sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isipäivä

Jo toukokuussa äitienpäivänä tuli kirjoteltua ja ihmeteltyä näitä vanhempienpäiviä. Että kun sitä nurinaa (useimmiten äideiltä) irtoaa että ei pitäisi vain yhtenä päivänä vuodessa muistaa. Jännä homma että nyt isänpäivän huitamilla samaa nurinaa ei kuulu. Ei mistään suunnalta. Johtuen ehkäpä siitä että isit ei ota näitä hommia ihan niin vakavasti ja sydämenasiana. Hyvä isit! Testosteroni on aika hyvä tavara joskus. Ainakin se suojelee yliajattelulta.

En oo myöskään koskaan tajunnut sitä ei se mun vanhempi ole, en kyllä hanki lahjaa-ajatelmaa. Jonka välillä kuulee (useimmiten äitien suusta) tähän vuodenaikaan. Mitä sitten jos ei ole? Mä en ainakaan halua välittää lapsille sellaista kuvaa. Että muistetaan nyt vain heitä jotka ovat mulle jotain. Ja sitäpaitsi kuka voisi olla mulle enemmän kuin hän, jonka ansiosta mäkin olen vanhempi. Tai tässä tapauksessa siis he. Ehdottomasti ovat muistamisen ansainneet. Muulloinkin mutta ehdottomasti juuri tänään.
Eikä se lahjominen tietenkään ole se pääasia. Tai no lapsille on, kuten äitienpäivänäkin. Se on se heidän tapansa osoittaa että muistavat. Konkreettinen ja käsinkosketeltava. Mä en ainakaan halua romuttaa sitä heidän ajatusmaailmaansa. Oppivat kyllä iän myötä että muistaa voi muutenkin. Ja musta on aina mahdottoman hauskaa supista lasten kanssa yhdessä, juhlakalun selän takana. Juonitella lahjan hankintaa ja piilottelua.
Lahjonnan lisäksi se päivän juttu on ehdottomasti yhdessä vietetty aika. Tehdään tai ei tehdä. Kunhan ollaan yhdessä.


Isä lahjottiin..

Äitienpäivänä ollaan muutaman kerran mietitty brunssille menoa. Homma on kaatunut kuitenkin hintaan. Kalliiksi tulisi meidän väelle. Kurkattiin tänään huvikseen mitä maksaisi muutamassa paikassa isänpäivän brunssi. Ja hinnat oli paljon halvempia. Ainakin meidän muistikuvan mukaan kun suhteutti äitienpäivän hintoihin. Mistähän tämä nyt johtuu? Oletetaan ilmeisesti että äidit aina häärii siellä soppakauhan varressa ja äitienpäivänä saa äiti hengähtää kun yhdessä jos toisessakin perheessä keksitään viedä äiti ulos syömään. Kysyntää ulkoruokailulle on enemmän äitien- kuin isänpäivänä. Isukeille ilmeisesti tykätään puuhata kotona niitä syömisiä. Tämmöiset stereotyyppiset hajatelmat järkeilimme.

Mitä meillä sitten puuhattiin? No ensinnäkin Siippa sai nukkua. Saa kyllä muutenkin viikonloppuisin koska mä en vaan taas tällä hetkellä osaa nukkua kovin pitkään. Mutta jos Kolmas nyt olisi päättänyt puskea hereille jo seiskalta niin joo, minä sen kanssa olisin ehdottomasti noussut. Mulla on optio nukkua päivisin ja monesti jos niin teen niin Siippa niin pystyessään vielä maksimoi mulle unirauhan häipymällä edes osan porukan kanssa johonkin.
Tein aamupalan, en siksi että pitäisi vaan siksi että halusin. Tiedän että Siippa tykkää runsaasta ja pitkästä aamupalasta joten toki hän sen saa. Synttärinä, isänpäivänä ja joskus muulloinkin. Mun verenpaine ei nouse keittiössä. Ei ainakaan muuten kuin silloin kun mulla on liian suuret luulot omista taidoista ja osaamisista. Pakko muuten vinkata tämän aamun innovatiivisesta kokkauksesta; pekonin voi valmistaa mikrossa! Olen lähes mykistynyt!


