lauantai 28. joulukuuta 2013

Downton Abbey

Kolmosta odottaessani hankin kotiin yhtä sun toista puuhattavaa imetysmaratonien ajaksi. Kirjoja, dvd:tä, netflix jne. Niitä maratoneja ei vaan koskaan tullutkaan. Vauva kyllä oli alvariinsa tissillä mutta ei mitenkään pitkiä aikoja. Ei sellaisia pätkiä että siinä nyt varsinaisesti olisi juurtunut sohvaan. Joten aika moni imetysviihde on saanut pölyttyä hyllyssä.

Yksi hankituista viihdyttimistä oli Downton Abbeyn kaksi ensimmäistä kautta. Tykkään kamalasti sarjoista mutta olen tosi huono katsomaan niitä silloin kun tv:n esitysajat ovat. Kolmivuorotyöläisenä viikonpäivät on ihan sekaisin, kellonajoista puhumattakaan. Ja muutenkin tykkään seurata sarjoja niin että katson monta jaksoa putkeen. Siksi DA on mulla jäänyt aiemmin näkemättä vaikka sitä kovasti on kehuttukin. Ja bongasin kyllä sarjan alkamisen silloin aikanaan ja olin kovasti kiinnostunut. Tykkäsin aikanaan Kahden kerroksen väkeä-sarjasta ja itseasiassa sitäkin meiltä taitaa löytyä.

Aloinkin nyt viimeisten kotiviikkojen aikana katsomaan Downton Abbeyta ja jäin koukkuun heti. Miksimiksimiksi en ole tätä aiemmin katsonut? Ja miten mä ehdin ennenkuin menen töihin. Mulla on järjetön kirjaläjäkin odottamassa mitkä haluaisin lukea ennen töitä. Puhumattakaan kaikesta muusta pitäisi-jutuista.
Kaksi ensimmäistä kautta tuli katsottua kolmessa päivässä (olisi varmaan tullut katsottua nopeamminkin mutta perhe). Mun alennusmyyntien ykköskohde onkin nyt löytää kolmoskausi suht edullisesti. Ja mielellään neljäskin.

Mä en osaa päättää onko mun suosikki ihanan hömelö yksinkertainen Daisy vai mahtavan Maggie Smithin esittämä leskirouva Crawley. Kummastakin löytyy sekä inhokkipiirteitä että mielenkäänteitä johon samaistua.
Harvasta sarjasta olen jaksanut katsoa dvd:n lisämateriaalitkin mutta tästä oli pakko. Näyttelijät avasivat kivasti hahmojaan ja sitä millaista DA:ta on tehdä. Kuvauspaikkana toimineen Highclere Castlen historiaa käytiin läpi ja entisistä asukkaista kuultiin kertomuksia. Varmaan ihan mieletöntä kuvata moisessa ympäristössä!
Ylipäätänsä sarjan yksityiskohtiin on panostettu ihan mahtavasti ja kaikki on niin kivan kuivan peri-brittiläistä. Hillittyjä tunteenpurkauksia ja sarkastisia oivalluksia. Kiva yllätys oli myös että sarjan luoja ja käsikirjoittaja Julian Fellowes oli tuttu kasvo mm. Laakson kuningas sarjasta josta olen nähnyt lähes kaikki jaksot.

Koska olen ihan paska odottamaan niin tiedän jo suurinpiirtein pääpiirteittäin mitä kolmoskaudella tapahtuu. Neloskauden olen vielä malttanut pitää salassa.
Kaksikko järkkäsi itsensä viikonlopuksi mummolaan joten nyt olisi melkein kaikki aika ja mahdollisuus möllöttää ja marinoida aivoja kaikilla maailman hutuilla.

Ps. Viimeinen vauvauinti oli tuossa ennen joulua. Ei tulla jatkamaan perheuintia tai muutakaan säännöllistä, käydään uimassa omalla porukalla kun käydään. Mä en itseasiassa syksyn aikana juurikaan enää mukana käynyt. Se ei vaan sitten kuitenkaan tuntunut meidän jutulta. Kevät meni vielä ja oli kivaa mutta kesätauko oli liian pitkä eikä sitten enää oikein päästy hommaan uudestaan kiinni. Ylipäätänsä mulla jäi vähän sellainen paljon melua tyhjästä-olo vaikka meillä mukavaa olikin ja vetäjät oli kivoja jne. Ei niin välttämätön homma mitä ihmisten puheista tuntui etukäteen jäävän käteen..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?