sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Pelipulmia

Mä en muksuna juurikaan tietokoneilla pelannut. Mulla oli kyllä gameboy ja joku amica ja niissä muutama peli mutta muistelisin näin jälkikäteen että pelaaminen oli musta pidemmän päälle tylsää. Joskus hetkittäin pelailin mutta en mitenkään säännöllisesti.

Peliteollisuushan on kaikenkaikkiaan kehittynyt aivan järjettömästi ja ottanut tajuttomia harppauksia pelkästään mun lasten elinaikana. Samassa lauseessa ei edes voida puhua nykypäivän jutuista ja niistä mitä omassa lapsuudessa oli. Kuitenkin nyt Kaksikon myötä on ollut pakko perehtyä vähän nykypäivän peleihin. Mutta koska itsellä ei sellaista intohimoa pelaamiseen koskaan ole ollut niin paikoittain on vähän hankala ymmärtää sitä maailmaa.

Pelien suhteen mä olen ollut tosi tarkka ikärajojen suhteen, kuten olen aiemminkin kirjoittanut. Vaan kun se ei ole vaan se pelaaminen ja pelien sisältö nykyään! Monet peleistä pelataan nimittäin netissä eli pelaat reaaliajassa. Vähän pelistä riippuen joko yksin muita vastaan tai sitten jossain "joukkueessa". Pelaajien sanomiset välittyy monesti mikkien kautta eli ne tapahtuu myös reaaliajassa. Tai sitten siinä on foorumina joku chat-tyyppinen.
Peleihin liittyy myös sosiaalisessa mediassa erilaisia peliryhmiä joihin voi liittyä. Ja tätä nykyä mä ainakin koen että itse ne pelit ei tahdo olla se ongelma, vaan nimenomaan nuo somen peliryhmät ja muut pelaajat. Se toiminta niissä on paikoin ihan kipeetä! Suoranaista kiusaamista.

Vaikka olisi perillä pelien sisällöstä niin tuntuu että se on vasta pintaraapaisu kokonaisuudesta. Muiden pelaajien toimintaan ja käytökseen ei pysty vaikuttamaan. Siihen mitä ja miten ne sanoo. Kiroilu ei mua hetkauta suuntaan eikä toiseen, muistan kyllä tasan hyvin että miten sitä teininä kiroili kuin mikäkin merimies (nykyäänhän suupielistä valuu vaan kukkasia, hah!). Mutta kun olen noita ryhmiä, joissa mun lapset on, surffaillut ja lueskellut keskusteluja niin siellä ihan suoraan puututaan toisten ulkonäköön, arvostellaan älykkyyttä, poljetaan nuorempia, haukutaan, nimitellään, solvataan jne jne jne. Mun mielestä täysin epäolennaisia asioita, jotka ei liity siihen itse peliin millään lailla. Mun silmin tosi ikäviä kommentteja. Joista mun on ainakin tullut vähän paha mieli (vaikka ne ei mun lapsille olisi osoitettukaan).

