lauantai 19. lokakuuta 2013

Suku on pahin, toinen näytös

Oli sitten ne mun isän synttärit. Mistä mulla oli kaiken aikaa olo että en haluaisi mennä. En oikein osaa edes selittää että miksi mutta mulla oli kaiken aikaan olo että ei tunnu hyvältä idealta. Vaikka oli olo että haluaisi nähdä sukulaisia. Tätejä ja serkkuja jotka asuu kaukana. Ja oikeastaan heidän takiaan sitten nielinkin oloni ja mentiin. Koskahan sitä kuitenkin oppisi luottamaan siihen intuitioonsa?

Paikka oli kiva ja ruoka oli ihan mahtavaa. Kolmikko oli ihan huippuja, isot söi kaikkea monta kertaa ja faijan kaverit ihmetteli että miten kukaan nuori poika syö noin paljon salaattia vapaaehtoisesti. Jaksoivat ihan mahtavasti. Mun lapset on parhaita ja ihania!
Kivaa oli siihen asti kunnes mun isän anoppi tuli selittämään mulle kuinka hän oli kymmenen vuotta sitten aivan järkyttynyt kuullessaan että mun isällä on lapsi ennestään. Mun isä on mennyt naimisiin kaksikymmentä vuotta sitten ja tästä liitosta on syntynyt kaksi lasta. Isäni anoppi on kuulemma joskus aikanaan kysynyt mun isältä että onko hänellä ennestään lapsia johon isä on vastannut että ei ole. Olisin kuulemma ollut isäni anopille ihan yhtä tervetullut lapsi kuin kaikki muutkin. Veti pikkasen hiljaiseksi. Onneksi oltiin jo lähtöä tekemässä koska voi olla että olisin pistänyt pystyyn pienehkön kohtauksen. En ehkä olisi tarvinnut ihan niin suoraan naamaan hierottua informaatiota siitä miten epätoivottu henkilö mä isälleni olen.

Mä olen niin raivona. Millainen ihminen sanoo noin? Millainen isä sanoo noin? Miksi kuka vaan saa tunnustaa isyytensä? Miksei vanhemmistaan voi ottaa eroa? Jollain tasolla itseasiassa tuntuu jopa vähän surkuhupaisalta koska ehkä tässä pikkuhiljaa alkaa löytymään syitä ja taustoja sille miksi mä olen tietyissä jutuissa niin kieroonkasvanut.

Ei mulle yllärinä tullut että mä olen aika tabu aihe isäni menneisyydessä. Mutta että mun olemassaolo on siis kielletty kokonaan. Sillälailla. En nyt oikein tiedä mitä teen mutta tuntuu että tämä ei jää tähän!
Musta tuntuu niin typerältä. Typerältä että edes mentiin koko juhliin, typerältä että näin edes vaivaa hankkiakseni lahjan ja saadakseni koko mun perheen paikalle. Typerältä että koen että kissa pitäisi varmaan nostaa pöydälle mutta todennäköisesti olen niin munaton että en tee mitään vaikka pitäisi oikeasti jo laittaa välit poikki. Tämä oli niin viimeinen pisara tolta ihmiseltä.

Vaikka tituleeraan itseäni aina ainoaksi lapseksi niin tämä nyt ei ihan täysin pidä paikkaansa. Mulla on siskopuoli ja velipuoli. Mutta mulla ei ole heihin muodostunut oikein koskaan kovin kummoista suhdetta juurikin sentakia kun en isäni kanssa ole tekemisissä. Mun siskopuoli on kuitenkin Kolmosen synnyttyä aktivoitunut ja haluaa olla täti pojille. Meillä on aika iso ikäero joten tämä on musta tosi hieno juttu että noin nuori (puhutaan alaikäisestä ihmisestä) haluaa ja tykkää pojista ihan vilpittömän paljon ja en missään nimessä halua lapsiltani riistää tätä suhdetta. Kaksikko toki ei nyt ihan niin vastaanottavaisena ole koska ovat jo niin isoja mutta kuitenkin. Vauva on siskosta ihana.
Mä en oikein tiedä millaista kuviota mun selän takana pyöritetään ja mitä asioita puhutaan mutta kuuntelin eilen pariinkin otteeseen kun mun serkku puhui mun siskolle miten hän olisi aina halunnut siskon ja että on niin kateellinen meille. Senverran tilannetajua löytyy multakin että olin hiljaa mutta teki mieli kysyä että niin kateellinen mistä? Ilmeisesti on olemassa joku perheidylli jonka osa mäkin muka olen. Tai ainakin tämmöistä illuusiota ylläpidetään. Empä vaan ole tähän mennessä moisesta tiennyt. Tai kokenut olevani osana sitä. Enkä kyllä koe vieläkään.

