lauantai 26. lokakuuta 2013

Sankari-isä vai vaan yleisurpo?

Mä olen ottanut tässä vuosien saatossa tavaksi nukkua yön yli. Jos joku asia mietityttää, nukun yön yli. Jos joku asia ärsyttää, nukun yön yli. Jos joku asia suututtaa, nukun yön yli. Aina suinkaan toi ei onnistu mutta useimmiten edes yritän.

Nukutun yön jälkeen asiat on monesti saaneet vähän mittasuhteita ja pienen etäisyyden ja kaikkea pystyy tarkastelemaan vähän toisesta vinkkelistä kun on pakottanut itsensä vähän hengittämään. Ei se mieli aina ole muuttunut siitä alkuperäisestä mutta ompahan ainakin antanut itsellensä aikaa ja mahdollisuuden.

Tällä kertaa sattui kuitenkin kohdille juttu, jonka yli en pysty nukkumaan. Enkä jaksa edes yrittää hengittää itseäni rauhallisemmaksi tai ymmärtäväisemmäksi. Enkä myöskään jaksa uskoa että mieli muuttuisi tasan yhtään miksikään muuksi.

PeNa kirjoitti osuvasti isukeista ja meillähän tämä on tosiaan myös pian ajankohtaista. Kaikenkaikkiaan suhtautuminen joka puolelta on ollut kannustavaa, miehen työnantajakin oli ihan tohkeissaan kun mies ilmoitti jäävänsä hoitovapaalle. Nyt kuitenkin tuli ensimmäinen homma, joka mua ärsytti ihan helvetisti. Eräs isä kun kommentoi mun miehelle että hänestä siisteintä kotona ollessa oli huomata että ei se niin raskasta ollutkaan mitä äidit antaa ymmärtää. Että ei se ole niin raskasta vaan maata himassa ja katsella telkkaria. Ja että kenenkään ei pidä uskoa jos joku äiti näin väittää ja että hän ainakin nykyään korjaa asian jos joku kehtaa väittää että lapsen kanssa kotona on raskasta.

Nyt vittu oikeesti!!!

Noh. Voi toki olla että ei asiat oikeasti noin ole. Että koko homma nyt vaan oli heitto josta mä tein elefantin kokoisen. Mutta mun tuli kyllä ihan ensimmäiseksi aika sääli tuon tyypin vaimoa. Että jos miehen asenne on tuo niin mulla ei ehkä ainakaan olisi ihan olo että sitä mun kotona oloa arvostetaan. Musta olisi aika kamalaa jos olisi olo että ei saa valittaa siitä jos joskus on olo että on raskasta olla kotona. Mä ainakin koen että haluan olla ja elää suhteessa missä voi puhua kaikesta ja tarpeen tullen valittaa siitäkin jos nyt koen jonkun asian raskaaksi. Ilman että mut tuomitaan. Ja kyllä mä vaadin siltä toiselta silloin ymmärrystä vaikka itse saattaisinkin hetkellisesti olla kohtuuton. Se on yhtälailla myös mun rooli jos mun kumppani kokee tarvetta valittaa.
Toisekseen se on hirveän hankala lähteä ulkopuolisen määrittelemään että mikä on raskasta ja mikä ei ole. Mikä saa olla raskasta ja mikä ei saa. Mistä saa valittaa ja mistä ei saa. Ihan varmasti on vanhempia jotka valittavat kohtuuttomasti ja ns. ei mistään mutta siitä huolimatta mun mielestä ei ole kenenkään asia mennä tähdentämään että ei tuo nyt ole raskasta, kyllä minä tiedän. Ei isän taikka äidin.

Mä myös todella toivon että mun mies ei vaan makaa ja katsele telkkaria. En odota että täällä nyt koti kiiltää tai pyykkikorit on tyhjänä tai ruoka on aina heti valmis ja jääkaappi täynnä. Mutta jumalauta jos päivät maataan ja katsotaan vaan telkkaria niin onko se nyt sitten se hoitovapaan idea? Kuten Penakin pohti niin iseillä vaan ilmeisesti on enempi pokkaa. Mä en kehtaisi ääneen mennä sanomaan tollaisia ikinä. Saatika sitten korjailemaan kenellekkään että miten ne asiat siellä kotona oikeasti on, että ei sulla siellä oikeasti ole raskasta. Koska sekä vanhemmat että lapset on niin erilaisia että vähän on paha sanoa kuka kokee minkäkin raskaaksi. Ehdasti väsymyksestä tuli kirjoitettua jo täällä ja kuten kommenteista hyvin selvisikin, ne on niin erilaisia asioita joita kokee raskaaksi. Ei se aina ole väsymys tai muu. Vaan se kirjo on hyvin laaja.

