torstai 28. marraskuuta 2013

Ruuhkavuosista

Musta on mielenkiintoista seurata keskustelua ja ajatuksia ruuhkavuosista. Koko termi taitaa olla aika veteen piirretty ja se selvästi mielletään hyvin eri tavoin.

Toiset puhuu ruuhkavuosista jo ollessaan hoitovapaalla. Toiset siinä vaiheessa kun lapset ovat senikäisiä että alkavat harrastamaan ja aikataulut haastavat. Mä itse koen ruuhkavuosien alkaneen vasta nyt kolmannen lapsen myötä. Kolmivuorotyöstä, harrastuksista, kouluikäisistä lapsista ja  uusioperheestä huolimatta kolmannen lapsen syntymään asti oli musta aika lupsakkaa ja letkeää aikaa. Kolmas lapsi vasta sotki kaiken ja aiheutti aikatauluhaasteita. Ja sen että sormi tahtoo mennä suuhun aina silloin tällöin aikatauluja pyöritellessä.

Yksinhuoltajana ollessa oli toki se optio että Kaksikko oli (on) joka toinen viikonloppu isällään. Mutta se on kuukaudesta vain neljä päivää. Ne muut päivät oli mun hoidettavana. Yksinhuoltajanakin olin vuorotyössä, harrastettiin ja lapset oli koulussa. Käytiin hammaslääkärissä ja muissa virka-ajan jutuissa. Sairastettiin. Ja pyöritin sitä karusellia pääsääntöisesti yksin. Ilman että tuntui ruuhkavuosilta.

Mä itse koen organisoinnin sekä osittain priorisoinninkin olevan se juju, millä meillä saatiin ruuhkavuosien alkua siirrettyä roimasti eteenpäin. Vaikka inhoan kaiken kalenterioimista niin sepä se vaan toimivin ratkaisu oli. Yksinkertaisesti kaikki kellotettiin. Kaupassa käynnitkin. Ja jokaiselle päivälle oli tietyt rutiinit. Ja jaksamiseen vaikutti varmasti sekin että kivat jutut priorisoitiin tosi korkealle.
Kun kaikki oli kalenterissa, oli helppoa vain toteuttaa. Tuossa kohtaa on Ekan harkat, sillä aikaa me käydään Tokan kanssa kaupassa. Tuossa kohtaa mulla on iltavuoro eli muksut kouluun ja uimahallin kautta töihin. Tuossa kohtaa voisi siivota jos riittää virtaa. Yllätyksiäkin toki oli ja tuli mutta sitten priorisoitiin. Ja katsottiin päiväkohtaisesti mikä on joo ja mikä ei. Näin meillä tehdään vieläkin.
Hyvin toimivana kikkana mainittakoon esimerkiksi se että kaupassa käy isosti vain kerran viikossa ja kauppalistan kanssa. Täydennysreissuja voi tehdä pitkin viikkoa mutta ne on sellaisia nopeita pyrähdyksiä vaan jotka ei sinänsä näy ajallisesti missään.

Vaikka Kolmas nyt käynnistikin sen olon että ruuhkassa ollaan niin luulen että tositoimiin meilläkin aletaan vasta sitten kun Siippa palaa töihin. Töissä joutuu viettämään niin paljon aikaa että väkisinkin se haastaa kaiken muun. Varsinkin sitten kun se on kertaa kaksi. Ja kun pääluku on viisi niin kalenterin kanssa saa ihan tosissaan painia. Ilman että kenelläkään on olo että joutuu aina joustamaan. Kun toinen vanhemmista on kotona, niin pelivaraa on vähän enemmän. Ei kaikessa mutta kuitenkin.
Monta sopankeittäjää ei tässäkään hommassa pitemmän päälle pelaa vaan ne langat sen organisoinnin suhteen täytyy olla yhden (mun) käsissä. Mulla on perhekalenterin lisäksi, johon siis merkataan kaikkien kaikki menot lähtien harrastuksista ja lääkäriajoista kivoihin juttuihin ja muuttuneisiin koulunalkamis-aikoihin, käytössä myös oma henkilökohtainen kalenteri johon synkronoin kaiken. Ja joka toimii meidän arjessa aikamoisena raamattuna. Mitään ei sovita ilman että tarkistetaan ensin. Aikaa ja toimivuutta päiviin saa oikeasti hyvin helposti ja ihan pikkujutuilla mutta avainsana on juurikin organisointi.
Kännykän kalenteria en ole koskaan oppinut käyttämään. Mitä jos kännykkä pöllitään? Eikä se kokonaisuus siinä vaan aukea mulle samalla tavalla kuin paperiversiossa. Helpompi plarata viikosta toiseen.

