torstai 12. joulukuuta 2013

Jokakuinen nillitys nukkumisesta

Nämä unihommat on mulle jostain syystä tosi lähellä sydäntä. Ja pyörii paljon mielessä tulevan töihinlähdön takia. Ihmetelläämpä nykytilannetta siis hetki.... jälleen kerran.

Mä olin pitkään ihminen joka halusi nukkua yksin. Siis toki Kaksikko sai tulla viereen mutta noin muuten koin että nukun parhaiten yksin. Ja tuntui jotenkin tosi kaukaiselta että tulisi nukkumaan tai edes haluaisi nukkua muuten kuin yksin. Määrittelin pitkään ihmisiä sen mukaan että pystyinkö nukkumaan heidän vieressä. Hyvin harvan vieressä pystyin.

Mä olen myös aina ollut tosi huono toimimaan vähillä unilla. Sitä unta ei välttämättä tarvitse saada yöaikaan mutta viimeistään sitten päivällä. En kuitenkaan osaa nukahtaa koska tahansa ja mihin tahansa ja silloin en nuku ainakaan jos on tilanne että nyt jos nukahtaisin niin saisin nukkua niin-ja-niin kauan. Vaikka olisi kuinka väsy niin uni ei vain tule jos on pakko. Heräilen muutenkin helposti ja uudelleen nukahtaminen on vaikeaa.

No, nykytilanne sitten. En osaa nukkua enää yksin. Ja mieluiten nukkuisin niin että koko väki on lähellä. Kaksikko tuskin haluaisi mutta mun ideaali olisi että nukuttaisiin kaikki samassa tilassa. Olisi kiva jos olisi olemassa makkari joka on pelkkää sänkyä. Tai sänkyjä.
Mutta nykytilanne on se että Kaksikko nukkuu omassa huoneessaan ja Kolmonen sivuvaunussa samassa makkarissa meidän kanssa x-aikaa, kunnes siirtyy meidän väliin nukkumaan. Tämä on tällä hetkellä se kombo jolla meillä nukutaan kaikista parhaiten. Tai no.... nukutaan ja nukutaan.

Tuossa loppukesästä kun mietiskelin töihin lähtöä ja siihen liittyviä kotikuvioita, tuli imetyksen jatkuvuutta toki mietittyä aika lailla. Pitäisikö se yrittää lopettaa kokonaan? Minkä verran pitäisi vähentää? Mitenkä yösyötöt? Täysiä öitä nukkuva ei meidän bebe ole ollut vielä missään välissä, ei ole mennyt yhtäkään yötä ettäkö vauva ei olisi käynyt tissillä tankkaamassa. Eli pikaisella laskutoimituksella voidaan laskea että mä en ole nukkunut yhtäkään kokonaista yötä reilu kolmeentoista kuukauteen. Plus loppuraskauden valvominen.
Mä en ole ennen ollut tilanteessa että lähtisin imetysaikana töihin. Mä en tiedä miten pitäisi toimia.

Tällä hetkellä Kolmas nukahtaa omaan sänkyynsä. Nukkuu siellä hyvin kunnes me tullaan nukkumaan. Herää 00-02 välillä ja valvoo tunnin pari. Ei välttämättä kamalasti itke (jos pääsee viereen) mutta hyörii, pyörii, potkii, raapii, vatuloi. On levoton. Hakee asentoa. Kolmosta siis nukutellaan joka yö keskellä yötä parisen tuntia. Sitten kun rauhottuu niin posottaa tyytyväisenä suurinpiirtein sinne asti kun Siipan kello soi (5.30) jolloin tulee viereen, mä imetän ja sitten jätkä on taas taju kankaalla. Nukkuu rauhassa sinne asti kun nukkuu. Jos on ollut oikein levoton yö niin jopa aamukymmeneen.

Mietittiin pitkään että tuo alkuyön riekkuminen johtuisi nälästä. Että ihan oikeasti sillä on vähän nälkä. Mutta ei se teoria jotenkin enää tunnu toimivalta. Yhtä levoton vutjaamista se on, imetän mä siinä tai en. Yritän siis olla imettämättä. Tyyppi on selvästi kiukkuinen kuin ampiainen, tällä hetkellä varmaankin siitä että yritetään saada se sinne omaan sänkyyn rauhoittumaan. Että ei automaattisesti kopata sinne meidän väliin enää. Välillä oikeasti meinaa jo vähän huvittaa kun tyyppi heittelee meitä suutuspäissään kaikella mitä käsiinsä saa. Mutta jos Kolmas otetaan viereen jo tuossa vaiheessa niin se hyöriminen on miljoonasti levottomampaa kuin siellä omassa sängyssään. Hankalaa se rauhoittuminen on sinne omaankin sänkyyn mutta helpompaa kuin meidän väliin.

