tiistai 12. marraskuuta 2013

Lapset herätkää!

Mä oon tainnut ennenkin marista siitä miten mua ärsyttää teini-iässä eniten se flegmaattisuus. Joojoo, ihasama. Aaaeerrgghhh!!

No nyt taas raastetaan hermoa niin että kohta katkeaa joku suoni jostain. Nimittäin tämä meidän seiska on alkanut nukkumaan pommiin ihan urakalla. Ei nyt tuntikausia mutta kuitenkin niin että myöhästyy. Tämä jakso on rankka ja päivät on pitkiä mutta... no ei se nyt vaan voi silti pommitella ja lipsua.
Kaksikko pistetään sänkyyn iltaisin 21.30 eli jos kymmeneen mennessä on unessa niin se tarvittavat yhdeksän tuntia unta pitäisi tulla kaaliin. Sehän on sitten eriasia että nukutaanko siellä kymmeneen mennessä.. joskus, joskus ei. Mä teen joskus yllätyshyökkäyksiä ja sieltä on löytynyt Eka milloin ipad kourassa ja milloin kännykkä mutta oon iskenyt sille senverta ikävämpää rankkua noista että luulisin jätkän oppineen senverta että ei kannata. Ainakaan joka ilta.

Ekalla siis kyllä on kello soimassa joka kouluaamu mutta jätkä on oppinut torkkuherätyksen. Oikeasti miksei sitä saa kytkettyä pois kokonaan jostain asetuksista? Ja poikahan myös sujuvasti välillä sammuttaa sen herätyksen kokonaan. Kokeiltiin ratkaisuksi että se kännykkä (jonka herätyskello on siis käytössä) siirretään tuolille että sieltä sängystä on pakko nousta sammuttamaan se herätys. No kyllähän se siellä joo soi. Ja poika nousee sammuttamaan. Mutta kävelee sitten takaisin sänkyyn ihan hetkeksi vielä pötköttämään. Voi vittu!! Tämä on kyllä kuulkaa tämä kasvattaminen yhtä helvetin pään hakkaamista seinään. Onhan se selitellyt pommejaan milloin milläkin pelkään että te muutkin heräätte siihen ääneen-hommilla. Mutta jos kukaan ei herää niin ei nyt ihan toimi tämä. Kyllä mä jo aika isosti odotan että yläasteelainen osaa ihan itse herätä. Ilman että mun pitää olla varmistamassa ja repimässä sitä sängystä ylös. Varsinkin kun en tässä enää kauaa ole aamuisin pyörimässä. Se vastuu aamuista ei voi olla kokonaan mulla. Toki olen takapiruna mutta kyllä niiden koululaisten pitää vähän itsekin. Meillä kun vielä on tosiaan tämä että koulu ei ole ihan tuossa vieressä vaan sinne on mentävä julkisilla. Tässä ollaan kohta talven yllättämiä muutenkin. Aikaa on varattava riittävästi. Kyllä Eka pommiin nukkumisista huolimatta on välillä ehtinyt ajoissa kouluun, ei ihan aina myöhästy. Mutta se on nyt, sitten kun on lehdet raiteilla ja lumet tuvassa niin ei välttämättä enää ehdi.

Pommiin nukkumiset tapahtuu useimmiten aina silloin kun Eka on ollut illan jossakin. Nuorisotalolla tai kaverilla. Ollaan jo aikaistettu sitä kotiintuloa että on tosiaan puoli kymmeneltä sitten valmiina menossa nukkumaan mutta ei ilmeisesti riitä. Eka lähtee jo nyt aikaisemmin kotiin kuin muut kaverit mutta ei ole asiasta nurissut. Vaan ollut tyytyväinen että edes pääsee. No nyt olisi halunnut pelikerhoon, joka kestää myös iltaan asti mutta sen kielsin pojalta toistaiseksi. Iltamenot ei ainakaan lisäänny kunnes Ekalla on tarjota mulle toimiva ratkaisu millä kykenee heräämään aamuisin niin että ehtii. Mua ärsyttää ihan sairaasti se että pitää kieltää kaikki kiva. En oikeasti haluaisi koska elämässä pitää olla kivaa ja kivoja juttuja. En käytä sitä koskaan ekana keinona muttakun ei tunnu muu auttavan. Eikä aina auta sekään. Mua ärsyttää olla se ilonpilaaja. Ja kyttääjä. Ja poliisi. Tiedän toki että toi on se mun rooli ja nämä on näitä vanhemmuuden lieveilmiöitä ja alalajeja. En silti tykkää. Eikö nyt vaan voisi oikeasti tajuta ihan itse näitä juttuja? Tai ainakin niin että muutaman mokan jälkeen oppisi. Mutta eikun hakataan sitä päätä seinään ihan koko ajan. Näköjään molemmat.

Kaikki nukkuu joskus pommiin. Ihan jokainen. Ja se on ok. Mutta meillä tämä on jokaviikkoista. Ja tosiaan hyvin yleistä iltamenojen jälkeen.
Huvittaa muuten kun muutama kaveri juttelee miten heillä lapset herää niin aikaisin, että nukkuisivat nyt edes tunnin pidempään. Joo no meillä on ongelmana että nukkuvat liiaksikin ja niitä ei tahdo saada hereille.

Ps. Ekalla oli joku teinikohtaus taas päällä ja totesin että kyllä on nyt taas raskasta tämä oleminen sulla. Mulle vastattiin että et se sinäkään mikään kevyt ole. Repesin

2 kommenttia:

  1. Hemskutti kun kirjoitin eilettäin tosi pitkän kommentin tähän ja sitten kone tilttas jotenkin... Lapset kasvaa nukkuessaan ;D meillä on ekaa kertaa viime viikolla koettu tilanne et menin poikien huoneeseen nukkumaanmenoajan jälkeen ja siellähän Isompi oli kuin peura ajovaloissa kädessä taskulamppu ja taskari! En yhtään tiedä onko tehnyt tuota useamminkin sitten, ei ainakaan ole jäänyt kiinni, mutta on kyllä ollut normaalia väsyneempi aamulla... toivottavasti kiinni jääminen ja puhuttelu lopettais ton touhun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Typerät laitteet! Joo huomaa muuten että meillä on Ekalla ainakin nyt joku pyrähdyskausi. Hän on kyllä vieläkin muksuista se joka kykenee toimimaan väsyneenäkin mutta nyt ihan selvästi myös se, joka sitä unta eniten tarvitsee. Eikä sillä, en mä toisaalta ihmettele että siihen herätyskelloon on hankala herätä, ei se meinaa herätä mihinkään muihinkaan ääniin :D

      Mä en usko että toi salakukkuminen loppuu. Harrastin itse sitä ihan älyttömästi nuorena. Muttakun ei tuo jätkä osaa vielä itse selvästikään arvioida sitä että mikä on se piste kun on _pakko_ nukkua että jaksaa. Sen kyllä uskon että mielummin se nukkuu kuin että karsitaan sen menot veke.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?