tiistai 26. marraskuuta 2013

Mulla on PMS!

Meinasinpa kirjoitella hyvinkin tutusta mutta vaietusta aiheesta. Nimittäin rattoisasta PMS:stä. Omani on nimittäin pahentunut tämän viimoisen poikimisen jälkeen ihan älyttömästi. Aivan maailmanlopun meininkiä!

Uskoisin että tässä nyt on kulminoiduttu tähän pisteeseen juurikin siitä syystä että imetän vielä. Kropassa hilluu ne omat tavishormonit sekä imetyshormonit ja ne ei vaan todellakaan ole siellä mitenkään sulassa sovussa. Eikä sillä, onhan toi elimistölle varmaan tosi rankkaa. Yrittää pikkuhiljaa palautella kaikkea entiselleen ja siellä vaan imetyshormonit ylläpitää valiolehmää.

Mä olen kuukaudesta noin viikon ajan aivan ahdistunut. Pikkujutut paisuu hirmumyrskyksi ja itken vaan kun ahdistaa niin paljon. Muutama päivä eteenpäin ja ei mitään. Myrsky on laantunut. Ihmettelen itsekin että mistä se tuli ja mihin se meni? Samanlaisia oloja oli raskauden aikana ja niistä muutaman kerran kirjoittelinkin. Ihan ennenkuulumatonta ahdistusta. Ja ei, en siis täällä himassa räyhää tai haasta riitaa vaan nimenomaan ne myrskyt on omien korvien välissä ahdistamassa. Mä en ole koskaan potenut tämän kokotason ahdistuksia mitä nyt poden PMS:n aikana ihan joka kuukausi. Ahdistaa että ahdistaa.
Pystyisin helposti seuraamaan mun kuukautiskiertoa omien blogikirjoitusten perusteella. Koska PMS:n bongaan ainakin omista teksteistä. Niin vellotaan pohjamudissa että.

Väsymys on jotain ihan infernaalista. Mä nukkuisin vaan. Ja itseasiassa se väsymys ei ole vaan sellaista että nukuttaa vaan mä olen aivan flegmaattinen. Oikein mikään ei hetkauta. Ai vauva kaato vesilasin. Nojoo, ihasama!

Kehonhallinta on aivan olematonta. Monesti urheillessa käy vaan vituttamaan kun ei siitä tahdo tulla yhtään mitään. Kroppa ei tee ja toimi niinkuin yritän käskeä. Joogassa aurinkotervehdys on aikamoinen henkinen keskari jokaikinen kerta. Ei sinnepäinkään! Juoksemassa ja uimassa käyn, mutta taitolajit saa loistaa poissaolollaan PMS:n aikana. Ei sitte saatana!
Kömpelyys on ihan omaa luokkaansa. Jos lähistöllä on vaikka pöydänkulma niin aivan taatusti siihen törmäilen, vaikka tilaa olisi niin paljon että välistä mahtuisi menemään rekka. Poikittain.

Nälkä. Koko ajan nälkä. Turpa kiinni ja anna sitä suklaata!
Ja jos syön nälkääni jotain suolaisempaa niin peilistä katsoo takaisin Johanna Tukiainen.

Mulla turpoaa keskivartalo niin paljon että lantio työntyy eteen. En näytä siltä että oisin raskaana mutta liikkuessa kyllä tuntuu siltä. Kun selkä on ihan notkolla. Ja se turvotus tekee oikeasti aika kipeää. Selkä on pakko pitää notkolla koska jos sitä asentoa yrittää muuttaa niin ei hyvä, kroppa kirkaisee heti. Ylipäätänsä lantio on jotenkin ihan hellänä. Arka ja kipeä.