Mitään takeitahan mulla ei siitä ole ettäkö omat lapseni ei joskus perseilisi noissa. Mutta siinä vaiheessa olen kyllä tosi pettynyt koska mun mielestä nettietiketti on nykynuorisolle yksi alkeellisimmista käytöstapojen muodoista. Pitäisi ainakin olla. Niin isona osana netin käyttö on jo pienillä lapsilla. Ja meillä aikuiset ainakin yrittää puuttua jos omat ei osaa käyttäytyä ja ylipäätään vähän katsotaan perään että mitä tekevät ja missä. Näistä asioista on meillä kotona puhuttu. Mua mietityttää että puhutaanko kaikissa kodeissa? Ymmärtääkö vanhemmat millainen kokonaisuus internet oikeasti on? Varsinkaan he, jotka ei netissä käytä kuin pankkipalveluita, sähköpostia ja muita vastaavia.
Munkin lapset ovat saaneet jonkun verran paskoja kommentteja noissa peliryhmissä ja vaikka sanovat että eivät ole mieltänsä pahoittaneet niin mä kyllä olen. Mua on harmittanut lasten puolesta aivan älyttömästi että oikeasti nettiurpoja löytyy ihan jokaisesta ikäluokasta. Ja ei ole ollut kaukana etten itse ole liittynyt noihin ryhmiin ja käynyt vähän avautumassa itse ketjuissa että vielä ylläpidolle. Mutta sehän siinä vähän on ettäkun se ei sitä ongelmaa poista että ottaa yhteyttä ylläpitoon. Se auttaa ehkä hetkittäisesti mutta ei kokonaisuuden kannalta. Yhteys pitäisi saada niiden kiusaavien vanhempiin asti. Minkä ylläpito sille seikalle voi? Ei mitään.
Meillä on sovittu että pitää tulla kertomaan jos tulee paha mieli. Siihen asti mun on pakko luottaa että pärjäävät noissa jutuissansa. Hoitavat itse ja tosiaan liian isojen juttujen kohdalla sitten tulevat sanomaan. Aika vähän tuntuvat noissa keskusteluryhmissä loppupeleissä pyörivän ja olen mä vilautellut sitäkin korttia kehiin että mikään pakkohan niissä ei ole olla. Että jos siellä ihan oikeasti vaan urpoillaan niin mikä järki on niihin liittyä?

Olen Kaksikon kanssa jutellut noista ryhmistä niin paljon että molemmat on vähän väsyneitä aiheeseen. Mutta mä en ymmärrä niitä laisinkaan. Kun ne on tarkoitettu liitännäisiksi niihin peleihin niin mitä hittoa toisen ulkonäkö tai muut piirteet liittyy siihen peliin? Netissä on niin helppo huudella ihan mitä vaan kenelle vain koska et näe vastapuolen reaktiota. Et näe mistä toinen pahoittaa mielensä ja mistä ei. Ja tuntuu että nuorisolla on aika yleisenä mottona se että jos et kestä mitä sulle sanotaan niin ei kannata tulla nettiin. Siis missä vaiheessa siitä on tullut hyväksyttävää että netissä voi sanoa ihan mitä vaan ja toisen pitää vaan kestää? Toki tiedän että tätä samaa mallia harrastaa myös aikuiset mutta tässäpä tullaankin siihen homman ytimeen; mistähän ne lapset ja nuoret sen netissä käyttäytymisen oppii?

Ylipäätänsä mua hieman mietityttää se asenne, joka todetaan aina kiusatuille. Että älä välitä. Siis miksei saisi välittää? Miksi se pitäisi vaan hyväksyä että on ok pahoittaa toisen mieli. Kiusaamisesta ja perseilystä pitää välittää. Eikä sillä, myönnän itsekin sanoneeni noin lapsille. Mutta asia ei myöskään ole jäänyt siihen, jos tilanne on ollut se että lapsi on mielensä pahoittanut niin pahasti että on siitä mulle tullut puhumaan. Silloin tilanne on viety eteenpäin. Ja jos mun tietoon on tullut että mun lapsi on kiusannut niin asiaa ei ole todellakaan painettu villaisella.

Pelien lisäksi myös sosiaalinen media ja muut osittain pelijuttuihin johdannaiset kehittyy niin hurjaa vauhtia että perässä ei tahdo pysyä. Vanhempia haastetaan perehtymään pelien sisältöön. Vaan kun se kenttä on niin paljon laajempi kuin vain se pelien sisältö. Ei se pelkkä pelien sisältö riitä oppimateriaaliksi. Tuntuu että niihin pelisisältöihin perehtyminen on se helpoin homma tällä sektorilla.

Tokikaan kaikki eivät ole mulkkuja. Ja käyttäydy typerästi. Fiksujakin ihmisiä löytyy! Mutta ne fiksut monesti poistuu noista ryhmistä ja yhteisöistä koska eivät jaksa sitä perseilyä. Miten se linjaus voisi koskaan muuttuakaan kun fiksut mielummin luovuttavat (mitä en edes ihmettele yhtään).
Toki tässä on aina itse muistettava se (mitä olen Kaksikollekin koittanut selittää) että vanhempana mä en pysty suhtautumaan kovin objektiivisesti jos näen että mun lapsille ilkeillään. Ja on joskus hankala vetää sitä rajaa että mihin puuttuu ja mihin ei. Varsinkin silloin jos lapsi sanoo että ei saa puuttua.
Mutta internet on kyllä varsinainen idioottien leikkikenttä. Ja harmi että se selviää aina vaan nuoremmille ja nuoremmille.