Tassuttelu ei meillä ole oikein koskaan toiminut mutta kyllä siellä sivuvaunussa joutuu itsekin puoliksi roikkumaan koska itsekseen tuo ei rauhoitu. Kiipeää muuten meidän sänkyyn tai heittelee meitä tuteilla tai huiskii käsillä ja millä nyt sattuu yrittämään. Mulle kävisi silittäminen, kädestä kiinni pitäminen tai sellainen hipsuttelu. Mutta ei. Meillä nipistellään ja raavitaan. Missä maailmankaikkeudessa nämä rauhoittaa ja auttaa nukkumaan? Ja entäs sitten se potkiminen ja jaloilla huiskailu. Voi vittu. Meidän väliin se ei tuossa vaiheessa vain rauhoitu ja kun toista tuntia potkitaan kylkeen ja nipistellään käsivarresta niin sitä on kyllä aika mielellään kippaamassa sen lapsen sinne aivan vitun sama minne omaan sänkyyn. Kun meidän perheen aikuiset suhtautuisi perhepetiin niin kovin myönteisesti niin miksi meille ei ole suotu lapsia jotka olisi kanssa sen kannalla? Mun puolesta vauva voisi nukkua siinä meidän välissä ihan hyvin ja Siippa on samaa mieltä niin miksei se sitten osaa nukkua siinä? Ja ompahan muuten yllättävän pitkät kädet kaverilla, oon pari kertaa yrittänyt luikerrella karkuun niitä sen iskuja niin hyvä ettei tipu sängystä kun niin kauas on valuttava että on iskuvapaalla alueella.

Mulle on jotenkin aina ollut sellainen periaate että aikuiset nukkuu sängyssä. Että sinne saa kyllä valua muksut ja elukat mutta että aikuiset ei sieltä lähde vaikka sohvalle tai lastensänkyyn. Mutta nyt alan olla pikkuhiljaa valmis sillekin ajatukselle että kun Siippa jää lomalle niin mä siirryn sohvalle. Mulla alkaa olla itsellä niin rankka vitutus ja henkinen allergia tuota kahta valvomistuntia kohtaan että on oikeasti tosi rankkaa jaksaa rauhoitella sitä lasta. Kun tosiaan tyyppi nukkuu alkuyöstä hyvin, loppuyöstä mahtavasti ja päiväunetkin sujuu. Niin mikä helvetti tuossa keskellä yötä on että siinä on se kaksi mahdottoman rauhatonta tuntia?? Fyysisiin tekijöihin en jaksa enää uskoa. Senverran ehta kiukuttelun sävy siinä yömelskaamisessa on.

Mitä lähemmäs töihinpaluu hiipii niin sen enempi tuntuu nyt väsyttävän ja sen vaikeammalta tuntuu herätä aamuisin. Tosin asiaa ei varmaan liiemmälti auta se että joka yö saa valvoa pidemmän pätkän. Jotenkin se tuntui pienen vauvan kanssa helpommalta ja asiaan kuuluvalta. Mutta nyt vuosikkaan kanssa vaan vituttaa.

Ja kyllä tiedän että toisten kanssa se vaan on tällaista. Lapseni ei ole oppikirja. Mutta en ole muuten minäkään. Ja vaatii nyt vähän aikaa joko tipauttaa lapaset hankeen ja alistua tai sitten kääriä hihat ja pistää asiat toiselle tolalle.

EDIT pakko linkata tähän vielä mahtava Paula Noronen..

6 kommenttia:

  1. Myös meillä vanhempien sängyn vieressä pinnasängyssä nukkuva vuosikas häiriintyy meidän nukkumaanmenon aikaan. Toisin sanoen, juuri kun itse on saamassa unen päästä kiinni, lapsi ryhtyy usein karjumaan tai pomppaa ylös (ja karjuu, koska nukuttaa). Jos meillä olisi hänelle lähellä (samassa kerroksessa) oma huone, harkintaan otettaisiin jo omaan huoneeseen siirto. Mutta kun ei ole, niin sinnitellään. Perhepetiä meillä ei ole koskaan harrastettu, mutta käsi kädessä tai käsi lapsen pään päällä pinnasängyn pinnojen välistä olen kyllä nukkunut eräänkin yön. Ja niskat huutaa hoosiannaa ja päätä särkee.

