lauantai 21. joulukuuta 2013

Kolme yötä jouluun on

Meillä sairastettiin lähes koko marraskuu. Parilla perheenjäsenellä homma taisi venyä vähän joulukuunkin puolelle. Itselle iski aivan totaalinen väsymys joskus marraskuun vikoilla metreillä. En muista että olisin koskaan milloinkaan ikinä ollut näin väsynyt mitä nyt olen.

Päivät ja viikot vaan vieri ja nyt on enää muutama päivä jouluaattoon. Kuun alussa tuli ihmeteltyä kun joulumieltä ei näy ei kuulu. Ja samassa pisteessä ollaan yhä edelleen. Jouluvaloja ei ole ikkunoissa eikä mitään joulukoristeita esillä. Jouluverhoja ei olla koskaan harrastetukkaan tai muita joulutekstiilejä. Lahjat nyt on kunnossa mutta koska hankittiin vain lapsille lahjoja (paitsi Kolmoselle, se ei ymmärrä vielä niistä mitään ja toisekseen meillä on tavaraa ennestään jo ihan helvetisti että aina kun vaan on mahdollisuus välttää tavarataivasta niin todellakin vältetään) niin aika helpolla päästiin. Tosin paketoitunahan ne ei toki vielä ole. Paitsi yksi. Josta kissa söi jo lahjanarut. Tällä hetkellä tuntuu itseasiassa siltä onko pakko paketoida? Että miksimiksimiksi ne edes pitäisi paketoida? Joululauluja ei olla käyty kuulemassa paitsi muutama Tokan joulujuhlassa. Mä yritin kotona kuunnella vähän joululevyjä muttakun ei irronnut niin ei irronnut. Tosin olin silloin darrassa eli silloin kyllä joutui rintoihin kaikkea muuta kuin joulu. Joulusiivousta ei olla tehty (tämä on yksi kyllä mitä en ole koskaan edes tajunnut, mikä vika on tavallisessa siivouksessa?) eikä itseasiassa vielä edes tiedetä mitä syödään jouluna. Eli ruokakaupassakaan ei olla vielä käyty. Pikkasen jännäröidään päästäänkö pyörähtämään vielä Lastenklinikallakin, Ekan koulukavereissa esiintyy jo influenssaa ja Ekan yskä on pahentunut tällä viikolla älyttömästi. Viime jouluaattonahan Lastenklinikalla käväistiin verivirtsaisen Kolmosen kanssa eli lähes perinteinen joulunviettopaikka meille. Joulumarkkinat on vielä kokonaan käymättä mutta ehtiihän tässä vielä.
Näistä huolimatta kenelläkään meistä ei ole mikään stressi yhtään mistään koska joulu tulee kyllä, oli jutut valmiina tai ei. Ne on ihan muut seikat jotka sen joulun tekee kuin nuo yllämainitut.

Me on tänä vuonna saatu viettää perheenä yhdessä aikaa ihan mahdottoman paljon. Kadehdittavan paljon. Niin paljon että aika todennäköisesti vastaavaa ei enää tule. Mä pidän sitä kaikista isoimpana lahjana. Se tuntuu nytkin siltä mitä kaikista eniten haluaa. Nukkuminen olisi listalla heti vankkana kakkosena mutta koska Kolmosella pullottaa poskihampaat niin tämä tuskin toteutuu. No, opin jo lapsena että jouluna ei saa kaikkia lahjoja mitä toivoo.


Hyvää joulua! Terveisin lampunvarjostin.

Joulupöydän tarjottavista mulle riittää että tarjolla on riittävästi juustoja, pipareita, glögiä ja jotain hyvää viiniä. En välitä juurikaan perinteisistä jouluruoista. Porkkanalaatikko ja kalat on jees ja niitä meiltä varmasti löytyykin koska ne uppoaa kaikkiin. Muu on vielä auki, pitää haastatella väkeä että kuka toivoo mitäkin. Mitään meillä ei ole pakko syödä, kannustetaan maistamaan mutta ei pakoteta. Tärkeintä että syödään porukalla ja kaikille maistuu. Ja tarjolla on jotain joka varmasti uppoaa.
Toivon lumetonta ja plusasteista joulua jotta pääsen juoksemaan. Kroppa ei tahdo kestää monen päivän mässyttelyä ilman että ruoansulatusta jeesii vähän liikunnalla.

