallisuuden on mentävä edelle. Enkä myöskään halua että mun lapset sysää sen vastuun ehkäisystä kumppanille.
Meillä on myös painotettu sitä seksuaalikasvatuksessa että niin kauan kuin ehkäisy tuntuu nololta asialta tai siltä että se ei tunnu tärkeältä niin niin kauan ei ole vielä valmis harrastamaan seksiä.

Kun meillä on puhuttu aina kaikesta niin miksei puhuttaisi seksistäkin? Ainoa minkä mä koen hankalaksi seksistä puhumisessa on se että se on niin yksilöllinen juttu. Vaikka nuoren kanssa juttelisi ja oltaisiin avoimia niin se itse kokemus on aina mysteeri. Mikään valistus ei valmista siihen itse kokemukseen. On ihan mahdotonta saada juteltua seksin ja seksuaalisuuden kaikista puolista. Mä olenkin yrittänyt muistaa jutella myös siitä että homma lähtisi käyntiin itseensä tutustumisesta. Ja yrittänyt jutella siitä että minä tai kukaan muukaan ei pysty kertomaan kaikkea. Koska jokainen on erilainen. Ja että sen homman kuuluukin tuntua vähän sellaiselta mysteerimäiseltä. Että aikuisetkin on joskus vähän hukassa niiden omien juttujensa kanssa ja se on ihan normaalia.

Seksi on yksi niistä harvoista asioista joita esiintyy läpi yhteiskuntaluokkien, sukupuoleen tai rahaan tai asemaan katsomatta. Lapsen kasvuun kuuluu se että kokee ajatuksen vanhemmistaan harrastamassa seksiä vastenmieliseksi. Sitä ei vaan voi välttää. Se vaihe vain pitää kasvaa ohi. Tästä vaiheesta huolimatta mä en ole koskaan lähtenyt mukaan siihen leikkiin ettäkö aikuisilla ei seksielämää olisi. Ei meillä kamasutraa läpi käydä lasten läsnäollessa mutta ihan normaalisti eletään ja ollaan, parisuhteessa. Mutta pidän ehdottoman tärkeänä sitä että lapset näkee vanhempien välillä sitä keskinäistä hellyyttä. Halimisia ja huomioimista. Se toimii tärkeänä pohjana sille kun lapsi alkaa muodostamaan sitä käsitystä pariutumisesta ja kaikesta mikä siihen liittyy. Toisen huomioiminen ja kunnioittaminen jne.

On muuten yllättävän vaikeaa jutella esim. alkoholista ilman että sitä hommaa hysterioi tai että sitä ei hehkuta. Mä itse käytän alkoholia siksi että ne mitä otan maistuu musta hyvältä. En osaa alkoholia ottaa rentoutuskeinona mutta joskus tekee mieli ottaa vaikka lasi viiniä ja silloin se maistuu hyvältä. Vähän hankala selittää teinille että ei se maistu hyvältä. Nyt kun on noista päihteistä juteltu niin olen unohtanut kokonaan siitä oikeastaan sen sellaisen "paatoksen". Pyrkinyt ehkä vähän tarkoituksella unohtamaan sieltä puheista niitä syitä että miksi sitä alkoholia käytetään. Puhunut kyllä joo että tässä maassa on olemassa lakikin joka kieltää alkoholin alaikäisenä. Jutellut kyllä että alkoholi ei kuulu vielä nuoren elimistöön ihan terveyssyistä ja että Eka ei voi vastata näissä jutuissa kuin omasta käytöksestään ja siitä miten itse toimii. Ja että itseään voi ja saa arvostaa niin paljon että miettii nämä hommat siltä omalta kantilta eikä muiden näkökulmasta. On juteltu ne perusjutut läpi. Mutta sen sijaan siihen olen käyttänyt aikaa ihan tosissaan että on juteltu miten humalaisten kanssa toimitaan. Mitä alkoholi tekee, miksi humalainen käyttäytyy niinkuin käyttäytyy. En kuvittele hetkeäkään ettäkö joskus kaveripiirissä ei joku olisi kännissä, ehkä jopa se omakin nuori. Onhan meillä lapset nähneet kadulla sammuneita mutta muuten kosketuspinta humalaisiin on aika kaukainen. On juteltu siitä että jos kaveri sammuu niin pitää kääntää kyljelleen ja yksin ei saa jättää ketään. Että ne tilanteet voi olla vähän pelottaviakin mutta jos ei muuta keksi niin sitten pitää soittaa kotiin. On koitettu jutella jutuista myös sillon kun näkee tuolla ympäristössä niitä oikein humalaisia ihmisiä ja niitä joista näkee että on maistunut ja pitkään. Että nuorelle tulisi olo että se dokaaminen on enempi säälittävää kuin edellytys hauskanpidolle.