Olen ennenkin huomannut sen että ei ne aina ole naiset ketkä pahimpia selkään puukottajia on. Kyllä miehetkin osaa ja hyvin osaavatkin. Vaikka naiset iskee sitä puukkoa enempi sieltä selän takaa niin miehiltä se tulee tietyissä tilanteissa ihan silmätysten. Tukemisesta ja yhteen hiileen puhaltamisesta ei tietoakaan! Jos nyt otetaan tämä yllä kerrottu (sekä Penan kirjoitus) niin kyllä mä ainakin koen että tällaisessa tilanteessa äidit on olleet enempi kannustavia ja solidaarisia kuin tuomitsevia. Aika monessa blogissa on viime aikoina kirjoitettu väsymyksestä, jokaisella se on ollut eri syistä johtuvaa. Kuitenkin kaikissa kommenteissa, jotka olen lukenut, on vain ja ainoastaan kehoitettu jaksamaan ja yritetty valaa uskoa siihen että kyllä se tilanne siitä ratkeaa. Saman olen kokenut itsekin kun olen tänne kirjoittanut väsymyksestä ja raskaista jutuista. Mua vähän ärsyttää vetää näitä minkään sukupuolen alle koska varmasti kummastakin leiristä löytyy poikkeuksia. Mutta tuntuu että äitien välillä kuitenkin on pääsääntöisesti sellainen hyvä me-henki, kaveria ei jätetä ja hädässä ystävä tutaan!
Ehkä ne kotiin jäävät isät on sankari-isiä mutta ei ne sankaritkaan loputtomiin yksin jaksa. Ja silloin tärkeänä hommana on vertaistuki. Jota on aika helvetin hankala löytää jos olet besserwisseröinyt itsesi muiden yläpuolelle.

Myönnän että saatoin provosoitua tästä nyt ihan kohtuuttomasti. Pahoittelut jos joku tunnisti itsensä.

16 kommenttia:

  1. No joo, ei ole kyllä minunkaan käsitykseni hyvästä, tai edes siitä riittävästä, vanhemmuudesta ole makaaminen ja telkkarintöllötys. Aika terveellinen kasvupohja lapselle jos elämä on vaan tuota. Provosoitukaamme yhdessä esimerkin tavoin. Grr.
    Kauan sinun mies aikoo olla kotona? Meillä olisi vuoden nakki tarjolla vuoden päästä.
    Sitä vielä mietin, että on se lasten ikä (ja ruokintatapa) vähän eri juttu hoidossa myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahdeksan kuukautta on näillä suunnitelmilla kaiken kaikkiaan. Eli aika kiva aika ja musta kivaa kun kesäkin osuu siihen :)
      Mä kanssa mietin tuota että onko se lapsesta kivaa pidemmän päälle että vaan maataan ja katsotaan telkkaria? Enhän mä tiedä onko se todellisuus ollut tuota mutta tuo henkilö siis itse maalasi tuon kuvan noin.
      Ja tosiaankin sekä ikä että muut kehitysvaiheet painaa aika paljon. Ja se osataanko miten nukkua,onko allergioita, sairastetaanko paljon jne jne jne. Se kokonaisuus on niin iso mutta pienten nyanssien täyttämä ja siltikin perhekohtainen. Eikä aina edes perhekohtainen vaan henkilökohtaista. Mua oikeasti ärsyttää ihan vitusti. Ihmiset voisi joskus olla hiljaakin.

      Poista
  2. Ai jösses. Vois olla aika reipas fiilis tuon miehen puolisona. Mun miehen työkavereissa on muuten niitäkin, jotka ei oo tainneet vaihtaa yhtä ainoaa vaippaa lapseltaan (siis nyt puhutaan ihan nykyajasta, ei mistään menneistä vuosikymmenistä). Samoin mun mieheltä joku sen sukulainen kysyi, että onko se ihan joutunut vaippoja vaihtelemaan.

    Meilläkin jäis mies hoitovapaalle, jos mun työt vaan saataisiin järkkääntymään jotenkin. Ei vaan ihan täysin mennyt jakeluun, kun mua kehotettiin ilmoittamaan, kun saan lapsen hoidon järjestettyä. En mä sitä hoitoon ole laittamassa ilman tietoa töistä, joten enpä tiedä onko niitä töitä sitten oikeasti tulossa vai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onhan se nyt toki aina jos joutuu lastansa hoitamaan niin ihmeellinen asia... Toki on varmasti olemassa naisia ketä ei lähtökohtaisesti haittaa jos mies ei osallistu. Mutta musta noi on juttuja mistä kannattaisi jutella ennen kun lapsia tulee mukaan kuvioihin. Että mikä se suhtautuminen on ja miten vastuu jakautuu. Mä en pystyisi siihen että olisin yksin vastuussa kaikesta.

