keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Lapsi ja hammaslääkäri

Mulla ei ole koskaan ollut sen isompia hammasongelmia. Joskus lapsena joku maitohammas paikattu. Nyt aikuisiällä ongelmana on vain hammaskivi jota kertyy hyvin mineraalipitoisen syljen takia ihan hemmetisti ja jota pitäisi käydä kerta vuodessa rapsimassa pois. Arvatkaa käynkö...

Ekalla on kauniit helmihampaat ja suora hammasrivistö. Poika on vähän huolimaton harjauksen suhteen, eli siitä saadaan hammastarkistuksissa aina satikutia. Mutta muuten ongelmia ei ole ja tyyppi on selvinnyt normaaleilla ikäänkuuluvilla purukaluston tarkastuksilla.

Toka sensijaan on se, jolle meidän perheessä on osunut vikaavikaa vähän kaikessa hampaisiin liittyvässä. Poika on äärimmäisen huolellinen hampaiden hoitaja, saa kehuja aina hyvin harjatuista hampaista. Hampaat ovat vaatineet paikkaamista lähinnä kiillevaurioiden takia jotka ovat syntyneet narskuttelusta. Oikomishoidot alkoivat alkuvuodesta ja jatkuvat hamaan tulevaisuuteen. Tuloksia on onneksi syntynyt ja kerta kerralta hampaiden asento on silmämääräisestikin oikeamman näköinen. Leukakin on ihan erinäköinen kun se on alkanut siirtymään sinne missä sen pitäisi olla.

Alkuviikosta käytiin jälleen hammaslääkärissä, tällä kertaa ihmettelemässä irronnutta paikkaa. Voin kertoa että mikään ei ole säälittävämpi kuin hammaslääkärin tuolissa makaava lapsi joka yrittää pysyä paikallaan vaikka koskee ihan kamalasti. Kyyneleet valuu ja rintakehä kohoaa tihentyneen hengityksen tahtiin. Ja mitään ei voi vieressä tehdä. Ne vielä nykyään pistää sen puudutteen ihan superhitaasti "jotta se ei tunnu niin epämiellyttävältä". Hei ihan oikeasti. Piikki ja miellyttävä ei mahdu samaan lauseeseen. Ei mitenkäänpäin, ei hitaasti tai nopeasti laitettuna.

Tokalla on muodostunut oikomisesta vastuussa olevaan hammaslääkäriin hyvin vahva luotto. Ja hän onkin aivan ihana lääkäri. En jaksa uskoa että vastaan tulisi ihmistä, joka ei pienen keskustelun jälkeen uskaltaisi heittäytyä siihen kidutuspenk hoitotuoliin avoimin mielin ja täynnä uskoa lääkäriä kohtaan. Siinä jos missä on henkilö oikeassa duunissa. Vien kyllä jotain ihanaa niille kahvihuoneeseen ennen joulua.
Mutta nyt kun välillä joudutaan käymään sitten muissa hammashommissa jonkun toisen vastaanotolla (tämä on muuten musta aina jotenkin yhtä hassu homma. Ymmärrän toki että oikomislääkäri hoitaa vain sen tontin asioita. Mutta noi tarkastuspuolet on musta kyllä niin sillisalaattia ja en yhtään ihmettele että ajanvaraukset on perseellään moneksi kuukaudeksi kun ihmisiä pomputellaan aivan väärien henkilöiden luona. ) niin huomaa että tästä vahvasta luottosuhteesta on haittaakin. Toka luottaa lähtökohtaisesti samalla tavalla jokaiseen hammaslääkäriin mutta eihän muut ole sama kuin tämä yksi lääkäri. Jokainen hoitaa vähän eri tavalla. Ihan joka kerta Tokalla tulee jossain kohtaa hoitoa itku. Kun jossain yllättävässä kohdassa sattuu. Näin ei käy koskaan oikomishoidoissa. Ei koskaan. Vaikka oikomishoidot oli juttu jota Toka on kaikista eniten pelännyt suunhoidon kohdalla. Mä koen hirveän hankalaksi pojan valmistelun hammaslääkäriin koska en osaa hänelle kertoa oikein mitään kun ei mulle ole tehty suuhun mitään. Muuta kuin sitä hammaskiven poistoa ja rutiinitarkastusta. Mä en tiedä poraamisista ja paikkaamisista yhtään mitään. En osaa vastata pojan kysymyksiin. En osaa auttaa häntä valmistautumaan. Koska en tiedä.