Kun oltiin tuossa Kaksikon kanssa kirjastossa ja odottelin että saavat lainauksensa mietittyä niin selailin odottaessa Jari Sinkkosen Nuoruuskirjaa. Jari the Suuri (ei laisinkaan sarkastinen kommentti vaan ihan puhtaasti tykkään tyypistä ja onhan se joku kolme metriä pitkä) kirjoitti että ihminen on aina jostakusta tai jostakin riippuvainen. En ehtinyt koko kirjaa tietenkään sillä istumalta lukemaan mutta selailin tiettyjä kappaleita tarkemmin ja nämä riippuvuushommat oli yksi.
Sinkkonen kirjoittaa että on tavattoman harvinaista että nuori käyttäisi mitään päihteitä yksin. Käytön ja kokeilun kohdalla voidaan aina puhua ryhmästä. Monien vanhempien suosikkiselitys oman kupeiden hedelmän edesottamuksissa onkin "huonoon seuraan joutuminen". Musta tuo ilmaisu on aina ollut tosi jännä. Miten sitä sillä lailla joutuu? Eiköhän tuota ole ihan itse sinne menty.

Nuoruuskirjasta jäi mieleen yksi juttu ihan erityisesti. Nimittäin Sinkkonen kirjoittaa että jokainen vuosi, jolla nuoren päihteiden kokeiluja saadaan siirrettyä, on merkityksellinen. Koska on todettua että mitä nuorempana alkaa juomaan, sen todennäköisempää on että humalassa "sattuu jotain". Sukupuolitauti, ei-toivottu raskaus, väkivaltaa, humalassa ajamista, kännikuskin kyydissä oloa, alkoholimyrkytys. Mitä vanhempana alkoholia kokeilee ja alkaa käyttämään, sen todennäköisempää on että alkoholin lieveilmiöt jäävät pienemmäksi. Mä en ollut tätä jotenkin koskaan edes ajatellut mutta tuohan on ihan hitsin merkityksellinen seikka!

Nyt kun näitä asioita olen tässä ennen höpöttelyjä vähän tutkinut niin aika monessa yhteydessä olen törmännyt siihen että nettiporno on myös yksi mistä pitää nuoria valistaa. Sen riippuvuus on nuorison keskuudessa kasvavana ongelmana. Taustalla hilluvat mekanismit jotka sen riippuvuuden aiheuttaa, on samoja kuin alkoholin ja muiden päihteiden kohdalla.
Mä en sinänsä koe päihteistä puhumista hankalaksi mutta nettipornon ja siitä aiheutuvien riippuvuuksien kohdalla mä olen vähän sormi suussa. Se on mulle itselleni vähän vieras kenttä. Pornoa on saatavilla jo ihan muutaman klikkauksen jälkeen netistä. Todennäköisesti paljon sellaista mistä mä en edes tiedä. Sinkkosen kirjassa oli siitäkin tosi hyvin kirjoitettu ja tarvitsee itse tehdä vähän lisää taustatutkimuksia ennenkuin asiasta juttelee isommin. Tähän asti on puhuttu lähinnä niin että pornon katselussa ei ole mitään pahaa mutta se on näyteltyä seksiä ja kuuluu aikuisten katseltavaksi, ei lasten. Sinänsä en kuvittele hetkeäkään ettäkö mun lapset ei alaikäisinä jossain pornoa näkisi tai katsoisi mutta lähinnä toivon että näkemyksiä ja ajatuksia niistä ei haettaisi. Ja tässä jos missä on noussut esille se että seksiä ei pysty opettelemaan mistään. Että ajan ja kokemusten kanssa se homma aukeaa. Mutta että sen ajan pitää olla kypsä niille kokemuksille.
Nuorilla on ihan tarpeeksi haastetta ilman pornoakin koittaa saada se koko paletti toimimaan; halut, tunteet, toisen lähelläolo ja kunnioitus.

6 kommenttia:

  1. Mä tykkäisin olla sun lapsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aaaawwwww :) Mä niin läväytän ton tiskiin ens kerralla kun olen täällä himassa taas se tyhmä äiti :D

      Poista
  2. Nyt on oikeesti kasvatukselliset asiat ja valistus kohillaan. Tulen täältä lunttaamaan kaiken kun on ajankohtaista. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no katotaan kantaako nämä mun kasvatukset yhtään mihinkään :P

      Poista
  3. Vaikka meidän perheessä nämä keskustelut tulevat ajankohtaisiksi melkein 10 vuoden kuluttua, sen olen päättänyt, että teroitan etteivät lapset koskaan menisi päihtyneen kuskin kyytiin. Että aina saa soittaa hakemaan tai taksi maksetaan, jos jostain paikasta ainoa kyyti on humalaisen kyydissä. Tiedän liian monta tapausta, jossa tällainen kyyti on päättynyt huonosti. Seksivalistusasioissa olen vähemmän valmistautunut. Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo on kyllä tosi tärkeä juttu. Ja samaten se että saisi senkin teroitettua että myöskään itse ei lähdetä kännikuskiksi. Se on ihan tutkittua että nuorilla se alkoholi vaikuttaa siihen käytöksen reteyteen enemmän kuin jo vanhemmilla ihmisillä, nuori helposti voi siis kuvitella kännissä olevansa ihan ajokuntoinen vaikkei todellakaan ole. Löytyyhän niitä kännikuskeja vanhemmastakin ikäluokasta mutta tilastoja jos katsoo niin piikki osuu nuorten miesten kohdalle.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?