      Poista
  3. Kirjoitan nyt ilman nimimerkkiä, asia on itselle vähän herkkä.

    Itse olen tullut siihen tulokseen että minulle kotona olo oli pääsääntöisesti stressaavampaa kuin miehelle. Tämä on selvinnyt kysymällä häneltä, sekä ihan käytöksestä : minä pillahtelin itkuun jos mies jäi ylitöihin, mies taas ei turhaudu jos olen töissä pidempään.


    Olen mieheni kanssa huomannut että kun minä olen kotona, lapset käyttäytyvät eri tavalla. Eroahdistus esimerkiksi ei rajoittanut miehen kävelyä kaukosäätimelle, mutta minun kyllä. Lisäksi vaaratilanteita sattuu minun seurassa vähemmän. Jos olemme koko perhe kylässä ja näen että lapsen sormet ovat jäämässä oven karmin väkiin, saan "stressivihlaisun" vatsanpohjaan ja juoksen nostamaan taaperon pois. Mies saattaa lukea lehteä tai jatkaa juttelua. Toki hänkin reagoi, mutta ei yhtä vauhkona.

    Mieheni on nyt ollut pari vuotta kotona, minä aikanaan yhtä kauan.

    Ja annan siis kaiken tukeni kirjoituksellesi, olen samaa mieltä kaikista kohdista. Minäkin olen saanut oikein hyvin tukea varsinkin ikäisiltäni äideiltä. Toivottavasti miehenkin silmät avautuvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai saa kirjoittaa nimimerkittä :)
      Mä uskon kanssa että se, onko raskasta vai ei, on pitkälti persoonakysymys. Ei missään nimessä sukupuolesta kiinni. Varmasti naisilla on vähän eri ote hommiin kuin miehillä ja eri asiat mietityttää ja reagointi on erilaista. Mutta eihän vanhemmatkaan ole samasta muotista eli musta ihan luonnollista että lapsetkin saattaa suhtautua vähä eri tavalla vaikka samaa perhettä onkin.
      Mä uskon että se kotona oleminen on ihan yhtä avartavaa, niin äideille kuin isillekin. Ja sekin on musta tärkeää että se kotonaolija (tässä tapauksessa minä) oppii ja näkee myös sen työssäkävijän roolin.

      Poista
  4. Hear, hear! Mä itse tosin saattaisin läväyttää avokämmenellä, jos joku tulis mulle esittämään moisia viisauksia kotonaolon autuudesta... ;) Ja tämäkin siitä huolimatta, että en ole itse kokenut kotiäitiyttä vielä koskaan raskaaksi, mulla kun on ollu helpot, hyvin nukkuvat lapset ja hyvä verkosto. Ja ahkera, osallistuva mies!!! Ihan tarpeeks olen kuitenki nähny, mitä toisilla on ja miten eri tavalla ihmiset kokee vaikka yksinolon tai unenpuutteen. Ja ehkä vähän ikäkin on opettanu, että oma kokemus on lopultas aika harvoin mittari myös yleiselle totuudelle.

    Et sitäpaitsi minusta mitenkään kohtuuttomasti pillastunut, asiaahan tuo oli! Vielä kun itse oppis _edes joskus_ nukkumaan yli yön...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta kotona on autuasta :D raskasta mutta autuasta. Mutta en mä nyt lähtis kyllä keneltäkään korjailemaan jos joku ääneen puhuu että on raskasta ja on väsynyt ja on rankkaa. Eihän kenelläkään ole oikeasti tollaisessa tilanteessa oikeutta mennä lyttäämään sitä toisen kokemusta. Mä koen ihan samalla tavalla kuin sinä eli nyökyttelen täällä vaan tolle ekalle kappaleelle.

      Poista
  5. Mulle tuli ton yleisurpon kommentista ensimmäiseen mieleen, että milläköhän tavalla siinä perheessä on jaettu kotityöt ja yöheräämiset. Jotenkin aavistelen, että perheessä on ehkä pedattu miehen olo mahdollisimman mukavaksi eikä häntä vaivata kotitöillä tai yöheräämisillä sen enempää hoitovapaalla kuin työelämässä ollessakaan... Kai se nyt vittu silloin kevyeltä tuntuu. Varsinkin jos ei tosiaan ole kiinnostusta pitää lapselle seuraa ja leikkiä jne.

    Toivottavasti sun miehesi osasi viitata kintaalla moisen urpon jutuille o_O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten tyyppi on sellainen että kovaan ääneen korostaa kaikkea mitä tekee ja tuo esille itseään kun on niin "osallistuva". Mä sille kommentoinkin että kai se nyt on helppoa eikä yhtään raskasta jos vaan makaa ja katselee telkkaria...

