tiistai 17. joulukuuta 2013

13

Mun esikoinen täyttää tänään 13. Ei voi olla!! Mun jouluvauva. Vuosi sitten mietiskeltiin tämmöisiä.

Vuodessa on tapahtunut melkolaila. Poika on kasvanut mahdottomasti (ei kuitenkaan vielä sitä murkkuiän kasvupyrähdystä), sekä ulkoisesti että sisäisesti. Kaiken alta löytyy kuitenkin vielä onneksi se tuttu Eka. Muut huomioonottava, iloinen, puhelias, ihmisten kanssa toimeentuleva ja muista tykkäävä.
Kun katselee Ekaa ikätovereidensa seassa, näyttää poika vielä aika lapsenkasvoiselta ja lyhkäiseltä. Mutta jos vertaa pojan luokkakuvia vaikka viime vuotisiin, on kasvua ja muutosta tapahtunut paljonkin.

Ekasta on kuoriutunut ihana nuorimies joka kysyy multa monta kertaa viikossa että tehdäänkö ruokaa yhdessä? Poika tekee koko perheelle ruokaa yksinkin mutta sekä mun että hänen mielestä kivointa on kun tehdään kaksin. Se on meidän yhteinen tekeminen. Erityisen paljon tykkään tästä siksi että mua harmittaa välillä ihan valtavasti kun tuntuu ettei poikaa oikein ehdi kunnolla edes näkemään kun meidän menot menee niin ristiin. Me ei aina ehditä syödä samaan aikaan mutta me edes tehdään se safka yhdessä!
Muutenkin Eka on useimmiten avulias poika joka ei nurise vaan jeesaa pyydettäessä. Poika kun tykkää tuottaa hyvää mieltä ympärilleen.

Ekalle on nykyään kovin tärkeää pukeutuminen ja miltä näyttää. Vaateostokset on hankalia. Mä en uskalla omin päin hankkia enää mitään koska niin tarkkaa se nykyään on.
Hiustenlaitto on myös tärkeää! Päästä löytyy ananaskampaus, kuten ilmeisesti about jokaiselta itseään tiedostavalta nuorelta mieheltä. Eka kasvoi ulkoisesti vuosia kampauksen myötä. Hiuksia asetellaan aamulla pitkään ja hartaasti, äidin hiustököttivarastot on käyty tyhjentämässä. Hermot menee hiushommien kanssa puolin ja toisin, äidin apua kaivataan mutta sitten se ei kuitenkaan kelpaa. Yritän tätä nykyä olla mahdollisimman huomaamattomana ja hiljaa ettei se vaan pyydä apua.

Poika viihtyy koulussa. Hämmentävän hyvin. Mulla on omissa kavereissa sillälailla muutamia Ekan kavereiden vanhempia että voidaan jutella aika vapaasti lastemme jutuista ja sama hämmennys vallitsee muissakin perheissä. Ollaan oltu porukalla vähän jo huolestuneita siitä että mitä ne siellä koulussa oikein tekee kun siellä on niin kivaa ja viihtyvät. On tentattu nuuskanvaihtoringit ja tupakkajengit. Mutta siinä vaiheessa alkoi itsestä jo tuntua aika idiootilta. Ehkäpä meillä on käynyt vain niin hyvin että Eka on koulussa jossa nuoret osataan huomioida nuorten tarvitsemalla tavalla ja vapaus ja vastuu kohtaa niin että siellä viihdytään.

Toki jonkun verran on ilmassa sitä että koulussa ei ole aina kivaa. Eihän missään ole aina. Mutta se on sellaista ikään kuuluvaa, jos nyt näin voi ilmaista. Teini-iässä esiintyvää "kaikki muut on parempia kuin mä"-tapaista. Rankkaa, niin nuorelle kuin vanhemmallekin. Se ei paljon lohduta sanoa että tuo helpottaa ja kun kasvat niin noita ei enää pyöritä. Nuorellakin se aikamääre on pitkälti tässä ja nyt.

Ylipäätänsä Ekan mielialat heittelee kuten ne nyt teini-iässä heittelee. Laidasta laitaan parissa minuutissa. Murheen alhossa oikein vellomalla vellotaan ja märehditään kunnes sitten seuraavalla sekunnilla ulvotaan naurusta. Vanhempana on joskus kuluttavaa kun ei vaan pysy sen nuoren mielen perässä että mistä suunnalta se nyt taas puhaltaa koska ne hetket on niin rajuja. Mutta kaikenkaikkiaan tämä ikävaihe on toistaiseksi ollut paljon antoisampi mitä etukäteen pelkäsin.
Sellaista huonoa itsetuntoakin on aina silloin tällöin havaittavissa mutta toistaiseksi ei mitään pysyvää ja sellaista mikä ihan tosissaan huolettaisi pidemmän aikaa.

