maanantai 2. joulukuuta 2013

Jollottelua

Mä tykkään joulusta. Ihan mahdottomasti. Glögiä lipittelen jo jostain syyskuulta ja pipareita ja juustoa menee myös pitkin syksyä. Miellän joulun ennenkaikkea lasten juhlaksi mutta nimenomaan sillä syyllä on itsekin kiva fiilistellä joulua. Kun voi laittaa lapsille kaikkea kivaa.

Mitään sen ihmeempiä herätyksiä en joulun suhteen tarvitse. Se odotus nousee sieltä aina pikkuhiljaa. Iltojen pimetessä kun sytytellään kynttilöitä ja mietitään että tehdäänkö tänään glögiä vai teetä. Aina se joulukutina on sieltä pikkuhiljaa tullut. Paitsi tänä vuonna. Ei näy, ei kuulu. En tiedä johtuuko homma siitä että nyt tuntuisi olevan enempi tarvetta aurinkolaseille kuin pulkalle mutta ei vaan joulututa. Joulusuklaa kyllä kelpaa mutta muuten tuntuu siltä että kiitos ei.

Joskus aiemmin mä olen hankkinut kaikki joululahjat jo lokakuuhun mennessä. Kunnes jonain kertana jäin ihan miettimään että miksi ihmeessä. Isojen lasten kanssa se lahjojen piilottelu ei ole enää ihan niin simppeli juttu ja toiseksensa, jos tietää mitä ostaa ja lähtee hakemaan niin se aikaisena matona oleminen ei sinänsä isosti helpota. Ellei nyt sitten tahdo välttyä ruuhkilta tai kauppojen jouluhapatukselta. Joulustressi ei ehdottomasti ole mulla kasvanut sen jälkeen kun jätin sen joululahjojen ostelun kesän alennusmyynneistä. Yhtälailla mä joko tiedän tai en tiedä mitä ostan, oli se ajankohta mikä vain.

Perjantaina näkyi tasan kaikki olevan pikkujouluissa joten kauppareissulla (joo tiedetään että se oli Älä osta mitään-päivä mutta valitettavasti tuota ei pysty aina noudattamaan juuri sinä nimenomaisena päivänä. Jääkaappi oli tyhjä joten se ratkaisi) päätin että nyt potkastaan joulu käyntiin vaikka väkisin ja haalin kärryihin läjän juustoja, viikunahilloa, pipareita, hedelmiä ja suolakeksejä. Ja voihan pojat! Olisi pitänyt polkasta homma aluilleen jo joskus paljonpaljon aikaisemmin. Suurinpiirtein elokuun lopussa. Vitsit miten maistui hyvältä! Mä en muuten homejuustoista niin välitä mutta piparin päällä on kypsytetty cheddar ihan ehdoton. nomnom!

No nytkun tässä on näitä Pala viiniä ja tilkka juustoa-iltamia Siipan kanssa viikonloppuna vietetty parikin niin toki olen siitä ainokaisesta nautitusta viinilasillisesta kehittänyt seuraavalle aamulle messevän darran. Janottaa ja heikottaa ja naama on ihan turvoksissa. Universumi ihan oikeasti hei?!? Mua ei naurata tämä vitsi yhtään. Ja nyt on itseasiassa krapula pelkästään siitä että ajattelin eilen illalla että olisipa kiva ottaa lasi viiniä.

Kolmikko kärrättiin sunnuntaina perinteisille piparileipojaisille mun äidin luo ja sillä aikaa me mentiin Siipan kanssa syömään ja ostoksille. Vanhin lähinnä söi taikinaa, keskimmäinen taiteili mitä ihmeellisimpiä "tän sian päällä on ratsastaja"-mallisia peppereitä ja nuorin keskittyi häiritsemään yleisvatuloinnilla minkä pystyi. Tuolla ne nyt piparit pöydällä pyörii ja veikkaan että pyörivät vielä aattonakin. Vaikka muuten tykkään tehdä kaikkea itse niin piparit on kaupasta ostettuna parempia. Ja eniten mua ärsyttää ylipäätänsä pipareissa se että siitä on tehty joku kaksimielinen vertaus alapäälle. Koko joulukuu viljellään jotain typeriä pipari-vitsejä ja tasan joka vuosi joku postaa sen "kuvaa piparisi"-mainoksen facebookiin. Hah-vitun-haa.

