tiistai 24. joulukuuta 2013

Ajantappoa

Meidän koko muu väki nukkuu vieläkin eli mulla ei ole mitään tekemistä ja en oikein viitsi alkaa vielä kolisemaankaan. Nukkukoon! Sinänsä kyllä ihmettelen että nukkuvat koska meillä lahjat saa avata heti aattoaamusta. Onkin joka kerta aina hauskaa odotella kun Kaksikko aattona herää että koska hokaavat mikä päivä on ja kuinka monta minuuttia menee ennenkuin niitä lahjoja kysellään.

Mietiskelin tuossa että meidän joulut menee aina vähän sykleissä. On ne joulut jolloin kaikki on kotona ja sitten on ne joulut kun ollaan tynkäperheenä. Tänä vuonna on onneksi meneillään tuo ensimmäinen vaihtoehto. Tuntuu hassulta ajatella että viimeiksi vietettiin joulua näin kaksi vuotta sitten. Tässä asiayhteydessä se tuntuu pitkältä ajalta. Ja kun nyt eletään tätä koko perheen joulu-vuotta niin ajatellessani viime joulua tarkoitan sitä joulua joka oli kaksi vuotta sitten. Koska se oli se viime joulu.

Jahka tulee valoisaa ajattelin lähteä lenkille. Mun jouluun kuuluu ihan ehdottomasti aina röhnöttäminen mutta niin kuuluu myös urheilu. Viime jouluna ei tullut liikuttua mutta muuten liikunta on mulle ihan oleellinen osa joulua. Monestakin syystä. Ensinnäkin ei tule niin paha olo kaikesta syömisestä. Toisekseen mun selkä ei kestä kovin monen päivän makoilua. Makoiluun on aina pakko yhdistää myös x-määrä liikkumista jotta ranka ei sano poks. Ja kolmanneksi pinna pitää paljon paremmin. Se ei ole ihan yksinkertainen homma kun heitetään viisi päätä saman katona alle hengaamaan moneksi päiväksi vaikka nyt samaa perhettä ollaankin. Jossain vaiheessa alkaa aina egot kolisemaan ja aika käymään pitkäksi joten erotuomarin on parempi pysyä silloin suht rauhallisena. Ja siihen jeesaa mulla se liikunta. Kovasti katseitahan tuota kerää kun lenkkipolulla viilettää tai suuntaa salikassi olalla menemään mutta tuijottakoot. Tämä on minun traditioni!

EDIT Kuva lisätty lenkillä


Mulla ei oikeastaan tänä vuonna ollut mitään varsinaisia suunnitelmia koko joululle. Muutakuin se yhdessäolo. Ainoa mitä mietin oli että olisin halunnut tehdä jouluhalon. En ole koskaan itse tehnyt vaikka tykkäänkin ihan hulluna koko leivonnaisesta. Joka vuosi sitä Töölönrannan joulubuffassa syön yliannostuksen (paitsi tänä vuonna koska meidän buffaseura karkasi jo hyvissä ajoin ulkomaille mutta ensi vuonna taas. Ja itseasiassa Töölönrannan jouluhalko ei taida ihan perinteinen halko edes olla) mutta koskaan en ole itse kokeillut. No, kerkiäähän tuota välipäivinäkin pyöräyttää jos huvittaa.

Hassu juttu muuten tuokin. Meidän kavereista ja tutuista ihan valtavan moni on joulun ulkomailla. Mä en missään nimessä ajattele että joulu kuuluisi viettää Suomessa, päinvastoin. Mutta ajatuksena on hassua miten oma tuttavapiiri on nyt ihan ympäri maapalloa ripoteltuna. Jokaisella mantereella taitaa tällä hetkellä olla joku tärkeä.

Syömiset mietittiin lopulliseen muotoonsa oikeastaan vasta eilen ja toissapäivänä. Käytiin kaupassa aatonaatona heti aamusta. Kaikki saatiin eikä ruuhkakaan ollut paha. Suuntasin kaikkea maalaisjärkeä uhmaten vielä Kaksikon kanssa Verkkokauppaan. Pojat sai joululahjaksi uudet kännykät ja todettiin että ehkä ne on parempi hakea jo ennen joulua (alkuperäis-suunnitelma oli että haettaisiin välipäivinä ne vasta) että saadaan olla rauhassa. Sim-korttien päivityskin hoitui onneksi Jätkäsaaressa eikä tarvinnut lähteä ihmiskahvakuulailemaan mihinkään muualle. Oltiin ennen iltapäiväyhtä hoidettu kaikki.
Haudalla käytiin vielä illalla viemässä kynttilät. Ehkä ensi vuonna Kolmonen ymmärtää vähän kun jutellaan että toinen mummi on siellä.

Kaksikko toivoi tänä vuonna lähinnä pehmeitä paketteja. Niiden kännyköiden lisäksi. Vaatteita siis on tulossa kummallekin ja rahaakin on näköjään tupsahdellut molempien tilille. Sinänsä hyvin kiitollinen suuntaus, krääsälahjat on musta vaan ihan nounou. Kaikkea toivomaa ei tarvitse tietenkään saada enkä odota että pojat kalliita lahjoja edes saa mutta mulla on vain itsellä hyvin valtaisa henkinen allergia krääsää kohtaan. Sinänsä nämä lahjahommat on musta vähän siinä mielessä hankalia. Less is more on musta oikein hyvä suuntaus mutta tottakai sitä haluaisi että lapset saa jouluna olla lapsia ja nauttia siitä tavarataivaasta. Kun on sormi ihan suussa että no millä jutulla sitä nyt alkaisi puuhaamaan. Kuitenkin musta tuntuu että jos niitä paketteja on paljon niin se on sitä että revitään paketti auki, nakataan lahja syrjään ja siirrytään repimään seuraavaa. Vähän niin että sillä itse sisällöllä ei ole niin ehkä merkitystä vaan sillä että niitä lahjoja on paljon. Jotenkin itse liputtaisin vähiä lahjoja, josko niiden parissa malttaisi rauhottua ja se lisäälisäälisää pysyisi vähän aisoissa.
Samaten mä myönnän hyvin usein sortuvani siihen että yritän muistutella lapsia siitä että miten hyväosaisia ollaan. Jouluna tätä paasausta voisi harrastaa ehkä vähän pienemmällä vaihteella. Kuitenkin koen että omat lapset osaa hyvin huomioida muitakin ja eritoten vähäosaisempia niin ehkä he saisivat edes jouluna nauttia omista jutuista ja lahjoistaan ilman että äiti sieltä taustalta jaksaa muistuttaa olemaan kiitollinen. Koska ovathan he.

Mjaha, kuuluu heräämisen ääniä. Jouluja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?