lauantai 2. marraskuuta 2013

Vauva on...

...jo kaksitoista kuukautta. Kokonaisen vuoden!

Kulunut vuosi on ollut erilaisempi kuin vuodet miesmuistiin. Meillä on ollut uusi pieni ihminen jonka ensimmäinen elovuosi on nyt takanapäin. Siitä pienestä punaisesta vastasyntyneestä ruttunyytistä on kasvanut pellavapäinen ja sinisilmäinen höhöttäjä. Huumorintajuinen mutta äkkipikainen, sydänveriä myöten suuttuva mielensäpahoittaja. Suukkoja suikkiva ja halauksia huiteleva seuramies. Omille vitseilleen eniten naurava jätkänpätkä.
Vauvamme ensimmäinen vuosi on hurahtanut ihan hurjaa vauhtia! Tuntuu oudolta katsella valokuvia vuoden takaa Kätilöopistolta. Joko siitä on vuosi?

Kolmas on kaiken aikaa ollut eniten isänsä näköinen. Jo vastasyntyneestä pystyi tunnistamaan kuka on pojan isä. Hauskaa on ollut seurata myös veljesten keskinäistä yhdennäköisyyttä. Kolmas oli ensimmäiset puoli vuotta enemmän Tokan näköinen ja nyt viimeiset puoli vuotta Kolmas on muistuttanut enemmän Ekaa. Ekalla ja Kolmosella on todella paljon samanlaisia ilmeitä ja meillä huudahdellaankin paljon yläkoululaiselle että näytät ihan vauvalta.
Koskaanhan lapsia ei saisi verrata keskenään mutta Kolmas on meidän lapsista selvästi se, jonka temperamentti ja luonne on tulleet hyvin vahvasti esiin jo nyt. Isot veljet olivat hyvin pitkään aika lupsakoita tapauksia. Pienin taas heiluttaa tahtipuikkoa ja johtaa orkesteriaan sujuvasti jo ennenkuin osaa edes kävellä.

Vauva vilkuttaa ja taputtaa, seisoo ilman tukea ja kävelee hurjaa vauhtia taaperokärryn kanssa. Mikään ruuneperi Kolmas ei ole, tunnistettavia sanoja on lähinnä tissi, kissa ja anna. Äitiä ja mammaa huudellaan vähän kaikille. Tukea pitkin lähes juostaan mutta muuten neliveto on paras liikkumamuoto. Uuni ja astianpesukone ovat ihmeellisiä, valokatkaisijat ja hissin nappulat kiinnostavia, sängyssä hyppiminen on ihaninta ja musiikin soidessa tanssitaan. Kovasti kiivetään kaikkialle mihin vain päästään. Ja vähän niihinkin mihin rahkeet ei vielä riitä. Kolmas on varsinainen rohkelikko ja uskalikko, äiti taasen pelkuri joka kauhistelee jo nyt pojan edesottamuksia.

Muut lapset kiinnostaa Kolmosta ihan älyttömän paljon. Pojan kanssa vaan saa olla haukkana vieressä koska Kolmonen tekee vähän turhankin läheistä tuttavuutta. Kaverit tönitään kumoon, revitään hiuksista ja naamasta tai oikeastaan ihan mistä vaan kiinni saadaan. Lelut revitään käsistä ja päälle hypitään jos mahdollista. Lapseni on varsinainen kiusanhenki uteliaisuutensa kanssa. Joskus leikkiminen onnistuukin ja on hauskaa. Mutta Kolmas on tässä touhussa täysin erilainen kuin aikanaan hyvinkin rauhalliset isot veljensä. Mennään eikä meinata!

Vuosikkaan synttärikakku

Kolmas nauttii perheen yhteisistä ruokahetkistä ja syö samaa ruokaa kuin muukin perhe. Sormiruokailee vähän. Lusikat ym. ruokailuvälineet heittelee lattialle eikä vielä yritä saada lautaselta ruokaa ääntä kohti.

Jos mahdollista, Kolmas on pyörittänyt veljensä vielä tiukemmin sormiensa ympärille. Kaksikko yrittää systemaattisesti pitää vauvaa pois heidän huoneestaan mutta tämä aiheuttaa vain sen että Kolmosesta kuoriutuu italialainen jalkapalloilija joka heittäytymisellään ansaitsisi vähintäänkin oscarin ja joka ruumiinkielellään ilmaisee kuinka äärimmäisen väärin on että hän ei pääse mukaan. Valtaisat krokotiilinkyyneleet ja aneleva katse saavatkin veljet lähes poikkeuksetta aina heltymään. Vauva on myös kehittänyt tekoitkun joka on vain isoja veljiä varten ja joka esitetään vain niissä tilanteissa kun Kolmas meinaa jäädä ulkopuoliseksi. No tuu sitten kuullaan hyvin usein. Tätä teatteria on aina yhtä hauska seurata.

