torstai 5. syyskuuta 2013

Vanhempainilta vol. 4876348834628

Yläkoulun vanhempainiltakin on nyt käytynä ja Ekan opettajia tavattu. Sinänsä hassua että kummankin koululaisen oma opettaja on sellainen pitkätukkainen rehupartainen vanha hippi. Mahtavia persoonia mutta ennenkaikkea hauska yhteensattuma! Toisella vahva mieltymys ja osaaminen musiikkiin, toisella filosofiaan. Me tykätään! Nyt vasta itse vanhempana sitä huomaa miten tärkeää on että omat henkilökemiat kohtaa niiden opettajien kanssa, ketkä viettää päivisin paljon aikaa mun lasten kanssa. Ihan yhtälailla kuin se oli silloin joskus päiväkoti-aikanakin tärkeää.
Pää on nyt siis pyörällä opetussuunnitelmaa (joka muuten vaihtuu, oiskohan ollut 2015) ja valinnaisia kursseja ja ylipäätänsä uutta koulua. Hyvä kun löysin ulos sieltä luokasta mihin meidät vietiin! Hillitön sokkelo! Maltoin vielä mieleni olla hyökkimättä vanhempainyhdistykseen mutta josko vuoden päästä. Vieläkun saisin Ekan ylipuhuttua hakemaan oppilaskuntaan...

Poikalasten äitinä mulla ei ole mitään hajua mitä on olla tyttären äiti. Ja vaikka sitä kuulkaa kuinka sukupuolineutraalia yrittäisi olla niin kyllä niitä eroja tyttöjen ja poikien välissä vaan on. Varsinkin kun kasvavat. Vaikka kuinka haluaisi kiukutella että eipäs. Näitä tuli hyvin esiin vanhempainillassa.

Ekan kotiryhmässä on aika moni ketkä oli jo ala-asteella samalla luokalla Ekan kanssa. Eli me vanhemmatkin ollaan jotenkin tuttuja keskenämme. Siinäkun vähän vaihdeltiin näiden meidän nuortenlasten kuulumisia niin tyttöjen ja poikien väliset erot tuli hyvin esille. Esimerkiksi syömisten suhteen. Muutamalla tytöllä alkaa olemaan ihan hälyttävän huolestuttavaa syömättömyys, aamupaloja skippaillaan ja kouluruokailussa syödään vain näkkileipää. Pojat taas kyllä syövät kouluruokaa mutta juoksevat välitunneilla kaupasta ostamassa herkkuja. Koulupäivät ovat pitkiä ja tunnit intensiivisiä tehopaketteja eli syöminen ja lepo on tosi tärkeässä roolissa jaksamisen kannalta.
Erään tytön äiti oli sitä mieltä että hänen lapsensa alkaa olemaan niin hoikassa kunnossa että pitää alkaa käymään tiheämmin puntarilla. Eräs tytön äiti oli jopa sitä mieltä että kasvisruoat tulisi kieltää kouluista. En kehdannut kysyä perusteluja tälle, kun aikaakin oli vähän rajoitetusti ja en tiedä millaista tyttären kanssa on näiden syömisjuttujen kanssa mutta päähän se jäi pyörimään. Ja eräs toinen (tytön) vanhempi komppasi tätä ideaa. Eikai ruokavaihtoehtojen rajaaminen sentään toimi ratkaisuna vääristyneeseen kehonkuvaan ja painonhallintahaluihin?

Huomaan kyllä näissä omissanikin että aamupalan kanssa helposti laiskottelevat. Meillä on onneksi aikuinen tässä vielä vuoden päivät himassa ja vaikka ei joka aamu välttämättä pystyssä samaan aikaan olla niin ainakin aika useana kouluaamuna. Ja silloin katsotaan vähän perään että sinne suuhun menee jotain. Mä olen ollut aika joustamaton siinä että esimerkiksi yksi banaani tai pieni jogurtti ei ole vielä aamupala. Pitää mennä muutakin. Tyttöjen vanhemmat puhui vanhempainillassa että kun menisi aamulla edes se pieni jogurtti. Kun vanhempien kesken juteltiin niin oli hyvin selvää että tytöillä nämä syömisjutut sanelee oman ulkonäön hallinta ja pojilla taas on kyse enempi laiskuudesta. Jos ei huvita tai jaksa laittaa niin syö sitten mielummin vähän minimaalisemmin kuin näkisi vaivaa.

Ekan ryhmän tytöistä yksikään (jonka mä tiedän) ei ole ylipainoinen. On sellaista pitempää kuikeloa ja sitten lyhkäisempää vähän lapsenpyöreää. Mutta ei yhtäkään jonka kohdalla oikeasti olisi syytä miettiä terveellisiä elämäntapoja painonhallinnan vinkkelistä. Tuntuu hurjalta että miten tuohon edes puuttuisi, jos oman lapsen kohdalla olisi hankalaa? Ettei se huoli muutu liiaksi kyttäämiseksi. Että nuori ymmärtäisi.

