perjantai 3. tammikuuta 2014

Hauhau ja muita eläindogmeja

Mä olen kissaihminen. Tykkään kyllä eläimistä mutta olen ehdottomasti kissaihminen. Näkisin että kissoja meillä tulee olemaan varmaan aina. Jos vain allergiat ei ala piinaamaan. Meidän kissat on tähän asti olleet ihan perusmaatiaisia mutta haaveilisin jostain rotukissastakin. Kaverilla on ihana, sellainen lähes karvaton (ei kuitenkaan sfinksi) jonka rotua en nyt vaan taas muista. Mutta sellainen ihana, lämmin ja pehmoinen ja hassu. Vähän sellainen alaston. Ihan mieletön kun se käpertyy syliin, jotenkin vauvamainen kun se karva puuttuu.

Musta ei olisi ikinä koiranomistajaksi. Ehkä toisenlaisessa asuinympäristössä mutta ei näin. Ja valitettavasti mä ainakin tunnen useammankin koiranomistajan jonka kohdalla on joutunut toteamaan että olisikohan se kuitenkin pitänyt harkita vielä kerran pari ennenkuin se koira tuli otettua.

Koska en ole koiraihminen niin en toki tiedä juurikaan elämästä koiran kanssa. Sen tiedän että hemmetin sitovaa hommaa se on. Ja rahaa ja aikaa vievää. Vastuukin on suuri.
Ehkäpä oikeampi muoto olisi kuitenkin sanoa että mä en ole koiranomistajaihminen. En nimittäin tykkää kaikista koiranomistajista. Kaikki kirjoittamani tästä aiheesta perustuu nyt täysin mutuun.
Luulisin ja olettaisin että koiraroduissakin on eroja sen suhteen että onko asioita helppo kouluttaa ja saada oppimaan vai ei. Sekä sieltä rotujen seasta löytyy varmasti myös vielä ihan niitä koirayksilöitäkin, jotka nyt ovat vähän kovapäisempiä kuin muut rotunsa edustajat. Näin ainakin siis luulisin. Ja päälle sitten tietysti vielä sen kouluttajan yksilöllinen luonne ja ote hommaan.
Olen myös antanut itseni ymmärtää että koira on laumaeläin, jolle on tehtävä selväksi paikkansa. Että kuka on johtaja ja kuka ei. Eläimelle on annettava tilaa ja omaa rauhaa mutta myös ehdottomasti vedettävä rajat. Vähän niinkuin lapsillekin. Korjatkaa jos puhun ihan höpöjä!

Ja tämän alustuksen jälkeen nyt sitten päästäänkin itse asiaan. Että mua vituttaa koiranomistajat jotka eivät kouluta eläimiään! Varsinkin silloin kun puhutaan koirista, jotka eivät ole ihan pienikokoisia. Missään nimessä en niputa kaikkia koiranomistajia tähän tai laita kaikkia koiran tottelemattomuuksia omistajan piikkiin. Mutta mutisen ja puhisen niistä muutamasta mätämunasta joiden ihan oikeasti tiedän olevan niin laiskoja että eivät viitsi kouluttaa lemmikkiään.
Otetaan nyt esimerkkinä vaikkapa hyppiminen. Mä ymmärrän että koira on innoissaan ja se on koiran tapa ilmaista sitä intoaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että mä tykkäisin kun mun päälle hypitään tai että koirat hyppii mun lasten päälle, joita selvästi vähän pelottaa se tilanne. Vaan mitä tekee koiranomistaja tässä tilanteessa? Ei ainakaan laita sitä eläintänsä ruotuun. Koska kyllä se lopettaa sitten kun annatte sen ensin vähän hyppiä. Mitä helvettiä??? Ihan tosissaanko sellaisen pienen lehmän kokoisen eläimen hyppiminen pitää vaan hyväksyä?
Toisena esimerkkinä kerjääminen. Mä koen pikkasen ärsyttävän ahdistavaksi kun istun ruokapöydässä ja mun sylissä on koiran pää. Kuola valuu mun vaatteille ja syömisestä ei tahdo tulla oikein mitään. Ihan oikeasti??! Miten tossa tilanteessa oikeasti pitäisi toimia kun koira ei hievahdakaan ilman väkivaltaa? Ilmeisesti jättää kyläilyt väliin.

Mä ymmärrän että se kouluttaminen on varmasti paikoin aika kettumaista hommaa. Niinhän lasten kasvatuskin on. Ja oikeastaan about kaikki elämässä. Mutta miksimiksimiksi se eläin pitää ottaa jos sitä vastuuta ei kuitenkaan jaksa? Ei ne ole mitään asusteita!
Mä olen lapsille aina tähdentänyt sitä että eläin on eläin ja sille pitää antaa tilaa tutustua. Ei saa hyökätä luokse vaan antaa sen eläimen rauhassa tehdä tuttavuutta. Onko se ihan nipoa odottaa siltä eläimeltä (tai oikeammin sanottuna omistajalta) että se antaisi meillekin sitä tilaa ja rauhaa tehdä tuttavuutta?