Tänä vuonna ei tarvinnut lukuvuoden päätteeksi käydä kuin Tokan joulujuhla. Enkä olisi mennyt sinnekään mutta Toka toivoi että tulisin ja tietysti käyn niin kauan kuin mut paikalle halutaan. Muutenkin joulujuhlat alkaa olla aika vähissä, yläkoululla kun niitä ei vietetä ollenkaan vaan oppilaille on puurojuhla jonka jälkeen alkaa loma. Mitä mä sitten teen kun ei enää tarvitse käydä? Kolmosen koulun alkuun on vielä niin pitkä aika. Päiväkodin vastaavat on ihan eri. Koulussa jo se katsojamäärä on niin paljon isompi että se tekee esiintyjille omat haasteensa. Ihan joka vuosi on hauska bongata esimerkiksi se ylihermostunut huutolaulaja sieltä esiintyjistä joka kanavoi jännityksensä naama vakavana ja otsa kurtussa unohtaen kaikki liikkeet, keskittyen vain siihen laulamiseen. Joka menee huutamiseksi. Oikeasti maailman sympaattisinta. Ja hatunnoston arvoista. Lapset on käsittämättömän rohkeita.
Kaksikko on myös ollut esiintyjissä joka vuosi. Joskus molemmat tai vaan jompi kumpi. Eka kielivalintansa vuoksi (ei-englannin lukijat esittävät juhlissa aina jotain perinnelauluja tai satuja tms. Eilen kuultiin esimerkiksi Kulkuset, kulkuset ranskaksi) ja Toka siksi että hänen luokanvalvojansa aina pistää nuo juhlat kasaan joten luonnollisesti hänen luokkansa on myös mukana. Meillä kumpikaan pojista ei tunne mitään älytöntä paloa sinne stagelle mutta musta on hyvä että ovat siellä vähän "pakosta" mukana. Näkevät että siihen ihmisten edessä esiintymiseen ei kuole. Varmasti tärkeä taito elämän varrella.

Tehtiin jo reilu vuosi sitten päätös että tänä jouluna me ollaan kotona. Meille saa tulla mutta me ei liikuta yhtään mihinkään. Toisaalta tämä tuntuu kohtuuttomalta mutta tuntuu myös siltä että siltä älyttömältä hyppimiseltä tarvitaan taukovuosi. Joulu kun tarkoittaa mulle ehkä kaikista eniten rauhoittumista. Toki yhdessäoloakin mutta eniten sitä että ei tarvitse olla kello kaulassa. Mä haluan vain olla. Lukea tai katsoa porukalla jotain ja syödä suklaata ja olla vähän lisää ja pelata. Aikataulutonta menoa omalla porukalla.

Pakko huikata loppuun vielä herkkuvinkki joka löytyy meiltä jouluna. Jos nyt ei joulupöydästä niin jonain herkkuna.
Söin nimittäin kummipojan synttäreillä mahdottoman hyviä wasabi-lohileipiä ja suht samantyyppinen vinkki näkyi olevan siinä Pirkan reseptilehdessäkin jonka saa K-kaupoista.
Eli tarvitset saaristolaisleipää, maustamatonta tuorejuustoa, wasabia ja graavilohta.
Sekoita tuorejuuston sekaan wasabi (aika hyvänä mittasuhteena voisi sanoa että 100g tuorejuustoa vetää 1tl wasabia mutta koska piparjuuri on tulista niin kannattaa ottaa varovasti ja maistella se oma sopiva mittasuhde). Leikkaa saaristolaisleivästä annospaloja ja voitele ne tuorejuusto-wasabilla. Päälle graavilohta sopiva pala ja ääntä kohti! Järjettömän hyvää!

Kaikille siis hyvää joulua! Nauttikaa, älkää stressatko. Tuskin hiljenen pyhiksi mutta toivotukset tulee nyt.

Ps. Kolmas on ottanut viikon verran muutamia askeleita. Haparoivia, äkillisiä, epävarmoja. Mutta kuitenkin askelia. Eiköhän tuo loman aikana lähde kunnolla kävelemään.

2 kommenttia:

  1. Onnea uudelle askeltajalle :) pieni askel ihmiskunnalle mut jättiharppaus pienelle ihmiselle tai jotain :D

    Ja samaa sinulle&perhelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei mikään hurjapää ole ja on huvittavaa seurata kun tyyppi yrittää ottaa askelia, toteaa että ei hitto vielä on liian pitkä matka ja palaa takaisin konttaamaan, nousee sitten lähempänä takaisin ylös ja ottaa ne pari askelta ja odottaa kehuja.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?