Huomasin tällä kertaa että potilastuolin kohdalle oli kattoon kiinnitetty kuva rannasta (yritin tottakai ottaa siitä valokuvan elävöittämään tätä tekstiä mutta koska ne suuhun kohdennettavat lamput häikäisi niin pahasti niin eihän se onnistunut. Enkä kehdannut mennä tuuppimaan sitä hammasihmistä kauemmaksi että "sori väistätkö vähän että saan kuvan tosta"). Vaaleaa hiekkaa, turkoosinvärinen vesi, palmuja. Ilmeisesti tarkoitettu rentouttamaan. Tai viemään ajatuksia muualle. Okei minä nyt olen jäävi sanomaan kun ei mun suuhun ole koskaan mitään isompaa remppaa tarvinnut tehdä mutta ihan oikeasti. Kuvitteleeko ne että siinä tuolissa pystyy rentoutumaan? Vaikka olisi millaisilla yksisarvisilla ja utuisalla horisontilla katto tapetoituna. Jos hammaslääkärissä oleminen ei koske niin on se vähintäänkin epämukavaa ja aikamoinen Gandhi saa olla että itsensä saa siitä henkisesti hommattua johonkin muualle.

Hammaslääkärit aina kehuu lapsia että olit tosi reipas kun vastaanotto on ohi. Miksei ne koskaan kehu vanhempia koska mun mielestä mäkin olen ollut joka kerta tosi reipas! Olen pysynyt tajuissani enkä ole käynyt käsiksi hammaslääkäriin vaikka mun lapsen silmät kirkuu apua (okei sillä on ne aurinkolasit päässä ja ei niistä näe läpi mutta mä tiedän että ne kirkuu siellä). Ja se on musta hyvin se! Tai vähintäänkin reipasta.

4 kommenttia:

  1. Toi puudutus on muuten hankala juttu, mulle yksi lääkäri sanoi, että sekin on vähän henkilökohtaista, miten hyvin se puudutus tehoaa. Olen ollut havaitsevinani, että muhun tehoaa huonosti (ja se lekuri oli samaa mieltä.)

    Jos siis mitenkään mahdollista, kannattaa olla tarkkana sen puudutuksen jälkeen, että auttoiko se nyt varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei niinkään se puudutuksen vaikutus ole ollut ongelma, se on kyllä ollut riittävä. Poika oli nytkin puoli naamaa turvoksissa ja suu vinossa. Vaan se sen laitto on se kipeä osuus ja se kun se puudute ruiskutetaan. Niitä ei voi oikein välttääkään ja vaikka se iho siitä on puudutettu ensin voiteella niin kyllä se silti vähän tuntuu kun pistetään. Muistin tässä justiinsa että multa on yksi visuri poistettu ja muistan että se puudutteen laitto sattui mullakin.

      Poista
  2. Maa olen niin onneton nosso...Olen 39-vuotias enka vielakaan mena kuin vakipakolla hammaslaakarille...antaisin vaikka mita rahaa ja mammonaa jos loytaisin jonkun ihanan hammaslaakarin jonka kasiin voin jaada luottavaisesti. Huokaus...Hatunnosto tokalle joka kuitenkin menee...mina en mene...vasta kun on tosi kipea...tosi fiksua...
    T.Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään sinne millään polkkahypyillä ole mennyt ne harvat kerrat kun siellä on joutunut käymään. Onhan se hitsin epämukavaa hommaa. Lapsiparalla ei ole vaihtoehtoja että onko se mennyt vai ei. Onneksi kenellekään ei ole muodostunut mitään hammaslääkärikammoa, sitten en tiedä miten nää hoituisi...

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?