Mielialat on jotain ihan... no esimerkiksi jokaisen PMS:n aikana tätä nykyä tulee hetki jolloin mä inhoan Siippaa. Ihan tosissani inhoan ja mietin miksi mä olen sen kanssa. Tiedostan tän kuitenkin hormonaaliseksi eikä se mikään pitkä hetki koskaan ole kun tuntuu tuolta. Mutta että kyllä joo pistää ärsyttämään. Sekä olo että mies. Useimmiten se mies siinä ei ole edes tehnyt yhtään mitään.
Lapset taas on PMS:n aikana poikkeuksetta vaan ihania, heitä mä inhoan sitten kuukautisten aikana. Ehkä rakastan hormonitoimintaani!

Ylipäätänsä en PMS:n aikana oikein jaksaisi jutella kenenkään kanssa. Haluaisin vaan olla rauhassa ja kieriä siinä henkisessä pohjamudassa. Oikein sellanen antakaa mun syrjäytyä rauhassa!
Ja jos sitten kuitenkin puhun niin se on sellaista kärkästä vittuilua. Eri kiva asuinkumppani olen minä.

Ja hei mikä juttu sekin on että PMS:n aikana hiukset elää ihan omaa elämäänsä? Parempi painaa vaan pipo päässä. Ja ripset on kanssa jotain ihan kamalaa, ei niihin tahdo saada ripsaria laitettua ja jos saa niin lopputulos on könttöinen ja ankea. Karvaongelmia!
Finnejä mulle ei ehkä niinkään tule, ainakaan montaa mutta ihohuokoset on kyllä senkokoisena että ne kraaterit näkyy kuuhun asti. Ja iho on ihmeellisen kumimainen.

Tosiaan, näin pahaksi koko paketti on äitynyt vasta tänä vuonna. Mutta pikkasen kieltämättä pistää mietityttämään että mikä helvetin funktio tällä kaikella oikeasti on? Että eikö yhtään vähemmällä voisi selvitä. Olen mä tässä pikkuhiljaa alkanut oppia toimimaan tässä kehossa nyt kun se pelaa näin mutta vähän väsyttää sekin. Että siinä nyt hormonit puhuu, en minä. Kyllä pitäisi ison ihmisen osata olla. Hormoneilla tai ilman. Mutta minkäs sille oikeasti teet että kaikki muut on ihan perseestä sen vajaa viikon ajan? Melkein tekisi mieli olla mielummin raskaana. Sanoin melkein, joku suhteellisuudentaju mulla vielä onneksi pelaa. Koska raskaanaoleminen on se kaikista persein!

Olisin tähän loppuun linkittänyt jonkun kivan Kätevä emäntä PMS-sketsin mutta en löytänyt youtubesta yhtäkään. Perseestä sekin.

8 kommenttia:

  1. No voi saatana, myötätuntoa! :/

    Ei kai se auta kuin lohduttautua sillä, että toi super-PMS on tod.näk. joku ohimenevä vaihe ennen kuin saat normaalin hormonitoimintasi takaisin? Laiha lohtu tosin, koska eihän se silloin mitään auta kun on henkisesti ja vähän fyysisestikin paskana...

    Niin ja heti kun luin postauksen otsikon, mulle tuli mieleen Kätevä emäntä, eli YouTube-linkityksen puuttuminen ei näemmä haittaa asiayhteyden löytymistä yhtään! Mut tässä vähän videoklippiä henkiseksi tueksi kumminkin: http://youtu.be/AoQbnlELEDs ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei-imettävänä mä olen käyttänyt macaa ja lucumaa helpottaakseni pms:ää ja kuukautistenkin oireita ja ne on kyllä jeesanneet. Ihan tosi paljon! Nyt imetysaikana en ole vaan ole niitä uskaltanut käyttää vaikka pieniä määriä kuulemma saisi. Mä alkaisin olla itse aika valmis luopumaan imetyksestä mutta Kolmas ei. Ei mulla pää ole hajoamassa eli en ole tuuppimassa poikaa pois mutta olisi kyllä kohta puolin aika jees saada ennenkaikkea oma pää takaisin.