Kun oltiin eilen oltu kaksi tuntia tien päällä lasten piparikarkeloidessa, niin teini aloitti puhelinpommittelun. Koska tuutte, meneeks viel kauan, ootteks te jo kohta täällä? Tämä on yksi mitä mun on hiton hankala tajuta. Jätkä itse luuhaa ympäriinsä aamusta iltaan ja taiston kanssa sitä näkee joskus himassa. Kun keksitään jotain porukalla niin Ekan reaktio on aina onks pakko? En edes muista koska me oltaisiin Siipan kanssa tehty yhtään mitään kahdestaan (ja nytkin oli niinkin hurja tapahtuma kuin kaupassa käynti agendana) niin eikö se kerta kun moneen aikaan johonkin lapsetta mennä niin ole juurikin se hetki kun nuoriherrateinipää tahtoisi perheillä. Aaeerrgghh. Joskus kyllä ihan oikeasti vähän kysyy olla aina se ymmärtäjä.

No kaikesta huolimatta joululahjoja saatiin viikonloppuna hankittua. Isoimmat kohteet on vieläkin mietinnän alla mutta paniikkihan se on aina paras motivaattori.
Meillä ei muuten enää lelulehtiä lahjojen toivossa niinkään selata vaikka postiluukusta niitä edelleen tuleekin. Mutta sitäkin kovempi sana on ollut EMP:n kuvasto. Lähes kaikki Kaksikon joululahjat tulikin hankittua sitten sieltä. Pistivät vielä omiakin rahoja haisemaan.

Mä olen ollut pikkasen sormi suussa joulukalentereiden kanssa. Blogikalenterit on musta aivan ihania ja on kivaa kun toiset jaksaa nähdä sen vaivan. Mutta tarkoitankin nyt näitä esim. sähköpostiin ilmestyviä. Mulla ainakin tulee vähän sieltä sun täältä ilmoitusta miten nyt olisi luukkua odottamassa täällä ja tuolla.  Mikä uusi markkinarako se tämä nyt on? Ja pakkoko se on samaan aikaan jokaisen keksiä.

Ps. Maanantai näytti kyntensä heti aamusta. Aamuysiin mennessä olin jo hankkinut vauvalle lääkäriajan (joka toki osuu keskelle päiväkkäriaikaa mutta en valita! Hyvä kun saatiin aika. Soitti toki takaisinsoitosta juurikin silloin kun olin vessassa), riidellyt Siipan kanssa, menettänyt hermot about kaiken kanssa, bongannut huulesta messevän kipeän aftan, kokenut kahviromahduksen, tajunnut että Body Balancen ohjelma muuttuu tällä viikolla ja mä ehdin käydä edellistä aivan liian vähän sekä paniikkilukenut loppuun kirjan jonka palautus oli tänään (Taivaslaulu, ihan mahtava!!). Tästä puuttuu enää se että alkaisi satamaan lunta.

2 kommenttia:

  1. Mulla on myös ollut tarkoitus lukea tuo Taivaslaulu. Toiv. saan sen hankittua jostain pian (kirjastossa tuntui olevan sille aikamoinen varausjono)... Miksi ne soitot ja ovikellon rimpauttelijat tapahtuu aina kun on vessassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä löysin sen sattumalta bestseller-hyllystä. Ja oli kyllä ihan mahdottoman hyvä. Rakastuin ihan täysin kirjoittajan kielimaailmaan, ihan hillitöntä kielenkäyttöä ja kuvailua.
      Ja se on Murphyn laki että jos olet vessassa tai alasti niin vähintään ovikello soi, puhelin huutaa ja galaksit räjähtää.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?