keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Hyvää uutta vuotta!

Niin se näköjään vuosi taas vaihtui. Meillä ei ole uudenvuoden vietonkaan suhteen sen ihmeempiä perinteitä. Paitsi näköjään se että riidellään Siipan kanssa. Ärsyttävää. Toisaalta ei ihmekkään näillä univeloilla, puolin ja toisin. Jokatapauksessa vuosi sitten riideltiin eikä se sitä edellinenkään vuodenvaihde ihan känisemättä sujunut.
Alle vuorokauden meillä olleessa uudessa keittiönpöydässä on jo lämpöjälki (voi vittu...) ja se nyt ei varsinaisesti ainakaan herätä sopimishaluja. Ei riidatuta se että siinä on jälki vaan se että tuo oli niin selkeä merkki siitä että ei olisi pitänyt valita tuota pöytää. Kun kaikenaikaa oli vähän epävarma olo sen suhteen. Olisi pitänyt ottaa se joka oli se vitsi ton mä haluisin. Ärsyttää kokovartaloisesti. Ensi kerralla en anna hinnan määrittää. Koska selväähän se on että tuo ei tule meidän menossa kestämään mukana siistinä. Pari vuotta jo puhuttu uusista keittiönkalusteista. Ja parin vuoden päästä ne varmaan sitten taas uusitaan tätä menoa.

Mulle uusivuosi on vähän sellainen pakkojuhla. Kivoimmat uudet vuodet olen viettänyt ulkomailla, jossa voi jotenkin helpommin valita sen että ei vietä uutta vuotta. Turistilointi onnistuu uutena vuotenakin. Ja vieraassa ympäristössä se pakkojuhlinta ei tunnu niin pakolta. Harkitsen vakavasti jotain reissua ensi vuodenvaihteeseen.
Lupauksia ei tehty eikä tinoja valettu. Mutta mietin hiljaa itsekseni että yritän jaksaa ainakin lukea kirjoja tulevana vuonna koska se on mulle tärkeää. Katsotaan josko se poikisi jotain vinkkauksia ja koosteita bloginkin puolelle.

Satuin eilen mainitsemaan facebookissa yhdelle lapselliselle kaverille täällä meilläpäin olleesta lasten ilotulituksesta. Eräs toinen kaveri sattui mun viestin huomaamaan ja Siippakin asiasta oli maininnut parille henkilölle. Koko ajatus oli pistetty kasaan yhden äidin huhuilusta somessa paria päivää aiemmin. Että jos riittävän moni ilmaantuisi suht samaan aikaan samalle paikalle niin pienetkin pääsisivät nauttimaan useammasta raketista. Tuskin kenelläkään on varaa tai haluakaan sijoittaa kovin moneen paukkuun. Vähän ennen ko. ajankohtaa meille pelmahti läjä lapsia ja kavereita ja suunnattiin yhdessä ihmettelemään raketteja. Lapsiperheitä olikin paikalla tosi mukavasti ja sitä myötä saatiin aikaan melkoinen rakettijuhla jo alkuillasta. Kylmähän tuota oli ja vettä satoi, mutta hienolta ne raketit silti näytti. Ja mukavaa toki oli kun oli kavereita ympärillä. Moni muksuista näki raketteja ekan kerran!
Puoliltaöin minä kömmin jo sänkyyn Kolmosen seuraksi ja Kaksikko suuntasi Siipan kanssa vielä pihalle. Skumppa jäi juomatta ja perunasalaatti ja nakit syömättä. Aika pian rauhoittui pauke meilläpäin.

Tänään olen sitten vaan ollut. Syönyt karkkia aamupalaksi. Maannut sängyssä suurimmaksi osaksi. Lukenut (Jan Guilloun Keikari, vähän tylsä). Nukkunut. Toissapäiväinen bodycombat kolottaa kehossa ja meinaa vähän tuntua että joku flunssakin yrittäisi jäytää jänteitä. Vähän sellainen pläääääh-olo. 2014 ei ainakaan vielä näytä reippaasti paremmalta kuin edeltäjänsä.

Järjettömällä vaivalla sytytetyt tähtisadetikut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä sullon syrämmellä?