Loppuun linkitän tutun blogikirjoituksen joka liippaa hyvinkin tähän aiheeseen. Kasvattakaa vanhemmat lapsianne myös sen pelaamisen suhteen! Perehtykää siihen miten lapsenne käyttäytyvät netissä ja mitä siellä tekevät. Ja muistuttakaa että netissä pätevät ihan samat käyttäytymissäännöt kuin netin ulkopuolellakin.

16 kommenttia:

  1. Tuo linkki on hyvä, luin sen joskus aiemmin. Viear on pelimaailma monelta osin minullekin. Ja vaikka tekisi mieli työntää sen suhteen pääpensaaseen (ei kiinnosta yhtään) niin kai tähänkin vanhemmuuden osa-alueeseen on tutustuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikko on tuttu tyyppi netin ulkopuolelta ja puhelee fiksuja juttuja ja tekee hurjan tärkeää työtä. Noita sen juttuja on tullut varsinkin facebookin puolella linkkailtua enempikin. Ja mä olen ainakin saanut niistä irti omaan vanhemmuuteen paljonkin apukeinoja noiden pelien suhteen.
      Noi pelihommat on siitä haastavia että jos nyt on pieni lapsi niin jo viiden vuoden kuluttua, kun se pelaaminen on ehkä ajankohtaisempaa, koko peliteollisuus voi olla taas jo jotain ihan muuta ja muunlaista. Ja oma haasteensahan on esim kännykkäpelit. Pojat latasi mun kännykkään jotain omia pelejään ja jos niissä ei päivään pariin käynyt niin sieltä tuli jotain "where are you, come back"-viestejä, jotka on musta myös vähän kyseenalaisia.

      Poista
  2. Mä olen itse ollut jonkun sortin peliaddikti nuoresta pitäen. Saatoin käyttää kokonaisia lomia pelaamiseen, mutta olen aina ollut ns. nössö eli pelannut jotain mahdollisimman väkivallattomia seikkailu- tai tasohyppelypelejä. Mulla menee se pelimaailma niin luihin ja ytimiin, että mä en tajua miten kukaan voi pelata jotain realistisia ampupelejä saamatta sydäriä tai kauhistumatta sydänjuuriaan myöten. Nyt pystyn seuraamaan, kun siippa pelaa esim. Assassins Creedejä tai Unchartedeja, mutta niissäkin ammutaan/tapetaan/tapellaan jonkun verran, joten en ihan helposti kykene pelaamaan.

    Kuulin taannoin, että siipan ystävä antaa 7-vuotiaan poikansa pelata GTA:ta. Järkytyimme tiedosta aika kovasti. Hei tampio, niille ikärajoille on syynsä, ei se ole mitään kukkahattuilua! Pelottaa sen pojan puolesta vähän muutenkin.

    Mä sain alakouluikäisenä katsoa isän kanssa melkoisen hurjia kauhuleffoja aikoinaan. Ne pelkotilat, jotka oli ihan selkeitä seurauksia niistä leffoista, kestivät vuosia ja taas vuosia. Silti kukaan ei pistänyt stoppia sille katselulle.

    Vaikka meillä ei olla vielä lähelläkään mitään peli-ikiä, niin mä tulen syynäämään varmasti aika tarkasti kaikki mahdolliset pelit ja nettihommelit. Pakkohan se on. Nytkin kun itse tykkään pelata tuollaisia K-3 Pleikka-pelejä, kauhistelen välillä niidenkin väkivaltaa. Eikö voida muksia vaan jotain sieniä ja öttiäisiä, miksi pitää esim. ammuskella toisia hahmoja? En tykkää.