Kolmas inhoaa pukemista ja erityisesti vaipanvaihtoa. Kivointa ikinä on olla ilman vaippaa ja parisängyssä hyppiminen nakuna vasta parhautta onkin! Huutoraivarit koetaan aivan tasan jokainen kerta kun vaippaa vaihdetaan.

Hurjalta tuntuu muuten se että silloinkun Eka oli vuoden niin mä olen jo odottanut Tokaa. Muistan että Ekan yksivuotis-synttäreillä kerrottiin että toinen lapsi on tulossa. Muuten Kolmannen vauva-aika on ollut hyvin erilaista kuin aikanaan Kaksikon kanssa. Ihan eri jutut on pelottaneet ja mietityttäneet.

Tänään meillä siis juhlitaan. Pienimuotoisesti mutta kuitenkin, toista vierasaaltoa odotellaan. Vauvakin sai vähän maistaa kakkua...
Jatkossa en kirjoita enää kuukausittain mitä Kolmannelle kuuluu mutta aivan varmasti Vauva on... postauksia vielä tulee.

Nyt meillä asuu kainaloon kaivautuva tutkija, eläinrakas irvistelijä, kuivan huumorintajun omaava tekonauraja, perheellemme kovin rakas vuosikas. Hyvää syntymäpäivää Paapukka!


Kuppikakkuja


Kuopuksemme tulee säilyttämään perheessämme nimikkeen vauva, vaikka ei sitä varsinaisesti enää olekaan. Muka. Ja mä olen ollut myös tosi reipas, en ole itkenyt tänään kertaakaan. Vielä.

10 kommenttia:

  1. Onnea vauva :)! Ja onnea reipas äiti :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mä en edes tajua että miten ja miksi se nyt muka oikeasti on niin paha ja vaikea rasti että lapset kasvaa. Koska onhan se oikeasti kivaa! Ehkä se on enempi se että aika juoksee niin vauhdilla ja ei vaan ehdi nauttia tarpeeksi kaikesta.

      Poista
  2. Onnea!! :)

    Meillä on myös yksi Vilkas, jonka menoa katson välillä sydän syrjällään. Itse olen ollut kai jo vähän luonnottomankin rauhallinen lapsi, kun taas lapsen isä on ollut villi ja vilkas - myös nuorena. Hieman pelottaa, mitä tuleman pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mä olen ollut kyllä kaikkialle kiipeävä ja harmaita hiuksia synnyttävä. Että siinä mielessä ihme että vasta kolmas lapsi on se vilkas. Mä olen reilu vuoden ikäisenä kiivennyt kirjahyllyyn jatkuvasti, siis sinne ylös asti niitä muita tasoja pitkin. Ja parivuotiaana olen löytynyt mökin katolta. Ei ollut muuten ihan matala tönö se.
      Eka on ihan aina ollut se rauhallisin, Toka on jotain viitteitä antanut että vauhdikkaitakin lapsia on ja nyt varsinkin alkaa olemaan varsinainen sählä ja koheltaja mutta tää nuorin on kyllä ihan oma lukunsa..

      Poista
  3. Oijjoi onnentoivotus, myöhäinen mutta sitäkin suurempi!
    (Siis mun logiikalla siellä on neljäs vauva tulossa jos et kerro mitä Kolmannelle kuuluu mutta "Vauva on..." postauksia tulee lisää!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D No voikun oliskin vaikka raskaana oleminen onkin kamalaa. Mutta joo siis ei neljättä (tietääkseni vielä) tulossa mutta meinasin tuolla heitolla että kirjoittelen Kolmannen kuulumisia kyllä tuonne Vauva on...-alle mutta en enää kuukausittain. Toki mahdollisten lisäperheenjäsenten kuulumiset laitetaan sinne myös :P
      Suuret kiitokset :)

      Poista
  4. Meillä on 4,5v "vauva", siis mun silmissä tuo Pienempi vaan tulee raukkaparka varmaan aina olemaan meidän perheen vauva... Mutta onnea 1v :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Joo se taitaa olla tuo pienimpien väistämätön leima...

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?