    Onko teidän Kaksikko nukkunut pienenä samassa huoneessa kahdestaan? Miten he sopeutuivat siihen alkuvaiheessa? Meillä esikoinen siirtyi omaan huoneeseen 1,5-vuotiaana ja se sujui mallikkaasti. Minua 3- ja 1-vuotiaiden lasten samaan huoneeseen siirtäminen kuitenkin mietityttää siltä kannalta, että häiriintyvätkö toisistaan liikaa. Vanhempi lapsi on enemmän illanvirkku, joten huolestuttaa jo etukäteen kuopuksen herääminen hänen melskaamisiinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siippa nukkui viime yön sohvalla ja se selvästi jeesasi meidän kaikkien unia. Kolmas öhelti ja sähelsi mutta häiriintyi kuitenkin selkeästi vähemmän kuin nukkujia vieressä oli vain yksi. Jos olisi mahdollista niin mekin tehtäisiin se peliliike että siirrettäisiin Kolmas omaan huoneeseen nukkumaan. Mutta se ei meilläkään ole mahdollista.

      Mulla on kanssa niskat jumissa siitä "tassuttelusta" plus tuntuu ettei vasemmassa kädessä kierrä veri kunnolla ja se on ihan puutunut.

      Mulla on muistikuva että Kaksikko siirtyi samaan huoneeseen jopa niinkin aikaisin että Toka oli vain viisikuinen. Viereenhän häntä toki haettiin sitten vähän väliä mutta muistelen että Toka kanssa öhelsi omassa sängyssään senverran että mä en saanut nukuttua. Ja muistan että meillä tuo kyllä toimi ihan suht hyvin, osa yöstä rauhoittui vaikka sitä porukkaa aamulla aina löytyikin meidän sängystä enemmän kuin siellä oli nukkumaan mennessä. Meillä pojat eivät häiriintyneet toisistaan mutta aikuisista sitten kyllä.

      Poista
  2. Toivottavasti löydätte kaikki unirauhan! Meilläkin on taas uniasiat pinnalla: en tajua miten tää tilanne onkin taas luisunut tähän, että yöllä heräillään ja valvotaan. Ei luulis hampaidenkaan voivan kaiken aikaa vaivata. Nyt just tietty, kun olen muutenkin ekstraväsynyt, niin lapsi on alkanut herätä klo 23 aikoihin. Valvoo tunnin pari unta yrittäen. Sitten aamuyöstä ehkä toinen samanmoinen jakso. Ja siinä missä jossain vaiheessa ne yöunet heti vastaavasti pideni aamusta, niin nyt ei todellakaan. Mä mietin jo, että pitääkö mun edelleen nipata jonkun verran päikkäreistä pois.

    Taas jo tossa epätoivoisena yritettiin yksi yö, että junnu olis malttanut rauhoittua meidän viereen ja yrittää siinä sitä unta, mutta kävi ihan päinvastoin. Se alkaa aina vaan pomppia eikä sitä saa edes makuuasentoon. Sohvalla se saattaa ehkä ruveta yrittämään, mutta siinä on sitten aina se, että se pitää siirtää omaan sänkyyn ja sitten se saattaa herätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kanssa vaan suostu uskomaan että jatkuvasti on jotain fyysistä mikä selittää. Ja silloin kun kyse on jostain fyysisestä seikasta niin meidän kukkumiset on selkeästi erilaisempia. Poika on paljon itkuisempi ja tuskaisempi. Nyt se ei ole sellasta vaan ehdasti vaan yleislevotonta vatulointia yöaikaan. Ei löydy asentoa ja ei vaan osata rauhottua.

      Voi vitsi, teille kyllä soisi jo hyviä öitä pidemmälle ajalle. Raskaus on muutenkin haastavaa, saati sitten jos ei saa nukuttua ja levättyä.

      Poista
  3. Toi meidän valvoo kans joskus öisin tunnin tai pari puoliltaöin. Yleensä edellisenä aamuna se on yrittänyt herätä joskus kuuden pintaan ja olen tainnuttanut sen maidolla jatkounille. Sitten se seuraavana yönä kelaa, että nyt sitä maitoa vois saada ja hilluu kiukkuisena, kun ei tipukaan. Eli pitäis vaan reippaana herätä kello kuus ja jättää aamumaitotorkutus välistä. Kun ei kaikkea voi saada.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot muuten todennäköisesti ihan oikeassa. Meilläkin se voi johtua siitä että öisin on saanut maitoa. Ja juurikin siitä syystä että aamuja on koitettu venyttää. Josko se lähtis helpottamaan kun mä häivyn töihin. Nyt kun olin yhden yön tuossa kokonaan veke niin jätkä nukkui 8.20 asti. Eli pärjää kyllä tasan varmasti ilman mitään öisiä tankkauksia.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?