    Ja kaikki tollaset chatti- ja keskusteluhommelit on kyllä omankin kokemuksen mukaan välillä niin rajuja mestoja, että pakkohan niihinkin on sitten tutustua. Siellä on taatusti vallalla samat viidakon lait kuin muuallakin. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isoksi noi noidenkin pelit on jotain strategiapelejä. Ei niillä ikä riitä vielä niihin väkivaltaläjäyksiin :D Monet kaverinsa kuulemma kyllä jo niitä pelaavat. Joskus kirjoitinkin miten noi omat on huomanneet omissa kavereissaan sen että kun paljon pelataan väkivaltapelejä niin se näkyy myös käytöksessä. Uskon että heillä on sellainen jonkuntason uteliaisuus kyllä noihin peleihin joihin ikä ei riitä, ihan vaan juuri siksi kun ne on heiltä kiellettyjä. Mutta en usko että kumpaakaan loppupeleissä ne ihan hirveästi kiinnostaa koska noi strategiajutut on enempi heidän juttu eikä sellainen väkivaltaläiske.

      Kuten tuossa linkittämässäni jutussa sanotaan, on ihan älytöntä että kauhistellaan pelien sisältöä jos kyseessä on k-18 peli kun pitäisi kauhistella sitä että miksi lapsi saa pelata sellaista. Kun siihen on ihan syynsä että siinä se ikäraja on. Kun lapsia ei mitenkään voi kaikelta suojella (lööpit, uutiset, radio jne jne) niin miksi pitää sitten vielä ehdoin tahdoin niitä pelkoja ja mielikuvia ruokkia peleillä ym jotka pystyy vielä lapselta pois rajoittamaan. En kanssa tajua tuota että ne k-18 pelit tulee vanhemman antamana lapselle??? Haloo!!

      Muistan kyllä omasta nuoruudesta jo että noi chat- ja keskustelupalstat oli tosiaan aika villiä länttä. Mutta nyt kun niitä on tosiaan silmäillyt vähän uudestaan niin tuntuu että meno on kyllä ihan uudella tasolla. Surullista miten nuoren ikäiset on jo todella kyynisiä ja kylmiä.

      Itseasiassa tuossa mietiskelin kun telkakrista tuli se leffa Big-Isoksi yhdessä yössä, jossa Tom Hanksin hahmo muuttuu 13-vuotiaasta pojasta aikuiseksi. Siinä leffassa se hahmo oli ihan tohkeissaan ja innoissaan lelukaupassa ja leluista. Tosi hankala nähdä nykypäivän 13-vuotiasta vastaavana. Vaikka senikäisestä löytyy se lapsikin tosi vahvana, ei vain nuori. Musta jotenkin ihan tosi surullista.

      Poista
  3. Mulle on vielä nuo chatit yms pelien yhteydessä täysin vieraita, mutta eiköhän niihin tule pakkotutustumista tässä muutaman vuoden aikana, kun poika vielä vähän kasvaa... Muutama koulukaveri ilmeisesti käyttää jo joitain sellaisia samoin kuin niillä on kuulema profiilit FB:ssä. Älytöntä, 10veellä?!

    Meillä pelataan ja paljon, minäkin mahdollisuuksien mukaan. Nettipelit on mulle kuitenkin valtavan vieraita. Isommalla on profiilit parissa pelissä, mutta niiden käyttöä tulee pakko valvottua aikalailla, meillä on vain yksi tietokone ja se on meillä vanhemmilla käytössä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tiedän vieläkin nuorempia kuin 10v ketkä on facebookissa... en kanssa ymmärrä miksi se pitää ehdoin tahdoin sinne lasta päästää mille on annettu suositusikäraja. Somesta löytyy kuitenkin niitäkin vaihtoehtoja jotkä käy kaiken ikäisille kuten Twitter

      Meillä pelattiin ennen enemmän porukallakin mutta nykyiselle konsolille ei oikein ole sellasia mitkä uppoaisi meihin kaikkiin plus ollaan tykästytty lautapelaamiseen.

