keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Päivän väri oli keltainen

Kuten on ehkä voinut päätellä, mulla on ollut viime aikoina jonkun tason kriisi. Kai sitä voisi identiteettikriisiksikin sanoa. Vaikka en nyt sinänsä koe että mulla olisi minä hukassa. Ehkä enempi elämän suunta on nyt se mitä haetaan. Ja nyt on perheenjäsenetkin suuntautuneet ihan ennenkuulumattomasti!

Siippa teloi vaihteeksi selkänsä ja on koko viikon saigonilla. Se yllätti mut täysin ensin selaamalla Hullujen päivien kuvastoa ja sitten sanomalla että josko ihan käytäisiin Stockalla. Siis ihminen joka melko periaatteellisesti inhoaa jo pelkkää ruokakaupassa käyntiä. En viitsi edes kertoa miten rasittavaa sen kanssa on käydä etsimässä vaikka kenkiä.
Vielä isompi yllätys koettiin kun mä totesin että no hei mennään vaan. Ja aloin selaamaan sitä hiien kuvastoa. Ja bongailemaan mitä voisi ostaa.

Mä olen käynyt hulluilla päivillä viimeiksi varmaan kymmenisen vuotta sitten. En ole koskaan oikein lämmennyt sille että ostoksille pitää mennä kun on halpaa. Ostoksille mennään kun tarvitaan jotain. Mä en myöskään ihan älyttömästi ostele netistä (paitsi kirppareilta) koska siinä on aina se kokodilemma ja musta on hölmöä lähetellä edes takaisin väärän kokosta kledjua. Tilailen vaan sellaisia varmoja mitkä ei voi mennä väärin. Mua ei myöskään ihmismassat tai tungos haittaa mutta sitä sellaista ostamista ostamisen takia en osaa.
Ainoa mitä olen näiden kymmenen käymättömän hullut päivät-vuosien aikana haaveillut tuolta on halvat lennot. Mutta koska nyt mä vaan haaveilen sitä maalle muuttoa niin ei enää matkustaminenkaan kutkuta missään.

Yllätyinkin sitten ihan tosi pahasti koska meillä oli ihan kivaa. Täsmäiltiin ja ulos. Ja tämä oli itseasiassa jo toinen kiva ostosreissu viikon sisään. Lauantaina kävin nimittäin Kolmikon kanssa etsimässä talvirompetta Siipan siivotessa sillä aikaa kotona. Ja silloinkin oli vaan puhtaasti hauskaa. Selvittiin alle kahdessa tunnissa, löydettiin kaikki mitä tarvitaan ja kukaan ei menettänyt hermojaan. Kertaakaan. Ja sama homma tänään. Mitä täällä oikein tapahtuu??

Ps. Vinkki Lihattomaan Lokakuuhun: Lehtikaalista saa aivan sairaan hyvää pestoa pastan kaveriksi!

2 kommenttia:

  1. Mä olen myös ollut vähän anti-Hullut päivät -ihminen. Osa kamastahan siellä on jo valmiiksi sen hintaista, että se alennus on ihan täysin näennäinen. Ja jos jonkun kaman saa hetken muutamaa euroa halvemmalla kuin muuten, niin en jotenkin näe pointtia lähteä hamstraamaan. Mua ärsyttää myös, että se pirun kuvasto aiheuttaa mussa välittömiä tarpeita saada kaikenlaisia juttuja, joilla en oikeasti tekisi yhtään mitään. Tästä alustuksesta huolimatta mekin ollaan varmaan lähdössä pyörähtämään, argh! Meillä muuten yleensä tuo puoliso on kovempi shoppailija, se viihtyy tuntitolkulla vaateostoksilla ja tekisi vaikka kuinka usein jotain Zalando-hankintojakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulle tuli kanssa jotenkin fläsärinä kun sitä kuvastoa selasi että ainiinjoo, tätähän se on että siellä on muka-edullisia, muutama oikeasti tosi edullinen juttu ja sitten loput ihan ehdasti omilla hinnoillaan. Kai sitä ihmiset vaan sokautuu niiden hintojen kanssa että ne oikeankin hintaset menee siinä sivussa kaupaksi.

      Mä en myöskään halua hamstrata. Ei meillä ole tilaa ja tätä tavaraa jota tarvitaan ihan oikeasti on jo riittämiin.

      Mulla se kuvasto ei niinkään aiheuta "pakko saada"-oloja mutta Herkussa meinaa aina lähteä lapasesta, oli hullut päivät tai ei...

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?