Jos nyt sitten satut itse avaamaan suusi ja vaikkapa pyytämään että voitaisiinko se koira sulkea toiseen huoneeseen vierailumme ajaksi niin tokihan minä olen siinä se mulkku. Koirahan on perheenjäsen! Jolta ei ilmeisesti odoteta mitään käytöstapoja (tiedän että toi on lauseena vähän absurdi ilmaisu mutta enpä parempaakaan keksinyt). En todellakaan oleta että meidän perheen takia täytyy tehdä mitään erikoisjärjestelyjä mutta jos mennään siihen että lapsia, sekä muakin vähän pelottaa niin musta olisi ihan kohtuullista tulla vähän vastaankin. Jos ei itse jaksa sitä eläintä kouluttaa niin ei voi musta olettaa että ympäristökin on asiasta samaa mieltä. Että se hyppiminen nyt vaan on hei kivaa ja ompa hauskaa kun toinen on noin innoissaan. Koska ei nimittäin ole!

Nyt en muuten tarkoita ollenkaan niitä koiraperheitä joissa tuntuu että koiralle ei aika riitä tarpeeksi. Että joskus tuntuisi paremmalta että koiralla olisi joku toinen koti, jossa eläintäkin ehdittäisiin huomioida. Mun mielestä tuo jos mikä on vastuullista lemmikinomistajan käytöstä. Että mietitään sen eläimen parasta myös.
Tunnen myös paljon koiranomistajia ketkä jatkuvasti törmäävät toisiin koiranomistajiin, jotka eivät kykene ymmärtämään sitä omaa eläintä kauemmaksi. Kaveri esimerkiksi eilen kertoi että eräs koiranomistaja yritti potkaista hänen koiraansa. Siis mitä helvettiä?? Eikä todellakaan ollut kyseessä mikään uhkaava tilanne.
Tunnen myös koiranomistajia jotka ovat tehneet älyttömän duunin juurikin esimerkiksi tuon kerjäämisen lopettamiseksi ja koko homma on mennyt reisille siinä vaiheessa kun perheeseen on syntynyt lapsia. Jotka tiputtelevat ruokapöydästä koiralle ruokaa. Nämä ovat kuitenkin ihan eri asioita ja tilanteita, ihan eri ihmisiä ja eläimiä.

Eläimet, niin koirat kissat kuin muutkin, ovat ihan yhtä arvaamattomia kuin lapsetkin. Mutta kaikista arvaamattomimpia taitaa loppupeleissä olla omistajat. Löytyy kyllä ihan jokalähtöön!

10 kommenttia:

  1. Se kaverin kissa on varmaan joku rex, cornish tai devon? Mä meinasin ennen pikkuelukkaa ottaa cornish rexin ja siippa tykkää niistä devoneista. Että joskus sellanen olis "ihan kiva", jos nyt en sattuis olemaan pakkomielteisen kiintynyt tähän nykyiseen rotuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos rotuvinkeistä! Se toinen on ainakin tollanen Rex. Mutta häntä en nyt tarkoittanut, vaikka ihana se Rex-rotuinenkin on (heillä siis kaksi kissaa). Jännän luonteinen minusta tuo Rex. Ja toki se toinenkin hassu nakuvauva voi olla joku noista mainitsemistasi mutta ainakaan pikaisella kuvahaulla en löytänyt samantyyppistä noista vaihtoehdoista. Ihan hassuja kuitenkin!

      Kehtaatko paljastaa mitä rotua teiltä löytyy? Meillä on aina ollut vaan maatiaisia joten mä en tiedä muista oikein mitään, aika monella kaverilla on Korat ja musta ne on ihan järjettömän kauniita ja ihanan värisiä mut joku niiden luonteessa vähän tökkii mulla. En osaa oikein selittää. Ne on musta jotenkin maanisen oloisia eikä sellaisia lupsukoita.. Älä nyt vaan sano että Koratteja ne teidänkin on :D

      Kaverin, jo edesmennyt, n. 17-vuotias kissa jossa taisi olla sekä Ragdollia että norjalaista metsäkissaa, oli ihan hillitön ihana vanhaherra. Aivan valtavan kokoinen ja hullaannuin siihen ihan täysin kun se oli meillä hoidossa, se oli ihana kun sen vaan koppasi kainaloon ja sanoi että nyt nukutaan niin siihenhän se kellahti. Mutta voi ruoja sitä karvan määrää.... Ekalla on astma joten sentakia noi pitkäkarvaiset on meillä ihan nounou. Tiedän toki että ei se karva välttämättä aiheuta oireita vaan se ihon hilseily ym mutta jotenkin näkisin kuitenkin todennäköisempänä että tällä meidän siivoustahdilla tuollaiset pitkäkarvaiset aiheuttaa oireita todennäköisemmin. Mutta ihania ne kyllä on!

