tiistai 5. marraskuuta 2013

Nykyajan nuoriso

Mä provosoidun tätä nykyä hyvin helposti kun törmään jossakin siihen että teinejä teilataan. Miten teinit käyttäytyy huonosti. Miten nykyteinit on ihan kamalia. Miten teinit sitä ja miten teinit tätä. Blaaaah! Myönnän että mua välillä jopa ihan suututtaa aikuisten asenteet!

Tiedän sen toki johtuvan siitä että mulla on täällä kotona teinejä. Mutta juurikin heidän ansiostaan mulla on eturivin paikka seurata nykyteinien elämää. Ja sitä mitä se teininä olo nykyään ihan oikeasti on. Senverran näen Kaksikon kavereitakin että aika hyvällä otannalla mulla on vertailupohjaa mistä puhua.

Mä uskon hyvin vakaasti että ei teinit ole sen kauheampia kuin koskaan aiemminkaan. Se johtuu meistä aikuisista että voivotellaan miten "nykyään on kyllä nuoriso ihan kamalaa ja kyllä me vaan oltiin silloin aikanaan paljon fiksumpia". Jos ei itse ole tekemisissä teinien kanssa niin se kontrasti sinne omaan nuoruuteen on niin kaukana että aika on todennäköisesti pyyhkinyt jo terän suurimmasta osasta muistoja. Ja jos ei itse ole teinien kanssa tekemisissä niin niitä juttuja ei osaa suhteuttaa kun nyt itse onkin siinä tilanteessa aikuisena. Ne hatarat muistikuvat nuoruudesta on niitä nuoren minän muistoja. No ihan vaan hei tietoiskuna, ihan samanlaisia mekin oltiin. Ihan jokaisessa sukupolvessa on ne "kamalat" teinit. Mutta he ovat sen oman ryhmänsä vähemmistönä. Ei kaikki teinit ole kamalia. Suurinosa heistä on ihan mahdottoman mukavaa ja fiksua porukkaa! Niin silloin kun oli itse nuori, kuin nyt nykypäivänäkin. Se vaan on helpompi niputtaa kaikki samaan kastiin ja teilata koko porukka huonosti käyttäytyvinä. Helpompaa kuin se että erottaisi sen nuoren sieltä tilanteesta ja hetkestä.

Mä jopa sanoisin että nykyteineillä on vaikeampaa kuin meillä aikanaan. Nykyään sut määritellään niin paljon materian mukaan, sellaisen materian jota ei meidän aikana edes ollut olemassa! Kiusaaminen on paljon raadollisempaa ja se tulee kotiin asti ihan eri tavalla. Luokkaerot on todella isoja ja raha sanelee isosti sen mitä tai kuka olet. Monen asian summana elämässä tulee eteen asioita joita nuoren ei vielä tarvitsisi joutua käsittelemään ja kohtaamaan. Ei vielä keskenkasvuisena. Ja suoraan sanottuna musta on ihan tyhmää ehkä lähteä edes vertailemaan ja kisailemaan että kenellä nyt on koska ollut rankinta. Ajat on niin toiset.

Teini-ikä on ehkä vaikein ja raskain aika kehitysvaiheena. Fyysinen ja psyykkinen kasvu ei välttämättä todellakaan kulje käsikädessä. Hormonitoiminta starttaa ja aiheuttaa oman hämmennyksensä. Toisena hetkenä tuntuu jo lähes aikuiselta ja toisena taas ihan hämmentyneeltä lapselta. Kukaan ei ymmärrä eikä sitä ymmärrä oikein itsekään mitään. Toisena hetkenä sitä on maailmanvaltias ja toisena taas haluaisi lähinnä hukkua vaan massaan. Heittelevät tunteet ovat siitä nuorestakin hämmentäviä ja pelottavia. Omien tunteiden kanssa joutuu tekemään ihan tosissaan duunia. Elämä ja oma minä tuntuu oudolta. Epäonnistumisia on vaikea käsitellä ja sietää ja tuntuu että kaikki on mahdottoman vaikeaa. Koulupäivät on pitkiä ja opiskelun lisäksi pitäisi pystyä miettimään vähän tulevaisuuttakin että mitäs peruskoulun jälkeen, täytyy jaksaa miettiä sitä miten ja millainen on että ei varmasti erotu liikaa, jaksaa ja ehtiä harrastamaan ja näkemään kavereitakin. Menee ihan ympärivuorokautisesta duunista. Mä en kadehdi teini-ikäisiä laisinkaan. En mistään hinnasta haluaisi olla uudestaan teini-ikäinen!

