keskiviikko 6. marraskuuta 2013

33

Kun kerran lapsista niin sitten äidistäkin. Mä täytän tänään siis 33 vuotta.

Synnyin Kätilöopistolla, jossa ovat syntyneet myös Eka ja Kolmas. Toka kävi siinä välissä syntymässä Jorvissa johon ei kiitos enää koskaan.
Mun syntymän aikoihin alkoi vauvojen vierihoito lisääntyä ja hommaa alettiin ihan markkinoimaan tuoreille vanhemmille. Koska tämä oli niin uusi asia, tehtiin hommasta illan uutisiin pätkä. Jossa komeilee muutaman minuutin ikäinen Kukkis äitinsä kanssa. Ja mun äidillä vilahtaa siinä tissi!

Mun syntymäpäivän lisäksi tänään on myös ruotsalaisuuden päivä ja sen vuoksi liputetaan. Pienenä luulin tietysti että lippu liehuu salossa mun syntymäpäivän vuoksi. Traumatisoiduin peruuttamattomasti kun selvisi että lippu on nostettuna ihan muista syistä.

Tuntuu ihan oudolta ylipäätänsä että ikä alkaa nykyään kolmosella. Miten näin nuori voi olla jo noin vanha? Vuodet vierii ja aika juoksee. Enää sitä ei riemuitse kun numerot lisääntyy vaan vuosi vuodelta se aiheuttaa pikemminkin palaa kurkkuun joka on hankala nielaista. Kun ei vaan koe vanhenevansa samaa tahtia kuin vuodet kuluu tai että noin muutenkaan täsmäisi sitä lukua mitä se ikänumero näyttää. Tai ainakaan ne mielikuvat ei täsmää joita nuorempana kehitteli että sitten kun olen sen ja sen ikäinen. Enää sitä omaa syntymäpäivää ei myöskään ihan sillälailla odota. Paitsi lahjoja on kyllä kiva saada. Tänä vuonna toivoin lahjaksi kahta auton eturengasta.

Tykkään kuitenkin että enää ei tarvitse olla siellä lähellä kahtakymmentä. Silloin parikymppisenä se eläminen ja oleminen oli jotenkin niin vaikeaa. Piti muka olla niin aikuisena vaikka ei mistään mitään tiennytkään. Nykyään voi ihan pokkana jo sen myöntääkin jos ei tiedä tai osaa. Sitä arvostetaan enemmän kuin sitä että yrittää päteä. Vaikka onhan se päteminenkin joskus aika kivaa. Varsinkin jos pääsee pätemään jollekin besserwisserille. Pieni on kotiäidin maailma.

Mä olen oikeastaan jo ennen omia lapsia ollut sitä mieltä että lapset kasvattaa vanhempia paljon enemmän kuin vanhempi lasta. Ja omien lasten myötä olen alkanut alleviivata tuota entistä enemmän. Ja sitä kasvua tapahtuu näköjään myös aina lapsiluvun kasvaessa. Mennyt vuosi kolmen lapsen äitinä on mennyt nopeasti mutta se on ehdottomasti jättänyt isot jäljet muhun. Kasvua ihmisenä on tapahtunut. Ei lapset ole mua muuttaneet mutta olen mä kolmen lapsen äitinä nyt kasvanut toisenlaiseksi kuin olin kahden äitinä. Silloin mulla oli aivan erilaiset intressit elämän ja kaiken suhteen. Jos ollaan niin onnekkaita että saadaan joskus se neljäs (ja viides ja...) lapsi niin yksi asia mitä odotan eniten on nimenomaan se että millaiseksi mä sitten kasvan. Millainen musta tulee kun perhekoko muuttuu?

Tähän piti tulla kakkukuva mutta kermaruusut meni senverta päin persettä että antaa olla. Voitte kuvitella. Paljon vaaleanpunaista kermavaahtoa, hopeatoffeetäyte ja violetit kakkupohjat.


14 kommenttia:

  1. Mut seisotko jo ilman tukea?! Paljon onnea! Ruotsalaisuuden päivä... jotain piti muistaa... ai niin, mun äidin syntymäpäivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti seison ilman tukea mutta törmäilen kyllä kaikkeen. Varsinkin avoimiin kaapin oviin ja pöydänkulmiin. Varmaan joku kehitysvaihe?
      Mä unohdin taas mun äidin syntymäpäivän :/ muistan sen aina joku kuukautta myöhemmin. Mutta hei sun äiti on siis mun synttärikaima. Yllättävän moni on syntynyt 6.11.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! Muakin jännittää tuleva kasvu. Pari kiloa oon ainakin lihonu

      Poista
  3. Onnea!

    Mä täytin loppukesästä 30, ja vaikka se vähän vaikeaa olikin, niin kyllä olin toisaalta iloinen, että täytin 30 eikä 20. Nyt on jo sen ikäinen, että voi ylemmyydentuntoisena katsella nuoria parikymppisiä, jotka luulee olevansa niin aikuisia. Vähänpä ne tietää... :)

    Saitko autonrenkaat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mulla ei ihan järjettömiä kolmenkympin kriisejä tullut, jälkikäteen jotain pieniä. Karkasin itse päivää viettämään Dubliniin ja se tuntui jeesaavan aika kivasti että oli ihan muualla...
      Mun tuntevat parikymppiset on suht fiksuja ja jotenkin tosi hyvin kartalla elämässään. En mä vaan ollut samanikäisenä.

      Poista
    2. Niin ja joo, sain autonrenkaat :D Tosin jo pari viikkoa sitten kun onnistuin hajottamaan autosta toisen eturenkaan mutta siis delegoin hommasta laskun eteenpäin synttärilahjatoiveena :P

      Poista
  4. Voiko vanhenemisesta onnitella? ;) mulla on kohta samat numerot ja sama ihmetys :D hopeatoffeettyte?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos ;) Hopeatoffeetäytteen bongasin kinuskikissalta http://www.kinuskikissa.fi/hopeatoffeetayte?hakusivu=1
      Ihan jees, toimi hyvin ainakin tollaisen perus-sokerikakkupohjan ja kermasatsin kanssa. Mutta en tiedä oonko se vaan minä nostalgian kaipuisena vai missä vika mutta musta hopeatoffee ei maistu samalta kuin muksuna ollessa. Se on nykyään liian salmiakkinen ja mä olen enempi lakun ystävä. Tuskin tulee toiste tuota tehtyä, pidättäydyn kick-lakuissa. Tää on enempi mun makuun http://www.kinuskikissa.fi/lakritsi?hakusivu=1

      Poista
  5. ...ei yhtään myöhässä, mutta kuitenkin: ONNEA! <3 :)

    VastaaPoista

Mitä sullon syrämmellä?