Mä väitän että niiden ruuhkavuosien alkuun pystyy itsekin vähän vaikuttamaan. Juurikin sillä että suunnittelee vähän sitä arkea ja priorisoi. Mun mielestä esimerkiksi alle eskari-ikäinen ei tarvitse harrastuksia. Jos lapsi on päiväkodissa niin siinä on ihan tarpeeksi harrastusta joka päivälle.
Priorisointia on syytä suorittaa varsinkin sinne vanhemman kalenteriin. Onko kaikki siellä esiintyvä ihan tarpeellista? Superkiireisiä viikkoja on joskus kaikilla mutta jos se on sitä ajasta toiseen niin uskallanpa väittää senkin että silloin ei ajankäyttö ole ihan hanskassa. Ja varmasti tuntuu aika ruuhkaiselta. Tosin nämäkin on niin yksilökohtaisia hommia. Toisilla on kalenteri piukassa eikä tunnu missään ja toiset taas hyperventiloi jos kalenterissa on useampi meno kuin viikossa on päiviä. Mutta ehkä siinä onkin juuri se koko ruuhkavuosien pointti. Mikä tuntuu ruuhkalta ja mikä ei ja missä menee se ruuhkan raja. Siksi tämä onkin niin häilyvä käsite koko ruuhkavuodet. Koska lastensaanti ei automaattisesti tarkoita ruuhkaisia vuosia.

Ps. Minkähän puutoksesta kertoo se että kaupassa tekisi mieli työntää päänsä punajuuri-laariin? Ja ylipäätänsä vaan haluaisi syödä punajuuria koko ajan.

7 kommenttia:

  1. Minä olen ajatellut, että ruuhkavuodet on laaja käsite pikkulapsiajasta, kun käsi- ja päätyötä riittää enemmän kuin aiemmin ja sitten tulevassa noin keskimäärin. Tuolla määrityksellä me kumpikin kotihoitolaisista sitä eletään juuri. Mutta ruuhkaisempina koen kyllä sen mitä työssä ja päiväkodeissa käyvillä ystäviltäni elämää kuulen. Itse olen ruuhkaistanut vuosiani lasten kasvettua, koska olen nainen parhaassa ruuhkaiässä. Pieni ruuhka pitää minut hyvinvoivana. Harvoin koen silti, että ajantaju pettää, vaikka joku päivä onkin katsottava kelloon ja otettava tiheämpää askelta, sillä niin meidän yhteiskunta toimii.
    Minä olen aina tykännyt kalenterin käytöstä! Minusta kalenterit ovat ihania :D. Pientä ruuhkaa aivoihini (not really, just joking) tuottaa tällä hetkellä se, etten ole koko syksynä löytänyt Sitä Oikeaa seinäkalenteria ensi vuodeksi ja nyt olisi jo tarvetta sille! Pitääkö ostaa joku laimea maisemakalenteri :(?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän siinä onkin että jos kotona ollessa jo tuntuu kiireiseltä niin entä sitten kun on työkin mukana kuvioissa? :) tai lapset alkaa harrastamaan ihan tosissaan? Eikä sillä, onhan se muutos niin iso lapsia saadessa että siinä mielessä toki jokainen kokee ruuhkavuotensa alkaneeksi koska nyt kokee. Mutta mun mielestä se ei automaattisesti mene niin että kun lapsia tulee niin PAM, ruuhkavuodet alkoi. Joskus tuntuu että ne ruuhkavuodet alkaa jo siitä kun raskaustesti näyttää positiivista. Ja tuo on ihan totta että yhteiskunta pelittää juurikin niin että koko ajan on pieni tekeminen päällä :)
      Kyllä mäkin sinänsä tykkään kalenterin käytöstä mutta tykkään niin kovasti extempore-jutuista ja sellasista "tänään huvittaisi se-ja-se"-asioista että kalenterin mukaan eläminen ei aina anna oikein vapautta sitten noille. Mutta sellaista se elämä on ja on niitä täysin tyhjiäkin päiviä onneksi joskus.