Tuntuu että nyt jos koskaan on meneillään ikävaihe jolloin on tosi tärkeää huolehtia riittävästä unesta. Eka ei yksinkertaisesti vaan toimi jos se ei saa tarpeeksi unta ja lepoa. Meillä voisi välillä räjäyttää sisällä vaikka pommin ja se jätkä ei heräisi. Että lohdutuksen sanana kaikille joilla on huonosti nukkuvia pikkulapsia; Eka nukkui ja nukahti ensimmäisen ikävuotensa aikanaan pitkälti sylissä. Ja oli maailman huonoin nukkuja ja heräsi pieneenkin rasahdukseen.

Kaverit ovat tällä hetkellä henki ja elämä. Paljon nimiä viliseekin pojan puheissa, milloin hengataan ja milloin ollaan nuorisotalolla. Ekalla on aika tarkat ja tiukat kotiintuloajat joista poika ei onneksi vielä ole juurikaan kapinoinut. Nämä on hänelle perusteltu ja toistaiseksi ne perustelut ovat riittäneet. Kavereiden lisäksi myös perhe on tärkeä mutta nyt aletaan elää niitä aikoja jolloin Eka valitsee ne hetket kun perhe on tärkeä. Toki me siellä taustalla häilytään ja ollaan mutta enää me ei olla aina ehdottomasti marssijärjestyksessä se ensimmäinen. Näin äidin vinkkelistä tämä on ainakin toistaiseksi tuntunut yllättävänkin kivuttomalta.

Mulla ei ole tiedossa että Ekalla olisi ollut mitään alkoholikokeiluja tai muitakaan mutta näihinkin on asennoiduttu. Selvästi poikaa kuitenkin vähän kiehtoo ja kiinnostaa päihteet, ei kuitenkaan niinkään päihtyminen. Tupakka on puheissa ainakin ehdoton nounou mutta alkoholia aikoo kuulemma joskus sitten kokeilla. Vielä ei olla alettu piirtelemään pulloihin mittaviivoja.

Mä ja Siippa ollaan Ekan mielestä noloja. Meille esitelmöidään vähän väliä että miten me saadaan käyttäytyä. Hauska on ollut myös huomata miten Ekan kavereiden käyttäytyminen on muuttunut meitä kohtaan. Kyselin Ekalta asiasta ja se johtuu kuulemma siitä että me ollaan aikuisia. Ei mitään henkilökohtaista mutta aikuisiin suhtaudutaan varautuneeksi. Mun on todella, todella vaikea ajatella itseäni niin, että jonkun mielestä mä olen niin vanha että mä olen epäilyttävä.
Liian vakavasti näitä juttuja ei puolin ja toisin kuitenkaan oteta. Eka saattaa mulle supista julkisilla paikoilla että älä nolaa mua johon mä vastaan että no älä sä nolaa MUA.

Muuten Ekasta on kuoriutunut melkomoinen supliikki, kuivan huumorintajun omaava naurattaja. Jätkällä ei pokka itselläkään aina pidä. Ja välillä on hankala itsekin naama pokkana pojalle pitää kuria kun tyyppi hallitsee tilannehuumorin niin hyvin. Ihan mahtava luonteenpiirre.
Poika on myös yllättävän oma-aloitteinen niin halutessaan. Eka kävi parin kaverinsa kanssa itse kysymässä taksvärkkipäiväksi töitä Nesteeltä. Tykkäsi kovasti ja kyseli jo ensi vuodelle tet-paikkaa. Kuulemma onnistuu. Tosin tettiin on vielä vuosi aikaa eli voi olla että mieli muuttuu.