      Poista
    2. Meillä on bengaleja. Vähän kiistanalainenkin rotu, koetan tulla toimeen valintani kanssa. :p Mä halusin kissalta nimenomaan aktiivisuutta, sosiaalisuutta ja tietynlaista perskärpäsmäisyyttä ja kaikkia noita olen saanut. Eivät sovi kaikille, en todellakaan suosittele jos ei halua sellaista ainaista varjoa itselleen. Saattavat olla myös melko äänekkäitä. Näyttelyiden perusteella sanoisin, että myös esim. koratit ovat äänekkäitä, muuta en niiden luonteesta sitten tiedäkään.

      Pääsääntö noissa roduissa näyttäis olevan, että lyhyempiturkkiset veijarit ovat usein aktiivisempia kuin pidempiturkkiset eli jos kaipaa rauhallisempaa kissaa niin sitten just jotkut ragdollit ja metsäkissat on jees. Monesti kun näkee ihmisten suosittelevan omaa rotuaan, niin _kaikki_ sanoo aina kissansa olevan aktiivinen ja sosiaalinen, mutta ne vaan tuntuvat tarkoittavan eri ihmisillä eri asioita. Aktiivisuus- ja sosiaalisuustasolla on oikeasti eroja rotujen välillä, vaikka niitä voi olla vaikea hahmottaa, jos on tavannut vaikka vaan yhdenrotuisia kissoja (kotioloissa).

      Poista
    3. Vitsi miten kauniita!! Ihan hillitön väritys.

      Ja joo, korateista lähtee aika järkyttävä möly. Se on musta vielä jotenkin ihan kipeä se ääni mitä ne pitää. Miten voi mikään elävä pitää sellaista? Ei se ole edes yhtään kissamainen ääni :D

      Apua meinaako tässä nyt kissakuume iskeä... Tosin noi meidän kollit kähyää keskenäänkin välillä siihen malliin että väliin saa mennä. En tiedä uskaltaisiko tähän kokeilla lisää karvaisia.

      Poista
  2. Ensinnäkin haluun kiittää sua aivan mahtavasta blogista. Mun on pitänyt monesti kommentoida sun tekstejä, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja päätin kommentoida.

    Ja sitten siis itse asiaan. Mä pidän itseäni ehdottomasti koiraihmisenä, vaikka en koiraa omistakaan allergioiden takia. Ja oon tosiaan sun kanssa aivan samaa mieltä tästä asiasta. Etenkin isojen koirien hyppiminen on aivan kauheeta. Musta se, että iso koira hyppii päin on tosi inhottavaa ja melkein pelottavaakin, vaikka tosiaan koirista pidän ihan hirveesti. Kyllähän siinä on kuitenkin riskinsä kun esim. yli 30 kiloinen innokas koira paiskautuu päälle. Mä kyllä uskon, että koiran voi kouluttaa siitä hyppimisestä pois. Ei varmaan kaikissa tapauksissa, koska poikkeuksia on aina, mutta kovalla työllä pahaa käytöstä voi varmasti saada hillittyä. Kaikki omistajat ei kuitenkaan selkeästi pidä hyppistä niin huonona käytöksenä, joten siksipä sen eteen ei tehdä mitään. Kurja homma vieraille, jotka eivät tästä pidä. Itse aina käännän selän hyppijöille ja pyrin olemaan kiinnittämättä huomiota, kun en tiedä mitä muuta tehdä. Annan koiralle huomiota vasta kun se rauhoittuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! :) Onpa kiva kuulla jos aivottomat ajatusvirrat jaksaa kuitenkin kiinnostaa.

      Tosiaan, mä en koiran omistamisesta tiedä mitään mutta haluaisin kanssa uskoa että koiran kuin koiran saisi opetettua juurikin esimerkiksi tuosta hyppimisestä pois. Varsinkin isokokoisen. Ja jotenkin ainakin oma järki sanoo että isokokoinen koira olisikin opetettava että ei saa hyppiä ihmisiä vasten. Mut on ainakin muksuna kaatanut dobermanni kun hyppäsi vasten. Mitään ei sattunut mutta ainahan kaatumisissa on omat riskinsä, varsinkin jos kaadetaan. Ja tosiaan, vaikka kaikkea ei saisikaan kitkettyä niin edes hillittyä, kuten mainitsitkin. Nämä mistä mä kirjoitin, on nimenomaan tapauksia kun ei oikeasti viitsitä nähdä sitä vaivaa. Eli loppupeleissä vika ei todellakaan ole edes eläimessä vaan omistajassa.