...ja ruokittiin

Kun Siippa ja Kolmas oli saatu ruokittua niin mä karkasin lenkille. Katselin etukäteen ikkunasta että nojoo, ei siellä nyt niin paljoa tuule. Eipä!! Aivan järjetön vastatuuli, sama mihin suuntaan juoksi. Ja oli sitten vissiin pikkasen satanut eilen. Koski pauhasi aivan hulluna, ei se noin paljon meuhua edes keväisin. Jokatapauksessa, aika iso pätkä mun juoksureittiä oli tulvaveden alla. Kiva on juosta kun vesi sillä lailla lurtsuaa varpaiden väleissä. Tulipahan vesiesteet testattua myös. Ja juoksuistä kotiuduttuani karkasin pesutupaan. "Pesemään lakanoita" ja lukemaan Kilttiä tyttöä. Ompahan muuten ärsyttävän koukuttava kirja. Ja nimenomaan ärsyttävä siksi kun ei ehdi eikä pysty lukemaan sitä tahtia kuin sen koukun on nielaissut. Samaan aikaan vauva nukkui ja Siippa siivosi koko kämpän. Josta tuli mieleen että koskahan mä olen meillä viimeiksi siivonnut...

Appilassa käytiin myös, viemässä kakkua ja moikkaamassa. Mä en ole tainnut oman isäni kanssa viettää yhtäkään isänpäivää, en ainakaan muista että olisin viettänyt. Toki onnittelin ja muistin, jokainen isä ansaitsee tulla muistetuksi edes isänpäivänä. Myös ne vähän vähemmän isänä olleet. Mutta siis itsestäänselvä vaihtoehto oli että jos vaareja moikataan niin Siipan isälle. Kolmas näki samalla serkkujaan.

Ehdittiin vähän pussailemaankin ja sivusilmin seuraamaan Shamelessin maratonia Cmorelta. Ulkoruokailua koska Siippa niin toivoi. Ennen lähtöä se kiskoi nahkahousut jalkaan hyvin suureleisesti. Isänpäivänä kuulemma voi. Vauva nukkui lahjaksi ihan superpitkät päikkärit. Isänpäivä on meillä vähän tynkäperheen juhla koska Kaksikko vietti isänpäivän oman isänsä luona.

Aika normipäivä siis, vähän pekonin makuinen. Pikkasen spessua mutta muuten samaa sunnuntaita kuin muutenkin. Just hyvä näin.

Ps. Emminä pysty ottamaan tuota meillä asuvaa mieshenkilöä tosissaan kun sillä on kalapuikko keskellä naamaa. Saa nähdä kauan sen Movember pitää. Empä ole ihan hetkeen nauranut näin paljoa päivittäin.

8 kommenttia:

  1. Mieletön kakku taas, wau!

    Huomasitko, että olet ehdolla parhaaksi blogiksi Hesarissa? Onnea!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos :)

      Kerrankin nopea kakku kun päätin että nyt ei hörsyillä pursotusten kanssa. Kolme ruusua sai riittää. Siippa toivoi puoloffee-piirakkaa, sai mansikka-kermakakun.
      Kaveri laittoi lauantaina viestiä tuosta Hesarista, muuten en tiennyt. Näkyy tuo kyllä jo tilastoissa, hesarin puolelta lappaa porukkaa kiitettävästi. Olen hämmentynyt.

      Poista
  2. Nams mikä kakku siellä :) Jakivat popot hihihihihhi:) Mukavaa tulevaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toffelit oli monen ajan toive. Senverta kauan hingutut että tulivat ihan yllätyksenä :) Samoin sinne, kivaa viikkoa!

      Poista
  3. Ooo, onnea ehdokkuudesta! Ihan syystä siellä olet. Ja kiitos taas kirjavinkistä. Ehdinkin jo miettiä seuraavaa luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ole hyvä :) mun pitääkin huikkailla sulle muita reittejä, tukka tarvii apua!

      Poista
  4. Shameless onkin hyvä!! Kiltti tyttö on mulla kirjakasassa, en ole ehtinyt edes aloittaa vielä. Minä en myöskään ymmärrä sitä "ei se mun vanhempi ole", koska minunkin mielestäni kyseessä on enemmän perheen yhteinen aika ja se, että ilahdutetaan sitä puolisoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shameless on ihan mahtava mutta kolmoskausi on mennyt mulla vähän ohi kun en muistaut koskaan cmorelta sitä katsoa silloin kun se tuli. Ehdottomasti niitä sarjoja jotka voisi hankkia omaankin hyllyyn koska kestää niin monta katselukertaa. Ja on ihan älyvapaa!
      Kiltti tyttö on ärsyttävä!!! :D Aavistuksen pitkäveteinen välillä mutta toi juoni on niin nerokas ja lukijaa kuljetetaan sen läpi kirjassa niin upeasti että ei meinaa malttaa käsistään laskea. Lue se pian!

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?