tiistai 28. tammikuuta 2014

Myytin murtamista. Tai kaalin

Pitkästä aikaa ruokajuttuja! Ja kaali-innovaatio jatkuu! Ja tällä kertaa vuorossa on kiinankaali.

Mulla tulee kiinankaalista aina mieleen koulun salaatit. Siellä taisi olla mukana ananastakin. En muista että olisin nyt aikuisiällä syönyt kiinankaalia kertaakaan. Ainakaan niin että tietäisin sitä syöväni, tosin sen maku on niin omalaatuinen että ei sitä oikein kyllä voi vahingossakaan syödä. Jostain syystä mulla on kuitenkin aina silloin tällöin vähän himottanut kiinankaali ja kun silmiin sattui kasvispihvien ohje, joiden pääraaka-aine oli kiinankaali niin pakkohan sitä oli kokeilla! Maku oli kivan mieto, ei yhtään kiinankaalimainen. Muksut ei älynneet missään välissä mitä syövät. Resepti on Aurinkomaa-keittokirjasta (tosin mä vaihdoin alkuperäisestä ohjeesta korppujauhot täysjyväjauhoihin ja lisäsin kananmunan, en ole onnistunut vielä koskaan tekemään kasvispihvejä jotka pysyy kasassa ilman kananmunaa). On muuten todella hyvä ja monipuolinen kasviskeittokirja!

Kiinankaali-kasvispihvit

kiinankaalia n. 400g
sipuli
öljyä
neljä keitettyä perunaa
1 dl auringonkukansiemeniä
1 1/2 desiä täysjyväjauhoja
2 kananmunaa
tuoretta basilikaa (tai kuivattua)
suolaa ja pippuria
voita paistamiseen

(alkuperäisohjeen mausteet on aika pelkistettyjä ja tätä voisi maustaa paljon reippaammallakin kädellä. Esimerkiksi vähän tuoretta inkivääriä raastettuna sopisi varmasti. Pitääpä kokeilla)

Kuutioi kiinankaali ja pilko sipuli. Kuumenna öljy kattilassa tai pannussa ja paista kiinankaalia ja sipulia muutama minuutti. Muhenna keitetyt perunat. Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa ja muotoile massasta pihvejä. Paista voissa kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Lisukkeeksi tein Lauran tähdestä bongattua, aivan ässähyvää Marokkolaista porkkanasalaattia joka maistuisi naposteltavana ihan sellaisenaankin. Tähän jäi ihan himo! Muksut ei porkkanoista ihan niin sekaisin menneet kuin me aikuiset, mutta kiinankaalipihvit maistuisi hyvin esimerkiksi muussin kaverina.


Lehtikaalipestoa  josta tuli touhotettua joskus aiemmin


Kestosuosikkina meidän ruokavalioon on päätynyt myös itsetehty hernekeitto. Joka ei oikeasti ole laisinkaan hankala tai hidas tehdä, päinvastoin. Maku on paljon parempi kuin kaupan tölkkiversiossa. Kesällä reipastelin jopa niin paljon että tein keiton tuoreista herneistä jolloin aikaa meni toki todella paljon enemmän mutta oli se vaivan arvoista. En ole koskaan ikinä syönyt niin hyvää ja samettista hernekeittoa jonka väri oli ihan hillitön. Miltei kirkkaanvihreä, ei ollenkaan sellainen tunkkainen niinkuin purkkikeitossa. Harmi etten ottanut kuvaa. Mutta tosiaan pakasteherneistäkin tulee todella hyvää.
Alkuperäisen ohjeen olen bongannut niinikään Lauran tähdestä mutta olen tuunannut vähän siitä alkuperäistä enemmän meidän suuhun sopivaksi.

Hernekeitto

800g pakasteherneitä
sipuli
muutama valkosipulinkynsi
2 perunaa
oliiviöljyä
8 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
mozzarellapallo
tuoretta basilikaa (kuivattukin käy mutta tuoreen maku tulee paremmin esille eli mielellään tuoretta)
minttua (tuore ok mutta kuivattukin käy hyvin)
valkopippuria
suolaa
limemehua

Pilko sipuleita vähän ja kuullota oliiviöljyssä kattilan pohjalla hetki. Kuutioi perunat ja lisää ne, jäiset herneet, ja vesi kattilaan. Älä säiky, ne jäiset herneet menee sellaiseksi ihmeelliseksi jääkasaksi kun ne heittää sinne veden sekaan mutta kun vesi lämpenee niin ne alkaa sieltä pikkuhiljaa sulaa. Ja kun vesi alkaa kiehua niin lisää kasvisliemikuutio. Keitä reilu vartti eli sen aikaa että herneet ja perunakuutiot on varmasti siinä pisteessä että ne on helppo soseuttaa. Sammuta levy ja lisää keiton joukkoon mozzarella (kannattaa vähän pieniä sitä palleroa) ja basilikanlehtiä (ja mintunlehdet jos sulla on käytössä tuoretta minttua). Soseuta sauvasekoittimella. Mausta ja maistele onko maut kohdallaan. Meillä laitetaan basilikaa senverran että se maistuu sieltä vähän läpi ja minttua senverran että suussa tuntuu raikkaalta mutta ei varsinaisesti maistu minttu. Tuoreet sämpylät on tän kanssa muuten hyvä pari mutta sitten tämä ei enää ehkä ole ihan pikaruokaa.

Meillä syödään muutenkin melko paljon keittoja. Varsinkin sosekeittoja. Mä en ole jotenkin koskaan oikein ollut muunlaisten keittojen ystävä. Syön kyllä jos esillä on mutta itse ei tule tehtyä. Mä en koskaan ollut ajatellut että sosekeittoon voisi laittaa linssejäkin mutta sitten bongasin hyvän Linssi-bataattikeiton ohjeen. Tämäkin on aika nopea tehdä ja ennenkaikkea hyvää. Linssit tekee tuosta vähän täyttävämmän makuisen.

2 kommenttia:

  1. Hernekeitto oli tänään suunnitelmissa muutenkin... pitäiskö kokeilla tuota sun ohjetta, mozzarellaa en ole ikinä laittanut kyllä hernekeittoon, mut kerta se ois ensimmäinenkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ;) se mozzarella tekee siitä samettista.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?