      Hei onnea töihin!!!! ;)

      Poista
    2. Kiitos kiitos :) täällä sitä viimeistä parikytminuuttista käytän töissä näinkin fiksusti ;D Meilläkin lautapelaillaan hirmu usein :D Pojat sai mummilta just sen Tatu ja Patu Virheistä viis. Kauheen hauska peli, vaikkei ehkä ihan lauta-lautapeli, mutta silti :) Äidin kilpailuvietti kasvaa sen kanssa, hirveetä kun häviää tarkkaavaisuudessa 4veelle ;D

      Poista
    3. Mä taas teen just lähtöä ekaan päivään :) olipahan vaan taas sellainen yö takana että otsa varmaan tumahtaa tiskiin jossain vaiheessa päivää...

      mä olen jo oppinut häviämään lapsille :D

      Poista
  4. Myös monet pelaajat miettii nuorempien huomioon ottamista ja miten toimisi joko teoreettisten tai ihan oikeiden omien lapsiensa kanssa. Itse olen lähinnä pelannut World of Warcraft -peliä (k-12). Aloitin ollessani 18v ja pelannut olen nyt 8 vuotta. Peli keskittyy kommunikointiin ja yhteistyöhön toisten pelaajien kanssa. Nykyään fiilis pelissä kuitenkin on se, että lapsille ei ole juurikaan sijaa. Pelin sisältö on k-12, mutta yhteisö k-18.

    Pelissä on ns. kiltoja ja monet niistä ovat k-18. Ikäraja on siis määritelty itse killan toimesta. Tämä toimii hyvin ja esimerkiksi minun killassani (k-18) jengi kohtelee satunnaisesti pelissä kohtaamiaan lapsia kärsivällisyydellä, mutta ei halua olla heidän kanssaan jatkuvasti tekemisissä. Epäilen kuitenkin, että tämä on enemmän poikkeus kuin sääntö. Hyvin usein voice com -ohjelmia käytettässä (kun kyseessä on porukka, joka ei tunne ennestään) äänenmurrokseton poika saa paskaa niskaan. Nälvimistä ja ärsyttämistä. Itse saan myös välillä vastaavaa kohtelua, koska naisiahan internetissä ei ole, joten olen joko tyttö tai pikkupoika. Itse osaan käsitellä asian ja nälviä sopivasti takaisin, joten meno jatkuu yleensä taas hyvässä hengessä.

    Pejaalat ovat nykyisin keskimäärin kolmekymppisiä miehiä. Heillä ei juuri ole mitään yhteistä nuorten ja varhaisnuorten kanssa. Jutut ovat turhan graafisia ja karskeja. Huumori tuntuu olevan sellaista hieman vittuilevaa ja sarkastista. Sopii minulle, mutta tuskin kaikille keskenkasvuisille. Myöskään perheelliset aikuiset eivät usein halua lapsia peleihinsä vapaa-ajallaan, joten ainakin minun piirini on "passiivisesti" nuoria pelaajia vastaan, vaikka monilla omia lapsia onkin.

    Miten sitten toimisin, jos minulla olisi oma lapsi/nuori, joka tahtoo pelata:

    1) Selvittäisin jokaisesta pelistä millainen se on. Sisältö? Ikäraja? Onko liitännäisiä (foorumit) ja millainen pelaajapohja?

    2) Mikäli peli vaikuttaisi sopivalta (esim. WoW) alkaisin selvittämään sitä, onko pelillä useampia servereitä ja löytyykö niistä esimerkiksi "family oriented"-versioita. WoWissa ei virallisesti sellaisia ole, mutta tiedän, että niitä on luonnostaan sinne syntynyt. Googlettamalla löytäisi siis sellaisen serverin, jolla nuori voisi pelata hieman reilummassa ympäristössä.

    Tietenkään kaikissa peleissä ei voi valita ja lapset haluavat mennä kaveriensa perässä. Esimerkiksi League of Legends on teinien suosiossa. LoLin yhteisö on epäkypsä ja inhottavasti käyttäytyvä. Peli ei myöskään mekaniikaltaan velvoita ihmisiä olemaan kohteliaita, joten ihan varmasti aikuisetkin siellä mölisevät siinä missä mainitut teinitkin. Rellestetään siis täysin anonyymisti ja vailla käytöstapoja. Ihan samanlainen ilmiö kuin keskustelupalstoillakin.