      Mulla on muuten sama kalenteriongelma :D ensi vuodeksi pitäisi löytyä hyvä perhekalenteri että se oma kalenteri. Tämän vuoden oma kalenteri oli niin hutihankinta kuin vain voi! Se on ihan mahdottoman tärkeää että se kalenteri on just oikea ja täydellisen toimiva.

      Poista
    2. Minähän munin tämän vuoden kalenterin kanssa. Esim viikko alkaa su, ei ole nimipäiviä tai suom. juhlapviä, huoh.
      Perhekalentereita on minusta nyt tosi paljon tarjolla, meille ne on taas vielä liian suuria. Panostan siis "voimauttaviin kuviin" (:D) nimipäivienkin hinnalla.

      Ja minusta ne kotivapaapäivät tuntuu näin "ruuhkapäivien" jälkeen ihan superihanilta :)! Ja niitä on joka viikko monta!

      Poista
  2. Meillä on angry birds- seinäkalenteri, jossa on jokaiselle perheenjäsenelle oma sarakkeensa. Nyt just kyllä myönnyin ottamaanyös iPadin kalenterin käyttöön kun esikoinen vaihtoi jalkapallojoukkuetta ja treenit on 5-6 krt/vko ja iha uusissa paikoissa ja aikoina niin tarvitsen paljon muistutusta.

    Ruuhkavuosia me eletään ehkä parhaillaan kun lasten harrastustqpahtumia on n. 20/vko, mutta toisaalta tätä pehmentää se, että minäolen kotiäitinä ja mulla sekä myös lapsilla on yleensä jonkun aikaa kuitenkin vapaata päivässä. Isäparka se sitten käy töissä ja illat juoksee silti lasten harrastuksissa. Silti tämä on minusta ihan kivaa aikaa elämässä, varmaan myöhemmin muistelen hyvällä.

    - LeenaK (niin JOS me oltaisiin tiedetty millaisia hinoharrastajia meidän lapsista tulee niin en tiedä oliskohan kolmosta meillä. Onneksi siis ei teidetty :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on pakko myöntää että mä olen niin natsi että en ole antanut lasten aloittaa esimerkiksi lätkän pelaamista. Juurikin sentakia että se toteutus olisi tosi hankalaa. Mä olen perheen ainoa ajokortillinen ja kolmivuorotyöläinen. Liian hankalaksi menisi se että yritetään sitä palapeliä saada toimimaan, onneksi lapset ei meillä oo niin isosti hingunnetkaan noin sitoviin juttuihin. Himoharrastajia hekin ovat mutta onneksi vähän aikataulu-vapaammilla lajeilla :)

      Poista
  3. Sait lukijan :) Spämmään samalla vanhoille lukijoille blogini uutta osoitetta: http://heikunkeikunkax.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeeeeeee :)
      Hei hyvä kun spämmäsit, huomasin mä että vaihdoit osoitetta vaan kun ei heti sitä muuttanut ja lukemaan alkanut niin niinhän se unohtui

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?