      Kätevän Emännän PMS-pätkät oli musta koko sarjan parhaita, harmi kun niitä ei löydy. Tosin tuo Kumman kaa on myös ihan klassikko :D "ei vittu sori toi äskönen"

      Poista
  2. Silloin kun söin minipillereitä niin sain nauttia koko vuoristoradan mutta ilman vuotoja. Mulla kesti huomattavan kauan laskea yhteen 1 + 1, että siihen saattoi olla joku (hormonaalinen) selitys että osan kuukaudesta yritin sitoa miehen sänkyyn seksiorjaksi ja osan kuukaudesta vihasin sitä verisesti. Oli tavallaan helpotus kun tajusin että silloin tosiaan huusi hormoonit enkä minä, mutta vähän myös nolottaa olla noin niiden pirun hormoonejen vietävissä, etenkin kun mies aina jaksaa pilkata millanen höyrypää olen PMS:n kourissa.

    Tsemppiä siis tähän taisteluun luontoa vastaan. Miten ois vauva? Sit se ois taas yhtä ihkuttelua 16 kuukautta tms?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkanssa joskus vuonna kuokka huomasin kun pidin pillereistä taukoa muutaman kuukauden ja sitten aloitin ne uudestaan, että miten paljon ne vaikuttaa ennenkaikkea korvien väliin. En kanssa ollut jotenkin tajunnut että se muutos mussa on ihan huomattava kun napsin ehkäisyn hormonina. Sen jälkeen olen systemaattisesti kieltäytynyt kaikista hormoniehkäisyistä, vaikka olisi kuinka paikallinen vaikutus. Ja oli kanssa helpottavaa tajuta se. Harmi kun kuparikierukka on ainoa ei-hormonaalinen (kortsua ei lasketa nyt) joskin tyytyväinen siihen kyllä olen. Mutta eihän se kaikille sovi.

      Ja vauvahan se ois ratkaisu kaikkeen (paitsi univelkaan) mutta tuntuu että nyt tarvis hetken omien hormonien kanssa väliin. Kolmosen raskauden ajan monen kuukauden pahat rytmihäiriöt ja supermatala verenpaine on vähän turhan tuoreessa muistissa vielä.... Edelleen kyllä olen tosi katkera mun kropalle että menkat alkoi JO puolen vuoden päästä vauvan syntymästä vaikka imetin ihan like no tomorrow! Aiemmin ovat pysyneet poissa niin kauan kun imetän öisinkin...

      Poista
    2. Voitanko katkeruuskilpailun jos kerron että mulla on molemmilla kerroilla tullut tasan 3 vko synnytyksestä ovis ja siitä komeesti tasan 2 vko alkanut menkat? :/ Ja imetin kans tissit verillä alkuun. Prkl. (Ja siis minipillereissä ei kauheesti ne pillerihormonit haittaneet vaan se, että omat kyllä jylläs entiseen malliin :D ).

      Poista
    3. No okei voitat. Mutta musta on ihan epistä että kaksi ekaa kertaa ne menkat pysyy kiltisti sen vuoden päivät veke ja nyt sitten vikalla puskee takaisin jo puolet aiemmin. Vaikka en varmaan ketään lapsista ole imettänyt niin paljoa kuin tätä vikaa.

      Poista
  3. Peilistä katsoo Johanna Tukiainen :D Ai tätä tapahtuu muillekin? Mulla on myös pms-aikoina tuota ripset&hiukset ongelmaa, tosin pahimmat itkuhormoonimyrskyt on onneksi jääneet, mullakin oli imetysaikana paljon pahempia.

    Mulla on nukkumattomuusongelma, en vain kykene nukkumaan muutamaa tuntia enempää.. olen vakavasti harkinnut jo lääkäriin menoa tämän(kin) asian johdosta... mutta koitan ensin ihan rytmittää elämää vähän toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole huomannut että PMS vaikuttaisi nukkumiseen. Täysikuu ja työ kylläkin mutta kai ne jotkut kukkumiset voisi mennä hormonienkin piikkiin :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?