Nuorella se kasvu ja kehitys on niin massiivista että aivot ei aina taivu empatiaan. Aivokapasiteetti on niin täynnä sitä kasvamista ja kehitystä että aina ne ei vaan havainnoi kaikkea. Koska ei vaan pysty. Siihen ei riitä energiaa. Aina ei ole kyse huonoista käytöstavoista tai välinpitämättömyydestä tai mitä näitä stereotypioita nyt teinien kohdalla onkaan. Joskus on kyse ihan vain siitäkin että ei huomaa. On niin ajatuksissaan. Mielessä pyörii ihan muut jutut. Silloin sen ainaisen kyllä silloin kun minä olin nuori-poteroitumisen sijaan voisi yrittää hetken aikaa ymmärtää. Ja astua sieltä omasta aikuisuudesta toviksi pois. Osoittaa että kaikki aikuiset ei ole sellaisia stereotyyppisiä nalkuttajia, mikä käsitys teineillä aikuisista on. Huomata, nähdä, kuulla. Kaikilla on joskus huonoja päiviä ja teini-iässä niitä sattuu kohdalle aika usein.

Eli aikuiset huomio! Relatkaapa tekin vähän. Yrittäkää nähdä se teini sieltä asioiden takaa sensijaan että mutistaan vaan siitä miten huonosti käyttäydytään. Mahdatteko itsekään aina osata käyttäytyä ihan fiksusti? Mun kokemuksen mukaan aikuiset käyttäytyy pääsääntöisesti paljon huonommin kuin yksikään lapsi tai nuori. Meidän nuoriso on kuitenkin suurimmaksi osaksi aivan mahtavan hienoa ja mä olen ainakin ylpeä omistani. Silloinkin kun ne hölmöilee.
On hienoa että ihmiset kaipaa takaisin yhteisöllisyyttä mutta siihen yhdessä kasvattamiseen kuuluu myös ymmärtäminen. Miten voitte vaatia nuorelta myötätuntoa jos ette siihen taivu itsekään kuin valikoidusti? Sitä asennekasvamista kannattaa tehdä siellä omien korvien välissä jo ennen kuin ne omat lapset on teini-iässä. Sitten se minkä taakseen jättää, sen edestään löytää ei potkaise naamaan ihan niin lujaa!

Ensi kerralla kun tekee mieli todeta jotain nykyteineistä niin suosittelen kurkkaamaan ja perehtymään vaikka tänne.

Ps. Vauvan 1v neuvola takana. Hienosti selvittiin rokotuksista. Myös vauva.

4 kommenttia:

  1. No oikeassahan sä olet, vaikka itse huomaan usein ärsyyntyväni teinien käytöksestä tai jopa pelkääväni levottomasti käyttäytyviä teinejä. Mutta hei, mähän olenkin aika lailla tanttaosastoa. ;) Viime aikoina tosin on vähitellen ajatukset alkaneet muuttua, koska ystävien ja siskonkin lapset alkavat olla teini-iässä. Se vaatii aikuiselta ihan erilaista otetta kuin tuollaisen pikku kaverin kasvatus. Ja sitä ymmärrystäkin. Eli oikeassa olet, pakko myöntää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta se on ihan ymmärrettävää että jos ei teinien kanssa ole tekemisissä niin ei siitä niiden sielunmaailmasta voikaan tietää. Mutta kyllä mua ihan rehdisti ärsyttää se että esim. uhmaikäiseltä ymmärretään paljon paremmin sitä kehitysvaihetta mutta teini-ikäisiltä sitten ei. Tottakai on niitä hölmöjäkin teinejä mutta kyllähän niitä pönttöjä löytyy ihan jokaisesta ikäryhmästä. Ja yhteiskuntaluokasta. Ja sukupuolesta.

      Poista
  2. Mä niin allekirjoitan ton ajatuksen, et "en haluais enää uudestaan olla teini". On siis ihan riittävästi muistissa, miten rankkaa se oli. Multa ainakin täydet empatiat teineille perheineen! Ja kauhulla odotan, miten oma ymmärrys ja kärsivällisyys riittää lasten tukemiseen tuon vaiheen yli sit aikanaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kausia kun tuntuu haasteelliselta ja vaikealta mutta kyllä musta teinien kanssa elo on pääsääntöisesti tällä hetkellä vaan kivaa. Niillä alkaa olemaan ihan hillitön huumori ja kyky ironiaan. Se on vielä hakusessa että osaisivat nauraa itselleen ja tietty tunteiden hallinta on työn alla mutta pääsääntöisesti kivaa :) siis tällä hetkellä :P

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?