      Mun mies ei yleensä kommentoi mitään tollasiin, sillä on ihan ihme taito olla provosoitumatta. Mikä on siis tietty hieno homma ettei lähde kaikesta turhasta kiukuttelemaan mutta joskus ois kiva jos se vähän ärähtäis. Kyllä mä uskon että ei se samaa mieltä ole tuosta. Sehän meillä enempi lasten kanssa esim. ulkoilee kuin minä..

      Poista
  6. No, munhan mielipiteensä tiedät jo :D.
    Meillä siis on vähän tollanen mentaliteetti; mies ei heräile öisin ja on poissa kotoa 10 h jonka jälkeen mulla saattaa olla vielä kaiken päälle työyö (ja seuraavana päivänä taas hereillä lasten kaa sen 10 h jne) ja mä oon meillä se, joka yrittää pitää kiinni ulkoilusta, terveellisestä ruoasta ja rytmistä.
    On se joskus päästänyt jopa ton tapaisia sammakoitakin suusta, mutta muistaa sentään kiitellä ja osoittaa arvostusta. Valitettavasti vaan sen "standardit" lasten hoidosta (just esim. ruoka tai television katselun määrä) on erilaiset ja se ottaa "löysästi" - ehkä joku kultainen keskitie ois meillekin hyvä, mutta mua stressaa sitten olla aina se Paha Poliisi ja terveysnatsi. Mutta en mä tiedä, en mä silti kuvittelis että se tollanen dorka koskaan ois kuin tää teidän tapaama sankari. (Mutta! On siinä ehkä silti totuuden siemen, että äidit tekee siitä itselleen raskasta - lapsen parhaaksi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mies on kanssa päivittäin poissa vähintään sen 10h. Joskus enemmänkin. Kyllä se silti osallistuu ja puuhaa penskojen kanssa. Mua vähän jännittää että miten homma menee sitten kun nää meidän roolit vaihtuu. Mä kun reagoin väsymykseen ihan eri tavalla kuin mies ja en ihan konkreettisesti jaksa esim. lähteä ulos.
      Mä uskon kanssa että osittain se että tuntuu raskaalle on tehtyä. Ei kaikki mutta osittain, joissain asioissa voisi relata. Mutta kyllä silti saa valittaa. Ja nolointa musta tuon ko. tyypin kohdalla oli ja on se että jos se ihan oikeasti menee tuolla kylille korjailemaan jollekin joka puhuu omasta arjestaan ja siitä että tuntuu raskaalta. Mä häpeäisin silmät päästäni jos mun mies tekis niin. Ja siitä mä ehkä tässä tapauksessa eniten provosoiduin. Että joku oikeasti on sitä mieltä että oman subjektiivisen kokemuksensa perusteella voi yleismalkaisesti lyödä leiman jonkun asian päälle että "tämä on näin".

      Poista
  7. :) hymyilyttää.


    Hei blogissani on arvontaa vaippaikäisille kivaa palkintoa luvassa.

    VastaaPoista
  8. Siis tämäKIN on meillä myös riitelyä saanut aikaan viiem päivinä, koska minähän meillä olen kotona, mies on meilläkin poissa suurimman osan päivää, usein kirjaimellisesti käy vain nukkumassa. Sitten kun on miehen aika olla kotona niin täällähän on ns. pohjat kunnossa: on kohtuu siistiä, ruoka-tarvikkeita on kaapissa, puhtaita vaatteita yms on aina jne. Minä lähden johonkin ja tottakai oletan, että lapset saa ruokaa sen väh. 3-4x vrk (tai edes kun on nälkä....) ja sit on tehty muutakin kuin katsottu dvd:tä/pelattu Wiillä. Illalla pitäisi nukkumaan menoaikaan olla puhtaat lapset yöpuvut päällä jne. Liian usein on niin, että kun tuun kotiin illalla (siis todellakin silloin pari krt vuodessa kun tapahtuu se ihme, että olen poissa kotoa iltaan saakka esim.) niin siellä on lapset Wii-ohjaimet kourassa ja mies alkaa siinä vaiheessa juokseen ympyrää ja hokemaan et kiireesti pesulle, iltapalakin pitää syödä jne. Ja kun vähän kyselee niin ehkä on jotain vähän syöty ja sit muuta ei olekaan tehty kuin pelattu/toljotettu... ARGH!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei no nyt mun tuli vähän huono omatunto että koskaan mistään mieheen liittyvästä edes valitan koska meillä rullaa kyllä hommat tosi hyvin niin että sekin osallistuu ja pitää kyllä rutiinit ojossa ilman että mun tarvii kovin isosti mitään sille esitelmöidä.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?