torstai 30. tammikuuta 2014

Sielunmaisemana virityskuva

Meilä hajosi telkkari. Ihan yllärinä tämä ei tullut koska pömpeli on oikutellut jo pidemmän aikaa ja ilmoitellut että loppusuoralla mennään. Mutta kuitenkin senverran puskista homma tuli että ei ihan vielä odotettu että se oli nyt sitten tässä. Ylimääräistä rahanmenoa me nyt ei tähän olisi kaivattu mutta uusi telkkari on ollut hankintalistan kärjessä jo pitkään. Itseasiassa tuossa välipäivinä jo vähän tutkailinkin telkkareita sillä silmällä. Elämäni miehet oli kuitenkin sitä mieltä että odotetaan siihen asti että tuo sanoo poks. Ja nyt se sanoi. Se kuuluisa lihava leidi on laulanut.

Kaksikon huoneessa on vanha kuvaputkitelkkari. Tonnin painava möhkäle joka ei oikein mahdu kunnolla mihinkään. Toimiva peli kuitenkin. Viettää tänä vuonna kymmenvuotis-synttäreitään eli nykyisellä kodinkoneen mittapuulla lähentelee jo elämänsä ehtoopuolta. Todennäköisesti myös pian uusittava. Jostain syystä laitevanhusta käytetään todella vähän. Me ollaan aina kaikki yhdessä olkkarissa telkkarin äärellä. Jos jotain ohjelmia tulee päällekkäin niin toinen nauhoitetaan ja katsotaan sitten yhdessä myöhemmin. Koskaan ei käy niin että joku olisi Kaksikon huoneessa telkkarin ääressä ja joku sitten olkkarissa.

Miesväki oli luonnollisesti kauhuissaan. Sotshi ja kaikki tulossa. Simpsonit. Entäs Arrow? Tässä on kuunneltu nyt erinäisiäkin nyyhkytysten säestämiä "joo no ei nyt varmaan tarvi katsoa mitä telkkarista tulee" marttyyrijoikuja. Eikai ne noin koukussa kuitenkaan ole?
Mun mielestä voitaisiin aivan hyvin elää tai ainakin kokeilla elää telkkaritonta elämää. Kuinka paljon me sitä loppupeleissä tarvitaan? Kyllähän meillä sitä katsotaan mutta oikeastaan kaikki, mitä meillä seurataan, voidaan katsoa jostain muustakin kuin tv:stä. Meillä on kolme läppäriä ja yksi ipad. Netflix ja kanavapaketti. Neljä älypuhelinta.
Voitaisiin illat vaikka lukea tai pelata lautapelejä. Kuunnella radiota. Jos nyt jotain ihan pakollista tulee niin onhan se Kaksikon huoneen telkkari. Olkkarista vapautuisi lisää tilaa vaikka mun kirjoille johonkin muuhun. En ole koskaan ymmärtänyt sitä että järjestetään tavarat ja huonekalut niin että telkkari on se kaiken keskipiste. Ja kuitenkin elän itsekin sellaisessa taloudessa.

Muistan kun joskus 80-luvulla, olisinkohan mä ollut tokalla, tv:stä ei tullut pariin viikkoon yhtään mitään kun oli joku lakko. Aina välillä sitä kävi kurkkaamassa että jokohan jotain tulisi mutta ei. Ja ihan hyvin sitä pystyi elämään. Toki kanavia oli miljoonasti vähemmän kuin nyt ja ohjelmia ei tullut ympäri vuorokauden, mutta silti. Miksei siihen voisi oppia ja sopeutua nytkin.


kuva täältä

Siippa on ollut aikamoisessa räkiksessä ja kulkutaudissa pari päivää. On melko voipunut ja kurjamielisenä pelkästä taudistakin. Telkkarin hajoaminen tuli siis vähän kurjaan saumaan. Mies surffailee räkäpäissään kodinkoneliikkeitä minkä kerkiää ja yrittää suorittaa jotain hintavertailua niistämisten välissä. Että kai me sitten vietetään vapaa viikonloppu juosten läpi telkkarikauppoja. Uusi digiboksikin kannattaa kuulemma hoitaa nyt tähän samaan konkurssiin vaihtoruljanssiin. Sille 84-tuumaiselle ja 34 000 euroa maksavalle töllöttimelle iskin kyllä jo jyrkän ein. Joku roti.
Paitsi jos se käy mun puolesta töissä niin sitten voin harkita.

Ps. Hirmu romanttisena parisuhteen boostaajana arjessa toimii Vicks Vaporubin hierominen puolisoon. Joka samalla döddöttää sulle diinä viereddä kaikkea duigi därgeää. Pärskii, pyrskii ja päästelee aivastus-aarioita. Arvatkaa kuka nukkuu ensi yönä Kaksikon huoneessa.


2 kommenttia:

  1. Mulle tulee tuosta Vicks Vaporubista aina mieleen se Frendien jakso missä flunssainen Monica yrittää heruttaa Chandleria, joka kammoaa seksiä sairaan kanssa. Jotenkin en muista onko meillä ollut tosielämässäkin vähän vastaava episodi (ja miten se päättyi), mutta noh, tulipahan vaan mieleen.

    Elin 4 vuotta ilman televisiota ja sen seurauksena en sitä osaa vieläkään katsoa. Sinällään mitään ajansäästöä ei tästä synny, sen säästyneen ajan tuhlaan netissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan ton jakson :D Ja on itseasiassa naureskeltukin hommaa kun noita Vicksin levittelyjä on puolin ja toisin harrastettu.

      En mäkään usko että telkkarittomuudesta mitään ajansäästöä tulee. Mutta onpahan kivaa kun se ei ole taustalla ölisemässä. Ja kaiken, mitä meillä katsotaan, pystyisi näkemään kyllä muualtakin kuin tv:stä. Mutta kai se ylivoima jyrää tässäkin ja se möllötin meille tulee, vaikka kuinka napisisin vastaan. Toisaalta oon aika tyytyväinen jo siihen että tää on nyt neljäs päivä ilman telkkaria mutta uutta ei ole vielä ostettu.

      Poista

Mitä sullon syrämmellä?