Harrastukset on pysyneet samoina, parkouria pääsääntöisesti ja jongleerausta omatoimisesti. Perheen kesken uintia ja mitä nyt satutaan keksimään.
Tulevaisuus on toki pojalla vielä avoin ja moni asia kiinnostaa. Milloin poika haluaisi lääkäriksi ja milloin pankin johtajaksi mutta itse lähtisin uskomaan että pojan alaa olisi teknologia. Koneet ja niiden kanssa puuhailu kiinnostaa.
Nykynuorison mukaisesti myös Eka löytyy sosiaalisesta mediasta. Sekä Twitter että Facebook on hallussa, puhumattakaan muista joista mä en ymmärrä mitään. Mutta nuo kaksi edellämainittua tuottaa haastetta meille vanhemmille siinä suhteessa että joutuu itse miettimään tarkkaan mitä voi julkaista ja mitä ei.
Tietokoneista huolimatta jaksan jatkuvasti ihailla kuitenkin lapseni suhtautumista esimerkiksi peleihin. Toki Ekakin varmaan pelaisi niin paljon kuin annettaisiin mutta poika on itse tosi valveutunut pelien sisällön suhteen. Kokee vastenmieliseksi liian väkivallan peleissä ja pohtii paljon mitä liian väkivallan tuijottaminen päivästä toiseen voi tehdä omalle mielelle. On itsekin havainnoinut omassa kaveripiirissään muiden käyttäytymistä ja sitä miten juurikin esimerkiksi pelit vaikuttaa. Ja tietokoneesta huolimatta haluaa välillä pelata myös lautapelejä!

Mun on pakko myöntää että kaipaan eniten Ekan kanssa kaksinoloa. Jos nyt pitäisi valita että kenen lapsen kanssa haluaisi aikaa viettää enemmän. Niin ehdottomasti Ekan. Meillä on keskenämme ihan omat jutut ja käytiin itseasiassa tuossa päivänä eräänä keskustelua siitä miten on niin kiva kun tullaan hyvin juttuun. Ekan mielestä on mahtavaa että ollaan niin läheisiä ja että meillä on hyvät välit. Ja toki tuo on mustakin tärkeää ja ennenkaikkea se on kiva kuulla sen lapsen itsensä suusta.
Eka on selvästi ottanut roolinsa esikoisena ja antaa musta joskus vähän liikaakin tilaa pienemmille veljilleen. Hän on kyllä ollut tällainen ihan pienestä pitäen mutta siitä huolimatta mun mielestä Eka saisi joskus olla joustamatta. Toki tämä on hyväkin piirre mutta joskus saisi asettaa itsensä muiden edelle. Ja juurikin ehkä tämän piirteen takia kaipaan sitä Ekan seuraa lapsista eniten.

Hyvää Syntymäpäivää siis Eka Vekara! Oot aika huisin tärkeä ja paras ja rakas.

6 kommenttia:

  1. Onnea Ekalle ja sen äidillekin! Tuollaisia poikia maailma tarvii, ihana persoona! (Toki tasapuolisuuden nimissä varmasti kaikki ovat, mutta nyt oli niin nätisti kirjoitettukin että oi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitämme :) Ja toki olen täysin subjektiivisesti sitä mieltä että tämä oma kupeitteni hedelmä on maailman paras ja oikeudenmukaisin ja ihanin ja paras ja upein ja mahtavin ja paras 13-vuotias :) Hyvän mun lapset!

      Poista
  2. Onnea, kuulostaa ihanalta pojalta :) Muistan kun itse olin tuossa iässä ja se hiustenlaitto!! Äiti meinasi repiä hiukset omasta päästään kun kampaus purettiin ja laitettiin, purettiin ja laitettiin ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onkin :) Mä en taas antanut mutsin koskea mun päähän muutakuin silloin kun tarvin värjäyksen kanssa apua. Ja on se kai pari kertaa leikannut mun tukkaa vähän. Ja mä auttaisin kyllä ihan mielelläni muttakun ei se lopputulos koskaan ikinä kelpaa :D

      Poista
  3. Sulla on jo näinkin iso lapsi! :) Onnea hurjasti! Kuulostaa aika mahtavalle tuo teidän välinen suhdekin.

    Ps. Mikä on ananaskampaus?

    Pps. Niin ja unohdin ettei mulla näykään tossa profiilissa omaa blogia. jos kumminkin haluat joskus eksyä vastavierailulle niin blogi löytyy tämän osoitteen takaa: http://elinalappalainen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ja just kivaa kun on. Kiitos :)

      Ananaskampauksia on monia mutta idea käytännössä se että sivulta ja takaa on ajettu aivan lyhyeksi (Ekalla on 3mm pitunen) ja päällä on sitten pidempää hiusta. Esim tällainen http://www.lily.fi/sites/lily/files/user/4101/2013/07/ananas1.jpg
      Yritin kyllä Ekalle markkinoida tätäkin koska mun mielestä ananastukka on tämä http://t2.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTtfR9SM7jiQXZCcZjROpSfv7btMRU2H_T7u0rwnPYkcli4EQaebA

      Ja kiitos linkistä, tuun vastavierailulle :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?