Voi olla että olen vähän hakuteillä mutta mä lähtisin ruoan sijaan etsimään ratkaisuja liikunnasta. Toki se syöminenkin on tärkeää ja pelkällä näkkärillä ei elä. Mutta voisiko sitä onnistumisen tunteita ja oman arvon tuntoja nostaa endorfiineilla? Ehkä jotain joukkuelajia jossa pohjalla on me eikä minä. Jotain missä ei ainakaan olla peilien keskellä ja vähissä vaatteissa. Ehkä jotain missä olisi yhdessä sekä tytöt että pojat.
Lisäksi, mä en tiedä mitä ja miten tätä nykyä terveystiedon tunneilla opetetaan mutta olisikohan tässäkin yksi hyvä aihe. Ruokavalio. Kautta aikojenhan on yläasteikäiset tytöt pelailleet syömisten kanssa mutta taitaa se paine tätä nykyä kuitenkin olla kovempi sen ulkonäön suhteen kuin esimerkiksi omina teinivuosina. Uskaltaisin jopa huudella suht ääneen että varmaan jokaisella tytöllä on jossain vaiheessa murrosikää jonkun tason syömishäiriötä, eriasia on sitten kuinka moni oikeasti sairastuu.

Olisin itse ehkä vielä halunnut viritellä keskustelua kotiintulo- että nukkumaanmenoajoista mutta se puolitoistatuntinen vierähti niin äkkiä. Ja toisaalta nuo seikat ei ole (vielä) meillä ongelmana. Mutta mä kaipaisin tuohon jos johonkin juurikin sitä että kaikilla menisi suht samalla lailla. Niin ei tarvisi nutista siitä että kaikki muut saa mut mä en.
Jokatapauksessa oli hauska kuulla myös muiden vanhempien suusta että seiskat on ihan tohkeissaan koulusta ja on kieltämättä vanhempana jopa vähän hämmentävää kuulla teini-ikäisen suusta että koulussa on oikeasti kivaa!

Loppuun vielä pari ujellusta vuodenajasta. Mulle kevät ja syksy on vaikeita vuodenaikoja, en ymmärrä yhtään ihmisiä jotka hehkuttaa näiden vuodenaikojen ihanuutta. Musta syksy on pelkkää kusetusta, näyttää että ulkona on muka aurinkoista ja nättiä mutta paskanmarjat ja muut sekahedelmät, kylmää ja kosteaa ja ankeaa ja kylmää. Tykkään syksyisin käpertyä vähän itseeni ja erakoitua mutta nyt tuntuu että tässä elämäntilanteessa se entisestään erakoituminen pikemminkin ahdistaa. Aikuiskontaktit on muutenkin vähissä niin ei tunnu mielekkäältä vähentää niitä entisestään. Tuntuu että voimat on ihan hukassa ja energiaa ei riitä mihinkään. Ulos ei huvita mutta himassa kaatuu talo perustuksineen niskaan. Jonkun verran on helpottanut kun olen vain aamuisin yrittänyt päättää että tänään on hyvä päivä. Paitsi silloin kun putkia korjataan ja vedet on poikki koko päivän niin että vessaakaan ei voi vetää. Me suunnataan nyt siis johonkin (toimivien) saniteetti-tilojen läheisyyteen loppupäiväksi.

4 kommenttia:

  1. Syksy on kusetusta , :DDD repesin , totta sekin.

    VastaaPoista
  2. Minusta on mukava lukea näitä sun teini-ikäisistä kirjoittamisiasi, vähän etukäteisvinkkiä... :D Just katsoin TV2 dokumentti sarjaa tanskalaisista lapsista/nuorista ja ylipainosta. Itseäni kauhistutti siinä se kuinka 10v tyttö peilasi itseään ja sanoi saaneensa koulussa lappuja joissa haukuttiin läskiksi lehmäksi. Jotenkin poikien maailma tuntui helpolta tuollaiseen verrattuna...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ton vanhempainillan jälkeen juttelinkin poikien kanssa että muistaisivat että kenenkään ulkonäköön ei saa puuttua. Ei painoon, ei vaatteisiin, ei mihinkään. Toivottavasti meni jakeluun ja menevät väliin jos joskus näkevät tai kuulevat että jonkun ulkonäöstä kommentoidaan kiusaten.
      Noita teinijuttuja on melkein kivempi kirjottaakin, huomaan että vauvahommia ei tahdo irrota.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?