    En ole kovin toiveikas sen suhteen, että käytöstavat paranisivat lähiaikoina. Monet pelit eivät sido ihmisiä niin, että heille syntyisi minkäänlainen "maine", joka täytyisi ottaa huomioon.

    Useimmista peleistä voi kuitenkin löytää itselleen myös parempaa seuraa, mutta lapselle/nuorelle se on vaikeampaa kuin muille, koska kyseessä ovat sitten "hyvinkäyttäytyvien aikuisten seurat".

    Oikeastaan Kukkavarvas on tehnyt jo kaiken mahdollisen. Käynyt läpi pelit ja niiden kytköksissä olevat foorumit, sekä keskustellut lasten kanssa siitä, mitä taphtuu ja miksi. Itse saattaisin vielä yrittää pelailla nuorten kanssa, mutta todennäköisesti se olisi vain noloa nuorelle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin kiitos vastauksesta! Mahtavaa että joku joka oikeasti noista jutuista tietääkin jotain jaksoi nähdä vaivaa ja vastata, vieläpä noin tyhjentävästi :) Mulla kun on esim. termistö pitkälti hukassa..

      WoW oli meilläkin jossain vaiheessa agendalla mutta tällä hetkellä nuorempi pelaa Minecraftia, jonka kanssa ongelmia ei ole ja vanhempi juurikin sitten tuota mainitsemaasi LoLia. Josta tarve tälle postaukselle oikeastaan sitten syntyikin. En halunnut alkuperäisessä kirjoituksessa mainita pelien nimiä koska kenttä on mulle kuitenkin siinä mielessä vieras kun en itse pelaa. Koska olisihan mahdollista että koko homma olisi vain mun korvien välissä.

      Mä koen että vanhempana oli tavallaan "hirveän hyvä" kuulla että LoL on kokonaisuudessaan tuota perseilyä. Toki olisi hyvä jos ei olisi mutta mä koen että mun on paljon helpompi keskustella lapsen kanssa ja valmistaa sitä pelaajana tuohon kun voin sanoa että siellä tosiaan on aika viidakko ja viidakon lait meneillään. Koska sen mä olen kokenut tärkeimmäksi, valmistaa lasta siihen että se ei ottaisi henkilökohtaisesti noita pelijuttuja. Vaikka siellä näköjään jatkuvasti henkilökohtaisuuksiin mennään. Kun voin sanoa sille että vika ei ole hänessä laisinkaan vaan pelaajissa ja että siellä on kokonaisuudessaan tuollaista. Ja sanoa että keskittyy itse siihen pelin sisältöön eikä siihen muiden perseilyyn. Saapahan oivat esimerkit siitä ihan käytännössä että miten netissä EI pitäisi käyttäytyä. Mun mielestä ratkaisuna ei nykypäivänä voi olla se että kieltää toiselta pelaamisen kokonaan koska niissä käyttäydytään inhottavasti toisia kohtaan. Vaan nimenomaan yrittäisi vahvistaa omalta kersalta sitä puolta että miten siellä netissä käyttäydytään. Ja antaa sitä viestiä että sillä muuten on oikeasti väliä ja että muakin kiinnostaa miten se siellä käyttäytyy. Luulen että aika moni vanhempi häpeäisi jos tietäisivät muksujensa edesottamuksista netissä.

      Mä itseasiassa ehdotin tuossa välipäivinä että mitä jos mä joskus tulisin kanssa pelaamaan ja kyselisin samalla kaikkia typeriä niin mulle todettiin vaan että "tuu vaan". Se ei ehkä tajunnut miten noloa se sille oikeasti olisi :D