Olin huonopaska tytär enkä kiittänyt juhlista. Ja oli muuten viimiset mun isään liittyvät juhlat mihin mä menin. Tekisi mieli perua kutsu Kolmosen synttäreille.

Ps. Mulla olis ollu tänään kolme tanssituntia heti aamusta. Peruin ne kuitenkin ja jäin kotiin. Oli olo että haluan olla tänään lasten kanssa.

5 kommenttia:

  1. Tuo olo on kyllä kaiken väärtti , kun haluaa vaan olla , lasten kanssa <3

    VastaaPoista
  2. No voi vittu sentään. Perseestä on toden totta!

    Isäsi typerehtimisen lisäksi jäin kyllä vähän miettimään isäsi anopin motiiveja... Että minkälainen ihminen menee kertomaan tuollaisen asian sukujuhlissa tai muussa vastaavassa tilaisuudessa. Äärettömän oikeudenmukainen ja myötätuntoinen henkilö, joku kieroilija joka haluaa kostaa isällesi jotain vai joku ihan muunlainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo siis paikka oli aivan täysin väärä. Mä luulen että anoppi ei asiaa ihan noin pitkälle ajatellut saatika sitä että miten mä reagoin tollaiseen. Mun isä ei ole mikään helppo persoona ja uskon että anoppikin sen on huomannut ja luulen että sillä oli ehkä enempi siinä taustalla sellainen tiedätkö "liittolaisuus" mun kanssa. Että hän on hoksannut millainen luonne ja tyyppi mun isä on ja on ihan mun puolella tässä hommassa. En usko kostontarpeeseenkaan, anoppi on tosi herttainen ja oikein mummimainen. Ja luulen että sillä oli siinä se taustalla että se halusi tuoda ilmi sitä että olisi ollut mullekin mummimainen jos olisi saanut, mun isästähän se on kiinni ettei mulla ole muodostunut kummoisia suhteita esim. mun sisko- ja velipuoleen koska en ole saanut heitä nähdä tai viettää aikaa heidän kanssaan. Ei mua ole kutsuttu synttäreille, rippijuhliin tms. koskaan. Meillä on oikeasti hyvin kieroutunut ja ihan kipeä tää koko kuvio...
      Mutta siis niin, aika ja paikka oli ihan vääriä ja perseestä mutta ei tuolla anopilla oikein muutakaan tilaisuutta ollut. Kun ei me koskaan nähdä missään. Mähän en ole myöskään tekemisissä isäni vaimon kanssa, olenkohan ehkä kaksi sanaa sen kanssa vaihtanut näiden kahdenkymmenen vuoden aikana? En oikein ole perillä siitäkään nyt että mikä vitun juttu se on että sen suhtautuminen on niin nihkeää. Kun tosiaan sen oma äiti sitten reagoi noin päinvastaisesti ja toinen lapsistakin tekemisissä haluaa olla. Mun isän vaimo on aika nuori ja mulla ja sillä ei mahdoton ikäero ole. Siis toki senverran että se on ehtinyt kaksi senikäistä lasta saada jotka täysi-ikäisyyttä lähentelee mutta siis oma äitinsä ja isäni anoppi on enempi mun äidin ikäluokkaa kuin mun mummin ikäluokkaa....

      Anoppi ei nyt missään jurrissa ollut mutta selvästi pari lasia nauttinut eli varmaan tossa oli jotain alkoholin laukaisemaa nostalgisointiakin. Ja ajattelemattomuutta. Paikka ja aika oli vääriä mutta luulen että anopin pohjimmainen motiivi oli tuoda esiin sitä että ei koko niiden perhe ihan perseestä ja mua syrjivää ole. Ja että ehkä hän ei ihan niitä oman tyttärensäkään valintoja ja ratkaisuja allekirjoita. Ja vaikka tuo aika- ja paikkavalinta oli väärä niin ei se kuitenkaan sitä muuta että faija tuossa on perseillyt.

      Poista
    2. Just tota liittolaisuutta mä ajattelinkin, että onko kyse sellaisesta vai jostain ihan muusta. Mutta tosiaan, eipä sillä isäsi anopilla varmaan oo tarjoutunut parempaakaan tilaisuutta ilmaista olevansa sun "puolella", joten tavallaan oikein ystävällinen ele. Paikka vain vähän outo, mutta sille hän ei voi mitään :/

      Poista
    3. Joo ehdottoman väärä aika ja paikka mutta tosiaan luulen että se nyt ei ollut ihan loppuun ajateltu homma....

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?