maanantai 30. joulukuuta 2013

Loppu tulee

Juttelin tyypin kanssa joka asuu lähellä meidän vanhaa kotia. Tai oikeammin ilmaistuna hän asuu lähellä kotia jossa asuin vuosituhannen vaihteessa. Ja sanoinkin siitä hänelle. Samantien iski aika lekana naamaan että voi jösses. Mä olen todella jo niin vanha että olen ollut omillani ja ihan aikuinen vuosituhannen vaihteessa. Tienannut oman leipäni. Maksanut vuokraa ja lutvinut laskujen kanssa. Kohta alkaa kuitenkin jo vuosi 2014. Se ei ole enää ihan lähellä vuosituhannen vaihdetta.

Musta tuli äiti Millennium-vuonna. Ihan vuoden lopussa vasta mutta kuitenkin. Itse vuosituhatta pääsin mäkin vielä vaihtamaan oikeaoppisesti, hulluna humalassa heiluen. Muistan miten koko päivän tuli ohjelmaa ympäri maailmaa missä vuosi jo vaihtui. Princen 1999 soi non-stoppina ja jännäiltiin Y2K:ta. Kyllä. Mä olen todellakin jo näin vanha.

Huomaan jatkuvasti eläväni jossain ihmeellisessä aikakapselissa. Lasten myötä aika on menettänyt merkityksensä ihan täysin. Mun ympärillä kaikki muut vanhenee ja kasvaa paitsi minä. Sitten vähän väliä herään huomaamaan että apua, mittarissa on nyt sen-ja-sen verran. Että mitenkä voi jo olla kun vasta juhlin kaksvitosia? Meni oikeasti todella kauan että pääsin mukaan siihen kolmenkympin karuselliin. Ei mulla mitään kriisiä asiasta ollut, tuntuipahan vaan että niitä kakkosella alkavia vuosia olisi jäänyt jotenkin välistä viettämättä.
Ja nyt sitten posotetaan tällä vuosikymmenellä. Vuonna 2013. Nivelet rutisee entistä pahemmin ja naamassa on muutama ryppy. Eikä sillä, mulla ei ole mitään vanhenemista vastaan mutta olisi hirveän kiva että korvienväli kulkisi vuosirenkaiden matkassa. Nyt se nimittäin ei todellakaan kulje. Että pysyisi sen ajankulun mukana. Nyt pitää vähän väliä oikein pysähtyä miettimään että mitä vuotta mennään. Kuinka vanha mä olen ja mihin kohtaa ajanlaskua asetutaan?

Vuodet juoksee aivan järjetöntä vauhtia ja joka vuosi tähän aikaa, vuodenvaihtumisen lähestyessä mua vaan ahdistaa. En osaa enkä koskaan oikein haluakaan summata mitään kuluneen vuoden tapahtumia koska mun päällimmäinen olo on aina vaan se että vastahan se vuosi vaihtui, joko taas? En osaa ajatella vuoden vaihtumista uuden alkuna vaan nimenomaan aina jonkun loppuna. Ja jostain syystä loppu tuntuu jotenkin sentimentaalisen surulliselta. Ahdistavalta. Periaatteessahan mikään ei muutu, vuosi vain vaihtuu. Muttakun musta aina tuntuu että vastahan se vuodenvaihtaminen alkoi. Kaikki käy liian nopeasti. Ja varmaan siitä johtuen mulla on vuodenvaihteessa olo ja pelko että mitä jos kaikki muuttuukin uuden vuoden myötä? Niin paljon korostetaan sitä että uusi vuosi on myös mahdollisuus uudelle alulle. Miksi ne odotukset ja uudet luvut pitää tykittää tähän yhteen ajankohtaan? Eikö vaikka kesäloman päättyminen kävisi uudeksi aluksi? Tai oma syntymäpävä?

Uudenvuoden lupauksia pyrin välttelemään. Juurikin kai siksi että en halua muutoksia. Yleensä lupailen vaan että lupaan olla lupaamatta mitään uutenavuotena. Se on helppo pitää eikä ahdista.

Tänään suunnataan rakettiostoksille. Huomenna on tuossa "takapihalla" lasten ilotulitus alkuillasta johon mekin halutaan nyt poikkeuksellisesti tänä vuonna panostaa osamme. Koska mitä enempi, sen näyttävämpää. Yleensä ollaan oltu vain katselijoina. Kilistelty kuohuvalla ja nuuhkittu rakettien hajuja. Huomenna kun vuosi vaihtuu, alkanee ihan konkreettisesti se viimeinen hätäjuoksu kotipäivien viettämisen puolesta. Päivä päivältä kurkkuun alkaa hiipimään vähän hankalammin nieltävä palanen ja kohta voidaan siirtyä käyttämään yhden käden sormia kun lasketaan hetkiä töihinpaluuseen. Ensi vuonna ollaan uuden, ison muutoksen kourissa. Ensi viikolla. Hassua miten nuo kaksi aikamäärettä kuulostavat niin erilaisilta. Ensi vuonna kuulostaa kaukaiselta, ensi viikolla taas ihan nurkan takaiselta. Näillä mennään nyt kuitenkin. Kohti ensi vuotta.

2 kommenttia:

  1. Mulla on lievä ikäkriisi iskenyt.. siis todella todella lievä. Se johtuu noista numeroista. 3 ja 3. 33v. Ei paljoa, mutta kuitenkin jo reippaasti yli sen sen kolmenkymmenen. Nyt ihan todella minullakin mietityttää esim. jos jostain on 15v niin miten se voi tuntua kuin siitä olisi vain pieni hetki? Lievästi kauhistuttaa, että mitäs jos seuraavat 10-15vee menee yhtä reippaasti....?!

    Siitä huolimatta tai pikemminkin juuri sen takia: Onnellista ja muistorikasta tulevaa vuotta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän haistelisin että 40 on mulla se kriisin paikka. Tai niin veikkailisin nyt tässä vaiheessa. Mulla on siinä vaiheessa kuitenkin kaksi täysi-ikäistä lasta mutta sitten ainakin tuo yksi pieni, silloin alakoulussa oleva.
      Musta se tuntuu vähän jopa ahdistavalta että joku 15v menee ihan silmänräpäyksessä. Kun muistaa jotenkint tosi hyvin senkin miten 15-vuotiaana tuntui ettei aika kulu laisinkaan.

      Hyvää uutta vuotta sinnekin :)

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?