      Poista
    2. Tämä oli kyllä hyvä ja valaiseva kommentti, kuten myös kukkavarpaan perehtyminen asiaan. MInulle pelimaailma on todella vieras, joskin teini-ikäinen pikkuveli on täysin sen lumoissa. Vanhempien kanssa siitä tietysti ajankäytöllisistä syistä tulee riitaa, mutta muuten en usko heidän perehtyneen pelimaailmaan juuri laisinkaan. Ainakin veljelleni pelimaailma on tuonut myös sosiaalisia kontakteja pari, niin että juttelvat puhelimessa ja ovat lomareissuilla jopa nähneet toisensa livenä. Että sen livepelin ja mikin kautta voi vaihtaa myös päivän murheet eikä se pli ole siksi vain peli. Mutta sitten on tosiaan tuo nettimaailman ikävämpi puoli.. kiusaamiset ja törkeä käyttäytyminen... :/

      Eikä minustakaan lapselta voi kokonaan nettiä tai pelejä pois. Tai voi johonkin asti, muta että kieltojen sijaan pitäisi juurikin keskustella, tukea ja valmistaa aikuisuuteen, jossa se netti kumminkin on osana arkea.

      Poista
    3. Joo onhan toki tuokin puoli että sieltä saa oikeastikin kavereita. Näin meilläkin on käynyt. Mä toin tosiaan nyt esille vain sitä negatiivista puolta.

      Poista
  5. Tuli tuosta kirjoituksen lapsilukkokohdasta mieleen, kun entisen kollegan (tuolloin lapseton alle nelikymppinen nainen) kanssa puhuttiin lasten ja nuorten netinkäytöstä. Hän ihailevaan sävyyn kertoi ystävästään, jonka lukioikäiset(!!!!) lapset joutuivat joka kerta pyytämään lupaa netin käyttöön ja lähtiessään kotoa tämä äiti vei nettipiuhan mukanaan. En osannut muuta kuin tuijottaa suu auki. Että joku pelkää nettiä noin ja haluaa kasvattaa lapsensa tynnyrissä 2000-luvulla... Tästä on jo useampi vuosi aikaa, ja tilanne on tietysti aivan toinen, kun käytännössä jokaisella lukioikäisellä on älypuhelin ja netti käytössä koko ajan.

    (Siinäpä muuten toinen aihe: arvatkaapa pysyykö kaikilla lukiolaisilla kännykkä repussa tai taskussa oppituntien ajan? Ei muuten pysy. Tehdäänkö niillä tiedonhakua tunnin aiheesta? Ei muuten tehdä. Ja kuinkahan monta kertaa viitsii täysi-ikäisille ihmisille jankuttaa vapaaehtoisessa koulussa kännykän käytöstä tunnilla? Ei muuten jatkuvasti. Ja näkyy oppimistuloksissa. Ehkä lopetan täältä tähän. Huoh.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siellä on äitillä vielä tiukasti narut käsissänsä ;)

      Ei tarvitse mennä edes lukioon asti ton puhelinongelman kanssa, se löytyy jo peruskoulusta :/ Toki lukio on siinä mielessä eri kun ei ole enää oppivelvollisuutta mutta ehkä tuohon ongelmaan pitäisi puuttua paljon rankemmalla kädellä jo peruskoulussa. Eikä vaan opettajien taholta (eiköhän niillä sitä työsarkaa riitä...) vaan vanhempien puolelta.

      Poista
    2. Olisiko tähän sitten jotain ennaltaehkäiseviä ideoita? :) Siis, että miten lasta kieltäisi/ valmistelisi käyttämään puhelintaan oikein. Itsehän olin lähes 16-vuotias ennen kuin ensinmäisen kännykkäni ostin ja silloinkin pidin sen pitkään kaapissa ja salassa kavereilta, kun olin väittänyt ettei kännykkää tarvitse mihinkään eikä tarvitse olla niin kuin muut. :D

      Poista
    3. Tuopa onkin hyväkysymys. Nimittäin jo lähtökohtaisesti homma on mun mielestä siitä hankala, että vaikka mullakin on älypuhelin niin kuitenkin koen puhelimen ensisijaisesti vain puhelimeksi. Yhteydenpitovälineeksi. Näille nuorille se on hemmetin paljon muutakin. Kamera, pelikonsoli jne. Kai se pitäisi vaan tapakasvattaa että se ei kuulu sinne oppitunneille ym.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?