      Poista
  3. Meillä on sellainen tilanne, että jotkut kissat aiheuttaa ihan hillitöntä allergiaa, mutta ragdollit ei! Ehkä niiden karva on sitten niin tiheä, että se hilse sieltä ei pääse esiin (en siis yhtään tiedä, kunhan heittelen jotain arvauksia). Toki allergia on eri juttu kuin astma, mutta halusinpa vaan kertoa, että ei ne ragdollit välttämättä olisi huono vaihtoehto...

    Muutenkin voisin samalla kehaista blogiasi, pidän kirjoitustavastasi sekä siitä, että käsittelet hyvin monipuolisesti erilaisia asioita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sullekin, kehuista että kommentista :)

      Nyt kun mainitsit niin muistelen että muutama muukin on maininnut tuosta samasta. Että pitkäkarvaiset ei olekkaan aiheuttanut allergiaa. Ja yhdellä kaverilla oli itseasiassa niin että koneellisen ilmastoinnin ansiosta pysty olemaan kissojen kanssa. Eli aika moni asia siihen taitaa vaikuttaa.
      Meillä pitkäkarvaisten kissojen kanssa ongelmaksi taitaisi kuitenkin eniten koitua se että ollaan hyvin laiskoja siivoamaan. Tosin mä olen noita rotukissoja ajatellut vasta sitten kun muksut on isompia ja itselläkin olisi virtaa vähän enempi. Pitkäkarvaisen kissan turkkikin kun kuitenkin kaipaa hoitoa ja nyt just ei todellakaan paukut riittäisi moiseen. Mutta ehkä joskus. Sitten kun se siivoaminenkin jaksaisi kiinnostaa vähän enemmän :P

      Poista
  4. Maa olen henkeen ja vereen kissatyyppi vaikka ei mulla koiriakaan ole mitaan vastaan, mutta tottahan se koira vaatii sellaisia resursseja mita mulla nyt vaan ei ole. Olen aika tiukkapipo tuon koiran kouluttamisen kanssa...On se hyppiminen, mutta taalla Pariisissa pikkukoirat on tietty suositumpia ja kamalaa kun sellainen tulee rahinoiden vastaan...vaikka se on vaan pikkukoira niin kylla senkin hampaat sattuvat...Mulla oli lahelta piti tilanne kun ulkoilutin kaverin koiraa joka oli mulla hoidossa. Kavelimme yhden ravintolan terassin ohi ja sielta kavi kimppuun yorkshiren terrieri hampaat tanassa ja hirvea rahina paalla. Onneksi se oli hinassa kiinni joten omistaja kiskaisi koiran pois puremaetaisyydelta, mutta siina sitten pelasty mina ja hoitokoira.. Kunhan ihmiset tajuaisi, etta kaikenkokoiset koirat tarvitsevat koulutusta!Usein pienen koiran omistajat laiminlyovat taman...Kissoista - mulla itsellani oli burma ja olen aivan rakastunut rotuun. Ongelma on, etta en nykyaan voi periaatteessa itselleni enaa rotukissaa hankkia. On niin paljon elaimia ilman hyvaa kotia etta ei sielu anna periksi. Hyvana vinkkina jos haluaa rotukissan: burmien kohdilta loytyy useampia yhdityksia ja sielta loytyy ns kodinvaihtajia tai sellaisia kissoja joilla on vika (esim hannan kanssa) joten niista ei ole rodunjalostukseen. Olettaisin, etta muillakin roduille tallaista toimintaa loytyy jos joskus paatat rotukissan ottaa (olettaen tietty etta et ole hakemassa nayttelykissaa).
    T.Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkukoirilla taitaa olla koirista se isoin ego :/ näin olen ainakin ymmärtänyt. Ja se niiden räksyntä ja hyökkäily on pelottavaa. Ja oon ihan samaa mieltä että sitä niiden käytöstä laiminlyödään monesti, pidetään jotenkin hyväksyttävä että pikkukoirat nyt on sellaisia.

      Hei hyvä pointti tuo että rotuyhdistysten kautta kannattaa koittaa onneaan! Kissanhankinta ei ole meillä nyt ajankohtaista mutta pidän korvan takana :) muutama kaveri sitä kautta yrittänytkin omia kissojaan eteenpäin ja osa siinä onnistunutkin. Näyttelykissoja en halua.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?