sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Teinionnea

Blogeissa on kiertänyt onnellisuus-haaste. Ja vaikka mua ei olekaan kukaan siihen haastanut niin hyppään kelkkaan.

Musta tuntuu että vaan puhisen täällä meidän teineistä mutta eihän se missään nimessä ole se koko totuus. Kyllä heidän kanssaan saa ihan mahdottomasti onnen hetkiäkin. Ja tässä niistä muutamia.

  • En ole koskaan ikinä törmännyt teinipoikaan, jolla on niin vahva empatian kyky kuin meidän Ekalla on. Eka on se joka koulussa välituntisin menee niiden luokse, jotka ovat yksin. Tämä jos mikä on seikka mistä muistan ylistää lasta ennenkaikkea lapselle itselleen. Ja mikä tekee mut onnelliseksi. Että toinen ihan oikeasti omaa niin paljon tilannetajua, kykenee asettumaan toisen asemaan ja haluaa huolehtia siitä että kaikilla olisi kaveri. Tämä piirre on ollut Ekalla ihan aina, hänelle on aina ollut tosi tärkeää että kukaan ei ole yksin. Ja toivon että hän ei ikinä sitä piirrettä menetä.
  • Vaikka Kaksikko on keskenään varsinainen taistelupari niin ovat kyllä myös toisiansa kohtaan hyvin, hyvin solidaarisia. Veljen puolta pidetään viimeiseen saakka. Vaikka tämä piirre on vanhemman vinkkelistä joskus tosi raivostuttavakin niin ehdottomasti kokonaisuutena se tekee mut onnelliseksi. Se on juurikin se juttu mitä mä kadehdin. Että jo lapsesta lähtien sulla on joku jonka kanssa on vähän sellainen me vs. muut-asetelma. Joku joka tekee vähän sellaista oloa että ei ole yksin.
  • Mun elämässä olisi paljon vähemmän naurua ilman Kaksikkoa. Kummallakin on aivan hillitön huumori. Kuivaa ja sarkastista. Joskus on ihan vaikeaa pysyä itse pokkana vaikka tilanne sitä vaatisikin. Naurua ei voi koskaan olla liikaa elämässä.
  • Vaikka Kaksikko osaa olla teinien tyyliin hyvin flegmaattisia niin kumpikin myös auttaa todella paljon. Vapaaehtoisesti. Molempien suusta kuulee lauseen tarviitko apua hyvin usein ja vaikka en tarvitsisikaan niin tuon kuuleminen tekee mut vilpittömän onnelliseksi. Jotain on mennyt oikeinkin näiden vuosien aikana.
  • Onnelliseksi tekee myös halaukset joita kumpikin syytää päivittäin vaikka olenkin nykyään lähinnä nolo mutsi.
  • Kirjatoukkana mulle on tuonut viime aikoina onnea myös se että Eka on alkanut lukemaan muutakin kuin Aku Ankkaa. Osin kylläkin koulun puolesta pakotettuna mutta silti. Tyyppi miettii ihan tosissaan nykyään että mitä lukisi eikä vaan nappaa satunnaisesti hyllystä jotain mikä olisi suurinpiirtein sinnepäin. Tällä hetkellä se miettii että Häräntappoase vai Sieppari ruispellossa.
  • Mut tekee onnelliseksi se että koen Kaksikon ymmärtävän mua. Että ainakaan vielä meidän välissä ei ole sellaista sukupolvien välistä kuilua kun mulla ja mun äidillä on. Ja koen itsekin ymmärtäväni poikia. Ainakin useimmiten.

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihanalta ja toivottavasti mullakin on tuonkaltaista kirjoitettavaa muutaman vuoden päästä. Minua on nyt ilahduttanut myös mun 10v joka tarttui Taru sormusten herrasta-kirjaan ja lukee! Aiemmin tosiaan oltiin tasolla Aku Ankka. Minunukin elämässäni olisi aika paljon vähemmän naurua ilman poikia ja isommalla varsinkin alkaa jo olemaan huumorikin vähän "isompaa" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, TSH ei olekaan mikään kevyt pikku lukeminen vaan kysyy aikuiseltakin aika lailla. Tolkien kun tuppaa kuvailemaan jokaisen ruohonkorrenkin yksitellen ;)
      Mä olen itseasiassa ollut jopa melko järkyttyneen yllättynyt miten mahtavia teinit on. Vaikka tämä on ehdottomasti se rankin ikäkausi mun vinkkelistä niin silti myös kyllä ehdottomasti jollain tapaa se antoisin. Kun ne tyypit on jo niin omanlaisia luonteita.

      Poista
  2. Tämä oli ihana lukea! Mä olen kyllä opettajan näkökulmasta sitä mieltä, että vaikka ne yläastevuodet on rankimmat, niin on ne lapset silloin myös ehkä ihanimmillaan, tosi fiksuja jo ja vielä niin aitoja ja avoimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö musta tuntuu pitkälti samalta. Tyypit on aika huippuja, vaikka tämä vaihe on monelta osaa kovin kuluttava niin jotenkin se on myös ihan parasta aikaa lasten kanssa. Löytyy vielä sitä lapsen viattomuutta ja vilpittömyyttä mutta myös tosi huikeita oivalluksia joihin tarvitsee jo vähän sitä pohjille että ajattelee ja näkee asioita.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?