lauantai 30. marraskuuta 2013

Huokaus

Ei olisi pitänyt yhtään mennä huutelemaan että kotona on kivaa. Ja että töihin ei ole kiire. Paskanmarjat ja muut sekahedelmät!

No ensinnäkin. Meillä on sairastettu nyt jo useampi viikko. Koko ajan on jollain flunssa tai joku mahapöpö tai molemmat tai joku muu kulkutauti. Eikä sillä, vaikka nyt en ketään perheenjäseniä osaakkaan hoitaa niin ihan jees tässä on menty. NIIN kipeänä ei olla oltu. Mutta syöhän tuo jatkuva sairastelu energiaa. Nimenomaan niiltä sairastajilta. Täällä alkaakin olla väki aivan totaalisen valmista lomalle. Toka sai jopa migreenikohtauksen pari viikkoa sitten, edellisestä oli kuitenkin aikaa jo melkein se pari vuotta. Ja tämä jos mikä on tuon jannun kohdalla aina merkki siitä että nyt alkais riittämään.

Vaikka täällä kuinka nukuttaisiin niin ihmiset ei piristy. Nyt ei ole väsymys kiinni siitä että olisi univelkaa vaan siitä että nyt tarvisi lomaa. Muutama viikko pitäisi vielä jaksaa tikistää. Ekalla vaihtui onneksi nyt jakso eli saa edes parina päivänä viikossa vähän nukkua eikä tarvitse kökkiä koululla hämärään asti. Ja Tokan ope yleensä onneksi hellittää tahtia sitten muuten lomien lähestyessä.
Mutta se loma ei ole vielä nyt ja voi elämä että syö kuunnella sitä rutinaa. Ihan koko ajan. Koko jengi on enempi vähempi loman tarpeessa. Ja mä alan olla loman tarpeessa koko jengistä. Symppaan kyllä koko porukkaa mutta minä kun en voi sille mitään että tässä nyt vielä pitäisi vähän aikaa jaksaa painaa. Pikkasen välillä meinaa kysyä olla kohteena johon kaikki ärtymys ja muu puretaan.

Kaksikko repii lähestulkoon toisiltaan silmiä päästä ja potevat henkistä ärsytystä pelkästä toisen olemassaolosta. Ihan jatkuvaa tölvimistä, ärsyttämistä, rajojen kokeilua. Toisen ei voi antaa olla hetkeäkään rauhassa. Ekalta meni eilen kaakaot nurin kun siinä jotain keskenään hästäsivät ja sitä myötä kaatui viimein munkin kuppi. Siinä tuulettaessani kitarisoja mietin vaan samalla että Vittu mä en oikeasti malta odottaa että se helvetin duuni alkaa!! Saanko jo mennä?

Kolmas taas.... no se on nyt pistänyt jonkun riiviövaihteen päälle. Jouduttiin nostamaan kaikki puulelut ja iso osa muistakin leluista pois koska jätkä heittelee niillä ihmisiä. Täällä on yksi jos toinenkin saanut nenänvartensa kipeäksi kun vauva "vähän leikkii". Tyypillä riittää voimaa siihen heittämiseen ihan uskomattoman paljon ja sihtikin on täysin kohdallaan. Jukkahakan vasara jouduttin takavarikoimaan koska vauvasta on paljon kivempi paukuttaa ihmisiä sillä päähän kuin niitä varsinaisia palikoita. Ihan säälittää Toka joka on pahimmat kolhut saanut ja joka lähes päivittäin itkee kun sitkeästi yrittää leikkiä pikkuveljen kanssa ja aina vaan sattuu.
Lisäksi Kolmas on alkanut taas puremaan eikä tasan millään usko että niin ei tehdä. Mä olen lopettanut ne vähätkin vauvakahviloinnit koska joudun koko ajan olemaan vaan henkivartijana että sieltä muut lapset selviää hengissä ulos mun lapsen käsittelystä.
Mahtavan kivana viihdykkeenä Kolmas on keksinyt myös sormien tunkemisen kurkkuun. Eri kiva tapa hei! Tyyppi siis työntää sormia niin syvälle kitalakeen kunnes oksennusrefleksi alkaa. Ihan tuosta noin vaan, monta kertaa päivässä. Joskus tulee tavarat ylös, joskus ei. Tuleva bulimikko vaiko kenties vaan kurkkukipua?
Mainitaan nyt loppuun vielä ne nipistelyt ja raapimisetkin. Hyvin olen jälleen muistanut miksi olen aina ajatellut että ikävuodet 1-3 on pikkulapsiajassa ne raskaimmat. Vauvavuosi, miksi menit jo?

Hermojen natistessa liitoksissaan mietinkin että miksihän sitä tässä himassa kökkii sillä ajatuksella että ei nyt ole olo että tarvisi omaa aikaa. Ja sitten koko roska kulminoituu tähän että mulla meinaa räjähtää pää ja tuntuu että nytjustheti on päästävä täältä vähän omille jutuille. Jos vaan tasaisesti kävisi ja ottaisi sitä omaa aikaa niin kiristäisikö pipo vähän vähemmän sellaisina hetkinä kun kysytään vähän enemmän? Tässä ihan tosissaan on viime päivinä muutaman kerran ollut hetkiä kun olen mietiskellyt että kuinkahan kauas bensatankillisella pääsisi.

Ps. Vinkataanpa loppuun vielä vinkki vatsatautisille. Mä en nimittäin koskaan ole lapsille juottanut Osmosalia tai mitä näitä muita nyt on apteekissa. Yksinkertaisesti siksi että ne on ihan järkyttävän makuisia, joskus maistoin ja totesin että ei nämä alas mene. Eikä niitä sitäpaitsi ole ikinä edes valmiina kotona silloin kun tarvisi. Jokatapauksessa, meillä juodaankin aina Inkkarijuomaa kun palautellaan kehon tasapainoa tautien myllätessä. Maistuu oikeasti hyvälle ja on tosi tehokas.

Inkkarijuomaan tarvitset:
2 dl vettä
2 rkl inkkarisokeria
1/4 tl ruususuolaa
muutama tippa sitruuna- tai limemehua tai molempia

Sotke kaikki sekaisin ja nauti. Isompaa satsia kaivatessa suurenna mittasuhteita. Ja hei muuten on ihan ehta kohentaja myös darrassa, tulipahan vaan mieleen näin pikkujouluaikaan....

6 kommenttia:

  1. Niinpä. Sisarukset. Ja pieni heittelee meilläkin kaikkea, sai kynsilakkapurkinkin halkeamaan :o Vauvakuumeessa miksi en muistanut kuinka vaikeita hetkiä tulee ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ihmettelen että kaikesta tästä huolimatta mulla yhä edelleen on vauvakuume. Joku sairaushan sen täytyy tämänkin olla.

      Poista
  2. Sinut on haastettu blogissani :)!

    VastaaPoista
  3. Meillä on kans jo vuosia juotu vastaavanlaisella reseptillä tehtyä tautijuomaa, tepsii. Täällä kans sairastettu yhden perheen parin vuoden tarpeiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mähän olen ollut vuoden ajan meidän perheestä se joka sairastaa. Keväällä mulla oli kerran kuussa ihan kunnon flunssa ja nyt oon tälle syksylle potenut joku kolme vatsapöpöä. No nyt olen mä ollut terve mutta kaikki muut sitten koppailee noita tauteja ihan jatkuvalla syötöllä.. Koko ajan saa arpoa että ketä veisi lääkäriin vai seurataanko vielä.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?